torstai 31. maaliskuuta 2011

Anne B. Radge: Satunnaista seuraa

18. Anne B. Radge: Satunnaista seuraa

Pidin todella paljon Radgen Berliininpoppelit-trilogiasta, joten ilahduin kun löysin kirjaston uutuushyllystä tämän kirjan. Kirja on kuitenkin aivan toisenlainen kuin palkittu trilogia. Kyseessä on click lit -tyylinen hömppä. Lähes nelikymppinen nainen pelkää sitoutumista ja vaihtaa miestä kuin paitaa. Rakkaus on pelottavaa, seksi kivaa. Ja sitä samaa koko kirja. Loppu on siirappinen ja kaiken seksihurjastelun jälkeen onni löytyy sen yhden ainoan oikean kohtaamisesta. Luin tämän, koska olin kipeä enkä jaksanut nousta sängystä. Normaaliolosuhteissa en tuhlaa aikaa tällaisen aivokuolleen pissislajityypin lukemiseen. Miksi ihmeessä kirjailija, joka osaisi kirjoittaa hauskoja tarinoita, tyytyy kirjoittamaan tällaista pinnallista bimbosontaa? Tämä vissiin sitten myy? Iso pettymys koko kirja.

Arvio: 1/5

tiistai 29. maaliskuuta 2011

Essi Kummu: Karhun kuolema

17. Essi Kummu: Karhun kuolema

Kirjassa on huomiota herättävä kansi: Vanha mustavalkoinen hääkuva, jossa sulhasen paikalla on karhu. Kirjan luettua kannen merkitys aukeaa - kirjassakin karhu on rakastettu. Takakannen mukaan kirja on balladi, mikä jo herättää uteliaisuuden.

Ja kyllä, jotain hyvin erityislaatuista tarinan tunnelmassa on saavutettu. Teemana on selvästi kuolema ja mystinen karhu. Jotenkin tulee jopa Kalevala mieleen tästä? Aluksi en ollut varma, pidänkö kirjasta, mutta loppuun päästyäni halusin aloittaa lukemisen alusta?

Arvio: 3/5

torstai 24. maaliskuuta 2011

Chimamanda Ngozi Adichie: Purppuranpunainen hibiskus

16. Chimamanda Ngozi Adichie: Purppuranpunainen hibiskus

Nigerialainen teinityttö veljineen elää vaurasta ja yltäkylläistä elämää, joka kuitenkin kulissien takana on onnetonta ja aikataulutettua yliuskonnollisen ja väkivaltaisen isän vuoksi. Kiehtova, kiinnostava ja osin kammottavakin kuvaus afrikkalaisesta arjesta. Pidän kirjoitustavasta, joka imaisi mukaansa ja oli lämminhenkinen ja kaunistelematon. Puolikas keltaista aurinkoa samalta kirjalijalta oli vaikuttavampi, mutta pidin kyllä tästäkin kovasti.

Arvio: 4/5

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Herbjorg Wassmo: Seitsemäs kohtaaminen

15. Herbjorg Wassmo: Seitsemäs kohtaaminen

Olen pitänyt muista lukemistani Wassmon kirjoista, joten lainasin tämänkin, vaikka takakannessa olevat sanat "romanttinen" ja "rakkaustarina" saivat melkein unohtamaan koko kirjan. Mutta onneksi lainasin, kirja ei ollut oksettavaa lässynläätä eikä mikään tyypillisin nyyhkytarina. Kirjassa tosin on naiivi romanttinen ajatus siitä, miten jokaiselle on olemassa yksi ainoa oikea, joka ymmärtää täydellisesti... diipa daapa. Onneksi kirjan päähenkilöiden erilliset tarinat olivat kiinnostavaa luettavaa, ja koko kirjan pointti olikin se, miten toisilleen täydelliset eivät montakaan kertaa arjessa kohdanneet. Pidän kirjailijan tavasta kertoa tarinaa. Loppu oli laimea ja ärsyttävän onnellinen.

Arvio: 3/5

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Anna Gavalda: Karkumatka

14. Anna Gavalda: Karkumatka

Lyhyt tarinainen kolmesta sisaruksesta, jotka saavat tarpeekseen sukujuhlista ja päättävät karata sieltä veljeään tapaamaan. Virkistävä, nopeasti lukaistava kirja, jonka hahmot ovat ihan hauskoja. Tarinassa olisi ehkä ollut aineksia pidempäänkin romaaniin?

Arvio: 3/5

Audrey Niffenegger: Hänen varjonsa tarina

13. Audrey Niffenegger: Hänen varjonsa tarina

Lontoossa asuva kuoleva nainen jättää kaksossisarensa amerikkalaisille kaksostytöille perinnöksi asunnon, johon tytöt muuttavat asumaan. Nainen itse jää asuntoon kummittelemaan.

Tarina on hupaisa ja viihdyttävä ja tapahtumien kulkua ei osaa arvata. Toisaalta henkilöt ovat ärsyttävän ohuita ja pinnallisia. Kirja on melko lapsellinen, mutta onneksi tarinan loppu tekee siitä hieman särmikkäämmän. Olisin nuorempana pitänyt tästä paljon enemmän kuin nyt.

Arvio: 3/5

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Leena Lehtolainen: Minne tytöt kadonneet

12. Leena Lehtolainen: Minne tytöt kadonneet

Kirjan nimi on ärsyttävän tyhmä. Onko sen tarkoitus olla kysymys vai jonkinlainen toteamus? Sanaleikki, joka ei aukea?

Itse kirja on tuttua ja taattua Lehtolaista: sujuvakielinen, selkeäjuoninen, mukaansatempaava, uskottavaa arjen kuvausta. Juoni ei ole liian ennalta-arvattava ja dialogi on luontevaa ja uskottavaa. On helppo ymmärtää, miksi Lehtolainen on suosittu - voisi kuvitella, että aika monenlaiset lukijat lukevat tätä mielellään. Aiheena on trendikäs maahanmuuttajien asema ja kulttuurienväliset erot, ja kai tässä jotain yhteiskuntakritiikkiäkin yrittää olla mukana. Murhakin tietysti tapahtuu katoamisten lisäksi. Nopeasti luettava kirja, jonka parissa viihtyy.

Arvio: 3/5

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Essi Aro: Pimeässä kasvaneet

11. Essi Aro: Pimeässä kasvaneet

Arkipäiväistä elämää pienessä ahdistavan tiiviissä kyläyhteisössä, jossa sitten tapahtuu outo kuolema. Essi Aro on kirjailijana täysin uusi tuttavuus; en muista koskaan kuulleeni edes nimeä. Arkipäiväisyyksien kuvaustapa ja kirjan kieli muistuttavat hieman Leena Lehtolaista. Päähenkilö Immi on väritön kirjastonhoitaja, jolla on kuitenkin pakonomainen tarve tutkia kuolleen naisen tapausta. Kirja kuvaa yksinäisen naisen arkea realistisesti, tylsästikin, mutta loppua kohden kirjasta kehkeytyy ihan kelpo dekkari. Voisinpa lukea tältä kirjailijaltatoisenkin kirjan, jota pikaisen googletuksen jälkeen ei näytä kuitenkaan olevan olemassakaan.

Arvio: 3/5