tiistai 29. tammikuuta 2013

Marja Björk: Prole

7. Marja Björk: Prole


Duunariperheen karua arkea pienellä tehdaspaikkakunnalla Pohjois-Karjalassa, joskus 1960-luvulla. Tuli vahvasti mieleen edellinen kirja Posliini, jonka luin Björkiltä. Elämä ja dialogi on rumaa ja tylyä - alkoholia kuluu, perheenäidit juoksevat baareissa ja ottavat turpaan miehiltään, lapsia tulee lisää vaikkei entisistäkään huolehdita, köyhyys vaivaa, kirosanat raikaa.

Vaikka tarinan maailma on köyhä, ruma, tyly ja karu, kirjaa lukee silti mielellään ja tarina on elävä. Osasin kuvitella miljöön välillä hyvinkin elävästi edessäni, koska tiedän, missä kirjassa mainitut kylät ovat ja olen nähnyt ne omin silmin. Loppu on kuitenkin hieman outo. Kamalissa kotioloissa kasvaneesta tytöstä tulee muutaman sivun aikana tuomari? Olisi tosiaan ollut mukava tietää enemmänkin tästä prosessista, ei liene helppoa ponnistaa akateemiseksi kuvatun kaltaisesta kodista? Mutta ehkäpä se olisi ollut sitten jo toinen kokonainen tarinansa.

Luen lisää Björkiä ja toivottavasti hän myös kirjoittaa lisää.

Arvio: 3/5

Linn Ullmann: Aarteemme kallis

6. Linn Ullmann: Aarteemme kallis



Pitkästä aikaa kirja, johon tykästyin ensi metreiltä alkaen. Perhetarina oudoista ja rikkinäisistä ihmisistä kietoutuu pitkälti itsepäisen tyttären äidilleen järjestämiin 75-vuotisjuhliin, joita kukaan muu kuin tytär ei halua, ei varsinkaan äiti. Henkilöt eivät ole järin miellyttäviä, mutta heidät on onnistuttu kuvaamaan siten, että heistä ja heidän taustoistaan ja motiiveistaan haluaa tietää lisää ja henkilökuvaus paljastaa hyvin sen, miten monimutkainen ja ristiriitainen olento ihminen on.

Tarina on osaksi hyvinkin synkkä, tapahtuu murhakin, mutta dekkari tämä ei kuitenkaan ole tai en itse ainakaan lukenut tätä dekkarina. Vaikka murhaaja selviääkin, henkilöiden elämät jäävät ärsyttävästi auki eikä läheskään kaikelle löydy selitystä. Jotain tällaista toivoisin jatkossa löytäväni luettavaksi enemmänkin.

Arvio: 4/5

tiistai 22. tammikuuta 2013

Mari Jungstedt: Hiljaisuuden hinta

5. Mari Jungstedt: Hiljaisuuden hinta



Olen pitänyt Jungstedtin dekkareista, mutta tätä lukiessa alkoi tuntua, että kirjailija toistaa itseään. En tiedä, onko suomentaja vaihtunut vai olenko itse jossain normaalia herkemmässä pilkunviilausolotilassa, mutta teksti tuntui välillä kömpelöltä, kököltä ja naiivilta. Piti ihan googlettaa ja kyllä, tällä kirjalla on eri suomentaja kuin kuudella edellisellä osalla!

Juoni on ihan näppärä kuitenkin ja kirjan lukaisee nopeasti. Murhia tapahtuu useampi ja loppukin on johdonmukainen. Enköhän minä kuitenkin lue seuraavatkin suomennokset...

Arvio: 3/5

Lotte & Soren Hammer: Saastat

4. Lotte & Soren Hammer: Saastat



Tanskalaisen dekkarin kansissa tarinasta käytetään sellaisia ylisanoja, että odotukset kirjaa kohtaan nousivat hieman liian korkealle eivätkä täyttyneet. Ei tämä nyt niin ihmeellinen ollut, vaikka ei tässä mitään vikaakaan ole. Kerronnassa on aineksia ja alkuasetelma on kiinnostava: Joukko pedofiilejä murhataan eikä suuri yleisö tunnu edes haluavan, että poliisi selvittäisi murhan. Onko pedofiili siis niin paha ihminen, että hän ansaitseekin kuolla eikä murhaajaa tarvitse löytää tai rankaista?

Luin tätä todella pienissä pätkissä ja siksi oli välillä hankala edes muistaa, kuka henkilöistä on kukakin. Vasta loppu tempaisi mukaansa. Yhteiskuntakriittisestä otteesta pidin - saako Tanskassa todella lapsen raiskaamisesta pienemmän tuomion kuin aikuisen raiskaamisesta? Lopulta tämä oli kuitenkin hieman OK:ta parempi perusdekkari.

Arvio: 3/5

lauantai 12. tammikuuta 2013

Katherine Pancol: Kilpikonnien hidas valssi

3. Katherine Pancol: Kilpikonnien hidas valssi



Kirja on jatkoa teokselle Krokotiilin keltaiset silmät, jonka muistan lukeneeni noin vuosi sitten ja jonka seurassa muistan viihtyneeni, vaikka se olikin tyylilajiltaan jotain sellaista, mitä en yleensä lue. Tätä jatko-osaa lukiessa henkilökohtainen hömpänsietokykyni ylittyi reippaasti, enkä taida enää lukea kolmatta osaa, jonka pitäisi ilmestyä suomeksi tänä vuonna.

Laaja suku- ja perhetarina Pariisista siis jatkuu ja laajenee taloyhtiönkin tarinaksi. Paha on saanut palkkansa ja kylmä ja ylpeä sisar on passitettu pöpilään. Miljöötä ravistelevat oudot murhat, jotka eivät yli 700-sivuisessa tarinassa kuitenkaan nouse pääosaan. Henkilöt ovat kovin mustavalkoisia tahdottomassa nössöydessään tai omahyväisessä ylimielisyydessään. Loppua kohden juonikuviot käyvät yhä saippuaisemmiksi ja osa tapahtumista on käsittämättömän lapsellisia, samoin välillä kerronta. Katkera vanha nainen noituu ex-miehensä nykyisen vaimon ja onnistuu siinä, pariskunnalle on lähetetty taivaasta ihmelapsi, joka alle yksivuotiaana osaa vaikka mitä, yksi henkilöistä on Britannian kuningattaren tyttärenpoika ja pariskunta on seurustellut vuoden, mutta yhä teitittelee toisiaan? Samoin erään keskeisen henkilön persoonallisuuden täyskäännös ei ole ollenkaan uskottavaa.

Suosittelen viihdyttävien hömppäkirjojen ystäville, ei tämä omassa lajissaan huono ole. Lupasin olla tänä vuonna lukematta kirjoja, joista en pidä, mutta alku ei hyvältä näytä...

Arvio: 2/5

maanantai 7. tammikuuta 2013

Anne Swärd: Kesällä kerran

2. Anne Swärd: Kesällä kerran


Omituinen tarina omituisesta perheestä. En oikein tiedä, pidinkö kirjan outoudesta vai en. Kerronta on onnistunutta ja tapahtumat poukkoilevat melko ennalta-arvaamattomasti. Kirja kiehtoo ja tympii, ilahduttaa ja ällöttää. Takakannen mukaan tarina on kiihkeä kertomus rakkauden painon alla pirstaloituvasta perheestä, mutta en lukenut tästä rakkautta, en suoraan enkä rivien välistä. Lähinnä tarinan perheenjäsenet tuntuivat tuntevan jonkinlaista alistunutta vastenmielisyyttä toisiaan kohtaan. Lukijana eniten inhosin perheen tytärtä, Kajta.

Taas sellainen kirja, jonka ansiot objektiivisesti näen, mutta ei tämä kuitenkaan henkilökohtaisesti suuremmin kolahtanut. Hieman jäi tympeä jälkimaku suuhun.

Arvio: 3/5

Karin Fossum: Rakas Poona

1. Karin Fossum: Rakas Poona


Pienessä kyläyhteisössä tapahtuu käsittämätön rikos, joka ei täysin edes ratkea lopussa. Vai ratkeaako sittenkin?

Fossumilla on kyky kertoa arkipäiväisen tuntuisia rikostarinoita ja luoda eläviä henkilöhahmoja. Itse ainakin halusin lopettaa lukemisen siinä vaiheessa, kun käy ilmi, ettei kömpelö ja sympaattinen vanhapoika Gunder saakaan intialaista vaimoaan luokseen. Yleensä tällaiset tarinakuviot ja aikamiespoikareppanat eivät juurikaan onnistu sympatioita herättämään. Lopussa tarinan olisi voinut kääntää niin, että intialaisvaimo olikin vain rahan perässä juokseva onnenonkija. Mutta olin väärässä.

Arvio: 3/5

Havaintoja vuodesta 2012

Havaintoja vuodesta 2012

En olisi vielä kesälläkään osannut kuvitella, että vuonna 2012 tulee sata luettua kirjaa täyteen. En pyrkinyt sataan luettuun; se vain tapahtui ja vieläpä melko helposti. Luettujen kirjojen määrää tärkeämpi on tietenkin laatu. Mielestäni luin melko hyviä kirjoja, vaikka kyllähän sinne luettujen sekaan dekkarihömppääkin mahtuu paljon. Sain kirjaston pikalainahyllystä käsiini aiempaa useampia uutuuskirjoja, mikä ilahdutti. Jätin myös kesken enemmän kirjoja kuin aiempina vuosina. Tulevana vuonna aion lukea vähintään 80 kirjaa ja yrittää olla lukematta kirjoja, joista en pidä.

Vuoden suosikkikirjailijani. Näitä haluan lukea jatkossa lisää
Emma Donoghue
Jennifer Egan
Karin Fossum
Jonathan Franzen
Juha Itkonen
Mari Jungstedt
Katja Kettu
Tuomas Kyrö
Jan Salminen
Johanna Sinisalo
Kathryn Stockett     

Näistä kirjailijoista en pitänyt ja näiden kirjoja tuskin luen lisää
Robert Kirkman
Tatiana de Rosnay 

Vuoden ristiriitaiset kirjailijat 
Kate Atkinson
Karin Slaughter

TOP 10 VUODEN PARHAAT LUETUT KOTIMAISET

1. Jan Salminen: Äidinmaa 
2. Johanna Sinisalo: Enkelten verta
3. Riikka Pulkkinen: Vieras
4. Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja
5. Pirjo Hassinen: Popula
6. Jari Tervo: Layla
7. Johanna Sinisalo: Salattuja voimia. Opas valoisille ja pimeille poluille  
8. Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat
9. Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
10. Juha Itkonen: Seitsemäntoista
 
 TOP 10 VUODEN PARHAAT LUETUT ULKOMAISET

1. Jonathan Franzen: Vapaus
2. Kathryn Stockett: Piiat
3. Jennifer Egan: Aika suuri hämäys
4. Emma Donoghue: Huone
5. Haruki Murakami: Norwegian Wood
6. John Irving: In One Person
7. Paul Auster: Sunset Park
8. Augusten Burroughs: Juoksee saksien kanssa
9. Waris Dirie: Aavikon kukka
10. Michael Cunningham: Illan tullen  

 TOP 10 VUODEN PARHAAT LUETUT DEKKARIT

1. Jo Nesbo: Pelastaja
2. Håkan Nesser: Kokonaan toinen juttu
3. Karin Fossum: Evan katse
4. Håkan Nesser: Sukujuhlat
5. Mari Jungstedt: Kevään kalpeudessa 
6. Karin Fossum: Piru valoa kantaa 
7. Katarina Wennstam: Turman lintu
8. Mari Jungstedt: Kesän kylmyydessä
9. Mari Jungstedt: Aamun hämärissä
10. Karin Slaughter: Triptyykki

Englanniksi luin 
John Irving: In One Person 


Eniten luin
lokakuussa, 12 kirjaa
Karin Slaughteria, 8 kirjaa


Vähiten luin
kesäkuussa 6 kirjaa, marraskuussa 6 kirjaa.

Vuoden pettymykset
Kate Atkinson: Ihan tavallisena päivänä
Kate Atkinson: Kaikkein vähäpätöisin asia
Belinda Bauer: Tappajan katse
Suzanne Collins: Nälkäpeli - Vihan liekit
Suzanne Collins: Nälkäpeli - Matkijanärhi
Leena Lehtolainen: Paholaisen pennut 
Liza Marklund: Panttivanki