lauantai 12. maaliskuuta 2016

Takashi Hiraide: Kissavieras

14. Takashi Hiraide: Kissavieras

Kissavieras

Kissavieras on kissaihmisen pakollista luettavaa. Myös Japani ja japanilaisen kirjallisuuden omaleimaisuus kiehtoo. Kuten kirjan nimestäkin voi luonnollisesti päätellä, kirjailijapariskunnan luona vierailee säännöllisesti kissa, josta tulee heille tärkeä. Itse arvelin, että kissalle käy huonosti - joku tappaa sen, se jää auton alle tai jotain vastaavaa. Yleensähän kissan osa kaunokirjallisuudessa on tällainen. Ja jotain sattuu, kyllä. Kiinnitin erityisesti huomiota miljöön kuvaukseen, koska se on hyvin tarkkaa ja yksityiskohtaista ja lisää osaltaan tarinan kiehtovuutta. Omalaatuisesta pikku tarinasta tulee ensimmäisenä mieleen Murakami.

Arvio: 3+/5

torstai 10. maaliskuuta 2016

Jonas Hassen Khemiri: Kaikki se mitä en muista

13. Jonas Hassen Khemiri: Kaikki se mitä en muista

Kaikki se mitä en muista

Vuoden 2015 paras kaunokirjallinen teos Ruotsissa kiinnostaa heti. Useat minäkertojat kertovat auto-onnettomuudessa kuolleesta Samuelista. Aluksi tarina vaikuttaa hieman sirpaleiselta enkä oikein innostunut tästä, mutta loppua kohden aloin pitää rakenteesta, pienistä palasista, joista muodostui ihan kiintoisa kokonaisuus. Kertojien osittainen ristiriitaisuus ja mahdollinen epäluotettavuuskin pitävät mielenkiintoa yllä. Maahanmuuttajateema on kiinnostava ja ajankohtainen. Jäi olo, että haluaisin lukea tämän uudestaan, ja se jos mikä on hyvän kirjan merkki.

Arvio: 4/5

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Kotimaisia, uudehkoja, hyviä ja loistavia kirjoja

9. Laura Honkasalo: Perillä kello kuusi

Perillä kello kuusi

Viime aikoina olen lukenut paljon hyviä kotimaisia kirjoja, ja tämä on hyvä lisä onnistuneiden ja lukemisen arvoisten kotimaisten joukkoon. Tarina yllätti ja ylitti odotukset. Pidin erityisesti ajankuvasta, 1960-luvusta, joka piirtyy esiin todella aidon tuntuisena. Myös päähenkilöt, edustusrouva Vuokko ja vanhapiika Aune miellyttävät, ja Aunessa tapahtuva muutos ilahduttaakin. Myös Vuokko muuttuu muuttuvan maailman mukana. Kerronta on onnistunutta, ilmavaa, elävää, aitoa, mukaansatempaavaa. Olin heti sisällä tarinassa ja harmitti, kun se loppui; harmitti luopua 60-luvusta ja näistä ihmisistä. Voisin aina lukea tällaisia kirjoja. Täydellinen flunssapäivän seuralainen minulle.

Arvio: 4+/5

10. Riikka Ala-Harja: Kevyt liha

Kevyt liha

Ala-Harjan kirjoista olen yleensä pitänyt, mutta tämä olikin sellainen tuhanteen kertaan kirjoitettu diipadaapaparisuhdeviritys, jollaisia saatoin nuorempana lukea, mutta harvemmin enää nykyään. Minäkertoja, teatterin valosuunnittelija, asuu Helsingissä kaksin pienen poikansa kanssa ja elää monotonista elämää kodin, teatterin ja kuntosalin välissä. Hän tapaa vanhan ihastuksensa ja heidän välilleen kehittyy lyhyt suhde. Tämän ihmeemmästä tarinassa ei ole kyse. Miehen ja naisen rooleja pohdiskellaan jonkin verran, mutta melko ennalta-arvattavalla ja monesti nähdyllä tavalla. Miellyttävä lukea iltaisin, mutta odotin ehkä jotain omaperäisempää ja painavampaakin sisältöä.

Arvio: 3/5

11. Päivi Alasalmi: Pajulinnun huuto 

Pajulinnun huuto

Muistan nauttineeni Alasalmen Joenjoen laulusta, joten olipa kiva saada sille jatkoa. Saamelaisten elämä 1500-luvulla on aihe, josta ei todellakaan tule jatkuvasti luettua. Tämä on hyvinkirjoitettua, taitavasti etenevää kerrontaa ja jopa opettavaista tekstiä. Soruia on saanut Kaukomielen lapsen, palannut kotiinsa ja avioitunut itseään vanhemman Matten kanssa. Kaukomieli joukkoineen palaa kuitenkin pohjoiseen vaatimaan veroja kuninkaalle. Saamelaisista saa kovin sympaattisen kuvan ja heille toivoo vain hyvää, mutta Kaukomielen mukanaan tuoma uhka tuntuu koko ajan leijuvan kaiken yllä. Lukija odottaa pahaa tapahtuvan, varsinkin kun saamelaisia yritetään väkisin kääntää kristityiksi. Ja pahaa tapahtuu, paljon, mutta lopussa on myös toivoa.

Näin Lapin elävänä silmissäni ja nautin tästä kirjasta enemmän kuin osasin kuvitellakaan.

Arvio: 5/5

12. Laura Lindstedt: Oneiron

Oneiron

Tiesin haluavani ehdottomasti lukea tämän kirjan heti kun kuulin sen aiheen: Seitsemän naista kuolemanjälkeisessä tilassa. Eniten kiinnosti erilaisten naisten elämäntarinat, ei niinkään kuolema. Kuolema on kirjassa kuitenkin hyvin keskeinen teema, luonnollisesti.

Pidin tästä kovasti enkä yksiselitteisesti kuitenkaan pitänyt. Varsinkin ensimmäisessä osassa on liikaa kaikkea - tuntuu, että jokaisen naisen tarinassa olisi riittävästi aineksia omaan kirjaansa. Osista muodostuva kokonaisuus on toisaalta tavattoman kiinnostava, toisaalta liian sekava, tajunnanvirtamainen... Mutta kun alkaa ajatella, että kyseessä ovat sekunnit kuoleman jälkeen, niin mitäpä muutakaan kerronta voisi olla. Tietynlainen hajanaisuus ja järjestäytymättömyys sopivat teemaan ja tarinaan. Eniten minua harmitti, että jouduin lukemaan tämän liian nopeasti, koska tämä oli minulla pikalainana kirjastosta. Toisissa olosuhteissa olisin lukenut kirjaa hitaammin ja käyttänyt enemmän aikaa sen pureskeluun ja makusteluun. Sitä tämä olisi vaatinut.

Ensimmäisessä osassa tuntuu olevan liikaa kaikkea, mutta toinen osa tekee tästä erinomaisen kirjan. On tämä kuitenkin jäljen jättävä, vaikutuksen tekevä, erikoinen ja erityinen teos.

Arvio: 5/5

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen

8. Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen

Kuin surmaisi satakielen

Ennen kuin aloin lukea tätä, en ollut varma, olenko lukenut tämän jo. Lukemisen jälkeen olin yhtä epätietoinen. Ehkä olen lukenut tämän 90-luvulla muiden klassikkojen joukossa, ehkä en. Tarinasta tuli mieleen omalta osaltaan useat lapsena lukemani tyttökirjat. Päähenkilö on poikamainen, arkailematon pikkutyttö, joka vetäisee mieluummin isoveljeään turpaan kuin pukeutuu mekkoon. Aikuisen maailman mielettömyys nähdään osoittelematta ja alleviivaamatta lapsen silmin, mistä pidin.

Päähenkilö Scoutin isä, asianajaja, puolustaa mustaa miestä oikeudessa 1930-luvulla, aikana, jolloin mustan ja valkoisen ollessa vastakkain valkoinen automaattisesti voittaa, sanoivat todisteet mitä tahansa. Vanhojen tyttökirjojen lisäksi tästä tuli mieleeni romaani Piiat.

Kirjaa voi suositella monenlaisille lukijoille. Jos joku ajattelee klassikoiden olevan vaikeita ja monimutkaisia, tästä voi olla hyvä aloittaa ja huomata olevansa väärässä. Tätä voi suositella teineillekin - itse ainakin olisin lukenut tämän mielelläni jo nuorena. Tarinan ajankohtaisuus on lähes isku vasten kasvoja.

Arvio: 4/5