lauantai 24. toukokuuta 2014

Maria Kallio -extra

42. Maria Kallio -extra. Toimittaneet Hannu Harju ja Ismo Loivamaa

Maria Kallio -ekstra

Luulin nappaavani kirjaston uutuushyllystä Leena Lehtolaisen novellikokoelman, mutta vasta kotona huomasin, että tämä onkin Maria Kallion fani- ja opaskirja. Jaahas, että kaikenlaista. Kuulostaa korvissani hieman rahastukselta. En ole mikään erityinen Maria Kallio -fani, mutta ihan kiva ja monipuolinen lukupala tästä tuli. Tai rehellisesti sanottuna tästä kirjasta tuli vessalukemista...

Kirja sisältää monipuolista tietoa Lehtolaisen luomasta poliisista. Erityisen kiinnostavia kirjassa on muiden suomalaisten kirjailijoiden lyhyet Maria Kallio -kyhäelmät. Mukana on jopa Maria Kallio -sarjakuva. Ja lopussa on sitten muutama ihan oikea Maria Kallio - novellikin. Lehtolaisen faneille kirja on ihan ykkönen, ja jos joku opiskelija tahi koululainen tekee tutkielmaa tai esitelmää Leena Lehtolaisesta, tämä on myös erinomainen lähdekirja.

Arvio: 3/5

torstai 22. toukokuuta 2014

John Irving: Vapauttakaa karhut!

41. John Irving: Vapauttakaa karhut!

Vapauttakaa karhut!

Toukokuun kirja omasta hyllystäni

On kummallista, että Irvingin 60-luvulla kirjoittama esikoisromaani suomennettiin vasta pari vuotta sitten. Yhtä outoa on se, että minä luen tämän vasta nyt. Kirja on kummitellut mielessä ja pistänyt silmään omasta kirjahyllystäni silloin tällöin, mutta ne kirjastosta kotiin haetut päälle kaatuvat kirjakasat ovat aina kiilanneet yöpöydän lukupinoon ensin.

Tarina kertoo kahdesta nuoresta miehestä, jotka ostavat Wienistä yhteisen moottoripyörän ja lähtevät sillä valloittamaan maailmaa tai ainakin Itävaltaa. Ensimmäinen pysäkki on eläintarha, josta luettuani heti ajattelin, että älkää nyt hemmetissä ruvetko vapauttelemaan karhuja tai muita elukoita - en halua lukea mitään eläintenlahtauskirjaa. Eläintarhaan palataan vielä myöhemmin uudestaan, ja samalla tarina laajenee toisen nuoren miehen suvun tarinaksi.

Yllätyksekseni luin tätä monta viikkoa. Tarina ei tempaissut mukaansa toivomallani ja odottamallani tavalla, vaan juoni jynnäsi puolivälissä paikoillaan ja sai minut hieman malttamattomaksi: Siis mitä nyt oikein tapahtuu, mistä on oikein kyse. Onneksi loppu hieman selvensi ja palkitsi, vaikka en erityisemmin lopusta pitänytkään. Tuttuja irvingmäisyyksiä pilkahtelee siellä täällä, ja vaikka tästä ei suosikki-irvingini tullutkaan, herätti tämä halun lukea uudelleen monta muuta, 90-luvulla lukemaani irvingiä.

Arvio: 3/5

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Nura Farah: Aavikon tyttäret

40. Nura Farah: Aavikon tyttäret



Nuori tyttö Khadija elää tavallista arkielämää noin 1950-luvun Somaliassa. Elämä ei ole helppoa, koska Khadija on menettänyt nuorena isänsä ja veljensä ja joutuu elämään miesvaltaisessa kulttuurissa kaksin äitinsä kanssa. Khadija varttuu ja joutuu naimisiin, synnyttää lapsia ja yrittää tulla toimeen miehensä ensimmäisen vaimon kanssa. Vastoinkäymisiä naisen arkielämässä on monenlaisia, mutta kaikesta selviää ja lopulta elämä näyttäytyy melko hyvänä. Siitäkin huolimatta, että nainen ei koskaan ole yhtä arvokas kuin mies eikä kahdeksankaan poikalapsen synnyttäminen riitä, kun poikia voisi olla kymmenenkin.

Suomalaiselle lukijalle tämä on kiehtova sukellus täysin erilaiseen kulttuuriin, ja tästä näkökulmasta tarina ja arjen kuvaus onkin erittäin kiinnostavaa. Kirjailija kuvaa taitavasti ja elävästi omaa maailmaansa ja vetää sinne mukaansa lukijansa. Aavikon osaa kuvitella edessään, tuoksutkin miltei haistaa. Erikoisinta kirjassa on se, että tämä on suomalaista kirjallisuutta. Kirjan on kirjoittanut teini-iässä Suomeen muuttanut somalinainen, suomeksi. Kaunokirjallisuutena kirja tuskin mullistaa maailmaa, mutta tarinana saattaa olla lukijalleen hyvinkin merkityksellinen ja arvokas.

Arvio: 3+/5


lauantai 10. toukokuuta 2014

Pauliina Rauhala: Taivaslaulu

39. Pauliina Rauhala: Taivaslaulu

Taivaslaulu

Olen varmaan pitkään ollut Suomen ainoa lukeva ihminen, joka ei ole Taivaslaulua lukenut; siltä on välillä tuntunut. Kirjaa ei ole helppo saada kirjastosta eikä jonotusnumero 234 tai jotain sinnepäin houkuttanut varausjonon jatkeeksi ryhtymistä. Vaikka kirja kiinnosti kovasti, ajattelin kuitenkin, että onhan maailmassa kirjoja ja eiköhän tämäkin joskus kohdalle osu. Ei olisi vahingossa osunut nytkään, mutta huomattuani kirjaston hakujärjestelmästä, että tämä on sivukirjaston pikalainahyllyssä, koukkasin töistä parinkymmenen kilometrin ylimääräisen lenkin vain ja ainoastaan tämän kirjan vuoksi.

Taivaslaulu ei kerro pelkästään lestadiolaisnaisen uupumisesta kohtuuttomalta tuntuvan jokavuotisen synnytyspakon alla, vaan se sisältää myös nuoren lestadiolaismiehen elämäpohdintoja. Rauhala on taitava kirjoittaja. Ajattelin, että kirja on pakko lukea sen aiheuttaman kohun ja kiitosten vuoksi, mutta uskoin lukevani tämän kaukaa ulkopuolelta, koska en ole uskovainen enkä äiti. Tarina kuitenkin koukutti ja kosketti enemmän kuin aiheen perusteella osasin kuvitellakaan. Äitiydellä, uskolla tai kirjan ahtaalla naiskuvalla ei ole mitään sijaa omassa elämässäni, mutta silti en malttanut lopettaa tämän lukemista ennen kuin pääsin loppuun. Loistavaa kaunokirjallisuutta, voi suositella kaikille lukeville ja ajatteleville ihmisille.

Arvio: 4½/5

lauantai 3. toukokuuta 2014

Maria Semple: Missä olet, Bernadette?

38. Maria Semple: Missä olet, Bernadette?

Missä olet, Bernadette?

Olin nähnyt tämän kirjan monta kertaa kirjaston uutuushyllyssä, mutta chick litiltä näyttävä kansi sai minut ohittamaan kirjan nopeasti. Kerran kuitenkin silmäilin kirjaa tarkemmin, ja huomasin Jonathan Franzenin ja Kate Atkinsonin suosittelevan tätä. Siitä heräsi kiinnostus ja lopulta kuitenkin kirja päätyi kirjaston hyllystä kotiin saakka.

Tarina kertoo Bernadette-nimisestä arkkitehdistä, joka "vihaa ihmisiä, tuhoaa toisten koteja ja nukahtelee kauppoihin". Kyseessä ei siis ole mikään peruspirkko, vaan hyvin erikoinen naishenkilö. Tarinaa kertoo Bernadetten tytär, mutta suuri osa kerronnasta on muodikkaasti sähköpostiviestejä, kirjeitä ja erilaisia dokumentteja. Juoni on hyvin erikoinen ja kyllä tämä minua viihdytti ja huvitti. En kutsuisi tätä chick litiksi, vaikka nopean googletuksen seurauksena huomasin monien niin tekevänkin. Ei tässä ole romantiikkaa tai muutakaan naisen elämään kuuluvaa kynsilakkahömppää, vaan jotain ihan muuta.

Kepeä, nopea, hauska ja erikoinen välipalakirja. Minuun tällaiset ihmisiä vihaavat, yhteisöön sopeutumattomat päähenkilöt vetoavat.

Arvio: 3½/5

torstai 1. toukokuuta 2014

Anne B. Radge: Aion tehdä sinut onnelliseksi

37. Anne B. Radge: Aion tehdä sinut onnelliseksi

Aion tehdä sinut onnelliseksi


Suhtaudun Radgen kirjoihin hyvin ristiriitaisesti. Berliininpoppelit-trilogiaa rakastin, chick lit - hömppäkirjaa Satunnaista seuraa inhosin. Aion tehdä sinut onnelliseksi kuulostaa myös chick litiltä, mutta onneksi takakansiteksti lupaili jotain muuta. Uskalsin siis käydä kirjan kimppuun ennakkoluulottomin mielin.

Tarina vie lukijansa 60-luvulle, aikaan, jolloin koti oli naisten valtakunta, lasten sopi näkyä muttei kuulua, vesivessa ja suihku olivat uusinta uutta ja televisio ja pakastin lähes ihmeitä, joita ei läheskään kaikista kotitalouksista löytynyt. Norjalaisessa kerrostalossa närää aiheuttavat sekä alakerran rouva, joka luuttuaa rappukäytävästä enemmän kuin oman osuutensa ja etenkin yläkerran hempukkamainen alasti siivoava rouva, jonka mies ei ole koskaan kotona. Närkästystä aiheuttaa myös kaupasta ostettu leipä, kateutta rappukäytävän ainoa pakastin ja sääliä äiditön pikkutyttö, joka kulkee pissat housussa ja viettää iltäpäivät rappukäytävässä. Tupakka käryää kaikkien huulilla ja kotitöiden lisäksi vain juoruilu tarjoaa jonkinlaista sisältöä kotirouvien elämään.

Tarina on huvittavan kammottava ja kammottavan huvittava. Siivousta syvästi inhoavana voi vain olla tyytyväinen, ettei tarvinnut elää aikaa, jolloin siivousräteillä kilpailu naapurin rouvien kanssa olisi ollut ainoa elämän sisältö. Arkiaskareista lukeminen ei ole kovin kiinnostavaa, vaikka ajankuvana tarina onkin onnistunut ja kerronta on ihan viehättävää.

Arvio 3+/5