maanantai 29. heinäkuuta 2013

John Irving: Minä olen monta

54. John Irving: Minä olen monta



Luin tämän viime syksynä alkuperäiskielellä ja tiesin haluavani lukea tämän myös suomeksi heti kun se vaan on mahdollista. Muistin hyvin tarinan suuret linjat ja yksityiskohdat palautuivat mieleen jopa niin nopeasti ja helposti, että välillä alkoi puuduttaa. Olisi pitänyt pitää pidempi tauko välissä, ennen kuin luin tämän uudestaan. Ajattelin, että saisin tästä enemmän irti suomeksi kuin englanniksi, mutta en oikeastaan saanut. Kirja on hyvä, mutta ei hyviäkään kirjoja kannata joka vuosi lukea uudestaan. Pidin tästä enemmän ensimmäisellä lukukerralla, englanniksi. Nyt tarinan seksikeskeisyys pisti liikaa silmään ja välillä vähän ärsytti.

Pitäisi ehdottomasti lukea taas Garpin maailma. Sen lukemisesta on kulunut ainakin 15 vuotta, mikä lienee riittävän pitkä aika, jotta kirjan viitsii lukea uudestaan ja jotta siitä ehkä saisi jotain uutta irtikin.

Arvio: 4/5

Kirsi Merimaa: Baltia express

53. Kirsi Merimaa: Baltia express



Yleensä vain netissä elävä nuori tyttö joutuu poistumaan kotoa pankkiasioiden vuoksi ja samalla hän joutuukin pankkiryöstön silminnäkijäksi. Näin alkaa jenkkityylinen täysin epäuskottava pakotarina.

Viihteellinen hömppädekkari tuntui alusta alkaen liian paasaavalta. Netin vaaroista pelotteleminen sormea heristelevään tyyliin on suorastaan vanhanaikaista. Kirjaa voisi suositella tottumattomille lukijoille, koska toiminta alkaa lähes heti ilman turhia taustoja. Sekä kieli, kerronta että rakenne ovat yksinkertaisia ja selkeitä. Puolivälissä tarinaa viihdyinkin, koska pidän tarinoista, joissa ollaan matkalla, liikkeessä, mutta loppu taas oli aivan liian ennalta-arvattavan siirappinen, yöks.

Arvio: 2/5

torstai 18. heinäkuuta 2013

Kesä-Suomi-miehiä: Mäki ja Itkonen

Ennen matkaa, matkalla ja matkan jälkeen olen lukenut kaksi suomalaisen miehen kirjoittamaa kirjaa:
51. Reijo Mäki: Tatuoitu taivas ja 52. Juha Itkonen: Kohti



En muista, mitkä Mäen vanhemmista Vares-kirjoista olen joskus lukenut ja mitä en, mutta tätä 90-luvulla julkaistua tulevaisuusvisiota en ainakaan ollut lukenut aiemmin.

Mäen ystäville ja tyylistä pitäville luvassa on taattua tavaraa: kauniita naisia, jännitystä, huumoria, pahiksia, seikkailua, takaa-ajoja, pakoa, kuolemanvaaraa... Itselleni tarina oli liian viihteellinen ja maskuliininen. Suosittelisin tätä amispojille tai muille kulttuurinkammoksujille, joille kirjallisuus on kirosana. En edes tiedä miksi luin tämän - kesän pehmentämillä aivoilla toimettomina aamuina ja iltoina, ei paljoa mitään ajateltavaa edes kaivanne?
Kirjallisuutena tämä ei antanut mitään.

Arvio: 1/5

Itkosen Kohti taas miellytti kovastikin. Thaimaan matkasta kertova perhetarina on oikein sopivaa matkalukemista. Mikään matkakertomus tämä ei kuitenkaan ole, vaan kuvaus perhesuhteista, isästä ja pojasta, jotka lähtevät Thaimaahan etsimään katoamistempun tehnyttä tytärtä ja sisarta. Paljoa tässä ei tapahdu; fokus on perhesuhteiden näennäisen yksinkertaisuuden monimutkaisuudessa. Itkosen kieli on todella miellyttävälukuista, ja sitten ristiriitaisesti tyyli välillä ärsyttää. Harmitti, kun tarina päättyi niin kesken. Henkilöhahmot olivat niin eläväntuntuisia, että aloin pitää heistä, ja olisin halunnut tietää lisää. En tiedä miksi, koska varsinkin miehet olivat arvoiltaan ja ajattelultaan hyvin kovia ja rahakeskeisiä. Silti he kuitenkin olivat jollain tapaa inhimillisiä?

Arvio: 4/5

lauantai 6. heinäkuuta 2013

Kesädekkareita: Alvtegen ja Brekke

Vuosi on puolivälissä ja näköjään aika tarkkaan sadan luetun kirjan vuosivauhtia taas mennään.

Kesälomailun, joka muuten on monella tavalla kiireisempää ja vilkkaampaa kuin arki, ohessa olen lukenut kaksi dekkaria: 49. Karin Alvtegen: Tuntematon ja 50. Jorgen Brekke: Armon piiri.




Alvtegenin dekkareita muistan nähneeni kirjastossa. En muista olenko lukenut hänen kirjojaan ennen kuin aloin kirjata ylös kaikki lukemani kirjat, mutta päätin aloittaa kirjailijan tuotantoon tutustumisen vanhemmasta päästä. Tuntematon on kirjoitettu 90-luvun lopulla ja tarina sijoittunee samoihin aikoihin. Pienistä hassuista yksityiskohdista huomaa ajan kulun: Netistä tulostetaan kaikki mahdollinen paperille ja teinipojalla ei ole omaa kännykkää, vaan isän känny käytössä.

Tuntematon on onnistunut tarina asunnottomasta naisesta, joka on omasta tahdostaan ja omista syistään jättäytynyt yhteiskunnan ulkopuolelle. Nainen on väärään aikaan väärässä paikassa ja joutuu siksi epäillyksi murhasta. Samalla seurataan naisen lapsuutta ja sitä, miksi upporikkaan perheen tytär ylipäätään päätyi kadulle asunnottomaksi. Loppu on onnellinen, muttei siirappisen epäuskottava.

Tarina on näppärä, nokkela, toimiva. Ihan kivaa kesälukemista, muttei mitään hurjan sykähdyttävää kuitenkaan. Ehdottomasti luen silti lisää Alvtegeniä. Miksiköhän niin monen naisdekkaristin etunimi on Karin?

Armon piirissä hypitään 1500-luvulta vuoteen 2010. Trondheimin kirjastossa tapahtuu väkivaltainen nylkemismurha. Samaan aikaan Usassa Edgar Allan Poe -museosta löytyy samalla tavalla murhattu mies. Mutta miten 1500-luvulla elänyt kerjäläismunkki liittyy tapauksiin?

Tarinan keskeinen teema on vanha arvokas kirja. Jollain tapaa teemasta tuli etäisesti mieleen Da Vinci -koodi, vaikka tämä onkin huomattavasti tasokkaampi tarina. Pienet (käännös?)virheet kyllä häiritsivät lukemista, samoin kirjan absurdit naishahmot. Tuli jopa mieleen, että kirjan naiset ovat jotain kirjailijan omia fantasioita: Poikkeuksellisen älykkäitä ja korkeasti koulutettuja fiksuja naisia, jotka irrationaalisesti hyppäävät sänkyyn ensi tapaamisella lähes jokaisen miespäähenkilön kanssa? Kaikkiaan kuitenkin taidokas ja viihdyttävä kirja. Toivon todella, että Brekke kirjoittaa lisää ja näköjään häneltä on ilmestynyt toinenkin kirja, jonka yritän saada käsiini pian. 

Arvio molemmista: 3/5