maanantai 27. elokuuta 2012

Karin Slaughter: Kivun jäljet

63. Karin Slaughter: Kivun jäljet



Kivun jäljet kertoo nimensä mukaisesti sadistisesta mielipuolesta, joka sieppaa ja kiduttaa tietyntyyppisiä naisia. Popularistinen tarina vetäisee kyllä mukaansa, mutta mässäilee liiaksikin väkivallalla ja kammottavuuksilla.
Slaughter tuntuu olevan todella suosittu; lähes kaikki löytämäni arviot ovat ylistäviä. Itse taas en ole kamalan ihastunut hänen väkivaltaiseen maailmaansa ja epämiellyttäviin, aggressiivisiin henkilöhahmoihin. Maailma tihkuu naisvihaa ja lasten hyväksikäyttö tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Lisäksi lukutaidoton poliisi ei vaan ole uskottava. Kai Amerikassakin sentään jonkinlaisen poliisikoulun joutuu käymään, myös niissä keskiaikaisissa piireissä, joissa naiset ja lapset ovat arvotonta pohjasakkaa?

Arvio: 3/5

tiistai 21. elokuuta 2012

Katja Kettu: Hitsaaja

62. Katja Kettu: Hitsaaja



Tapaamme miehen, joka hitsasi Estonian keulaportin ja jonka paras ystävä on orava. Alussa tuntuu, ettei Estonian uppoaminen tarinan teemana oikein kanna, mutta jossain vaiheessa kirja imaisi mukaansa ihan täysin ja huomasin olleeni väärässä. Henkilöt ovat raadollisen eläviä, kerronta mehukasta ja pohjoisen murre ihastuttavaa. Loppua kohden tarina äityy melko hurjaksi. Piti miettiä kahdesti, pidinkö tästä vai en. Synkkyydestä huolimatta tai ehkä juuri siksi, pidin.

Arvio: 4/5

perjantai 17. elokuuta 2012

Juha Itkonen: Seitsemäntoista

61. Juha Itkonen: Seitsemäntoista



Tarina alkaa hyväntuulisena ja huolettomana nuoren pojan elämän kuvauksena, mutta on lopussa jotain ihan muuta. Pidin ensimmäisestä osasta paljon ja ilahduin rakenteellisen ratkaisun yllätyksestä, mutta toinen osa, jossa tarinan kirjailija tilittää kirjailijuuttaan, on hieman puuduttava. Itkosen kieli on onnistunutta ja paikoin tunnelma on niin hyvin kuvattu, että tulee oma nuoruus elävästi mieleen. Toisessa osassa into lukea eteenpäin kuitenkin laimenee, mutta lopussa tarina vetää taas mukaansa.

Haluan lukea lisää Itkosta, koska kirjoittaa hän selvästi osaa. Mahtavatko vaan muutkin hänen kirjansa olla yhtä pirstaleisia?

Arvio: 4/5

perjantai 10. elokuuta 2012

Suzanne Collins: Nälkäpeli - Matkijanärhi

60. Suzanne Collins: Nälkäpeli - Matkijanärhi


Sain lopulta käsiini Nälkäpeli-trilogian viimeisen osan. Halusin tietää, miten tarina loppuu, mutta kun aloin lukea kirjaa, huomasin, ettei se kiinnosta yhtään. Edelleenkin olen sitä mieltä, että tarina on trilogia aivan suotta. Ensimmäisessä osassa oli jotain ideaakin, mutta kaksi jatko-osaa tuntuvat melko keinotekoisilta ja väkisinväännetyiltä. Teinityttö pelastaa maailman... Hoh-hoijjaa. Sitä paitsi kirja oli pelkkää sotaa ja kuolemaa. Osaan vain kuvitella, minkälainen räiskintäelokuva tästä lopulta saadaan aikaiseksi.

Arvio: 2/5

tiistai 7. elokuuta 2012

Elina Loisa: Julkeat

59. Elina Loisa: Julkeat
 


Julkeat on nimensä mukaisesti kuvaus nuorista ihmisistä, jotka eivät halua tehdä töitä tai mitään muutakaan järkevää ja käyttävät hyväkseen muita ihmisiä saadakseen haluamansa - rahaa, alkoholia, seksiä, yösijan. Tarinaa voi lukea yhteiskuntakritiikkinä tai sitten vain kuvauksena nuoren naisen keinohohdokkaasta sekoilevasta elämäntyylistä. Pinnallinen tarina ei varsinaisesti ole, ja päähenkilön motiivitkin alkavat paljastua tarinan edetessä. Tätä tarinaa olisi helppo inhota ja uskon, että tämä saattaa ärsyttää monia, mutta minut se jätti aika välinpitämättömäksi. Enemmän tämä miellytti kuin Elina Tiilikan kirjat, jotka ovat teemoiltaan samanlaisia.

Arvio: 3/5

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Karin Fossum: Ken sutta pelkää

58. Karin Fossum: Ken sutta pelkää



Teki mieli lukea taas dekkari. Tässä tapahtuu murha ja pankkiryöstö, ja epäiltyjen tiet risteävät. Suomalaislähtöisen pahiksen nimi on Erkki Jorma, mikä hieman huvitti.

Tarina on taas kekseliäästi rakennettu ja henkilöt tuntuvat aidoilta. Ehdottomasti luen lisää Fossumia.

Arvio: 3/5

perjantai 3. elokuuta 2012

Carol Shields: Ruohonvihreää

57. Carol Shields: Ruohonvihreää

 

Jo edesmenneen Shieldsin uusin suomennettu romaani on kirjoitettu 70-luvulla, mikä näkyy lähinnä hullun halvoissa hinnoissa, joita tekstissä mainitaan. Muuten tarina epävarmasta naisesta, joka matkustaa äitinsä häihin, ei tunnu kovin vanhentuneelta. Miksiköhän Shieldsin kirjoissa naiset aina ovat niin epävarmoja ja hössöttävät pikkuasioista? Sekö on sitä naiseutta ja naisen elämää?

Shieldsin sanotaan olevan arjen pienien yksityiskohtien ja naisen elämän tapahtumien tarkka ja taitava kuvaaja. Jostain syystä näiden tarinoiden päähenkilöt, tietynlaiset naistyypit, ovat usein todella ärsyttäviä, mutta mukaan mahtuu silti oudohkoa huumoriakin ja odottamattomia juonenkäänteitä. Pidän kirjoitustavasta enkä ehkä liikaa lue tämänkaltaisia kirjoja, joten tämäkin tuntui mukavalta vaihtelulta. Tarinassa siis eronneen keski-ikäisen naisen seitsenkymppinen äiti on menossa uusiin naimisiin. Tarinan jännite rakentuu oudon ruohonlähettäjän henkilöyden ja naisen pojan katoamisen ympärille. Ihan luettava kirja, omassa lajissaan onnistunutkin. Suosittelen keski-ikäisille naisille.

Arvio: 3/5