lauantai 30. kesäkuuta 2012

Suzanne Collins: Nälkäpeli - Vihan liekit

47. Suzanne Collins: Nälkäpeli - Vihan liekit




Nälkäpelin jatko-osa - tai trilogian toinen osa - ei juuri tarjonnut mitään uutta edelliseen osaan verrattuna: vähän kapinaa ja uuden nälkäpelin. Voin kuvitella, että kolmannessa osassa julma diktatuuri kukistuu kapinan alle ja ihmiset ovat taas vapaita ja onnellisia. Vai olisikohan kolmososassakin kuitenkin vielä nälkäpeli? Nähtäväksi jää. Tarinan olisi todellakin voinut jättää vain yhteen osaan.

Arvio: 3/5

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Suzanne Collins: Nälkäpeli

46. Suzanne Collins: Nälkäpeli



Dystopia tulevaisuuden tosi-TV-ohjelmasta, jossa nuoret pakotetaan tappamaan toisiaan ja viimeinen hengissä selviytynyt voittaa. Elokuva on nähty eli tarina oli tuttu. Elokuvassa häiritsi pinnallisuus ja sama vaivasi hieman myös kirjaa. Miksi nuorille muka pitäisi kirjoittaa pinnallisesti? Tarinan idea on hyvä ja siihen olisi saanut hyvin liitettyä kriittisemmän ja älyllisemmän otteen. Kirja oli tietysti parempi kuin elokuva, sikäli mikäli näitä kahta genreä on edes mitään järkeä verrata. Aion lukea jatko-osan heti perään, koska sain sen pikalainana kirjastosta. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että tarinan olisi voinut jättää tähänkin?

Arvio: 3/5

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Jonathan Tropper: Seitsemän sietämättömän pitkää päivää

45. Jonathan Tropper: Seitsemän sietämättömän pitkää päivää


Päähenkilön isä kuolee ja juutalaisen tavan mukaan vainajan kotona pidetään sukulaisten kesken suruviikko. Sukulaiset vaan ovat toisistaan kovin vieraantuneita eivätkä ollenkaan järin hyvissä väleissä. Koska kirjan takakannen mukaan kirja on "Woodyallenmaista älykästä huumoria, nokkelaa dialogia ja uskomatonta tilannekomiikkaa – taiturimainen tragedian ja komedian yhdistelmä!", odotukset eivät täyttyneet. Odotin purevaa ivallisuutta, mustaa huumoria ja sarkasmia, mutta huumori oli välillä enemmän kermakakku naamaan -tyylistä. Ihan hauskaa varmaan tietyssä mielentilassa, mutta ei kovin älykästä kuitenkaan. En silti moiti kirjaa - se oli sopivan kevyttä kesälukemista.

Arvio: 3/5

torstai 21. kesäkuuta 2012

Kathryn Stockett: Piiat

44. Kathryn Stockett: Piiat


En muista koska olisin viimeksi lukenut mitään rotuerottelusta tai ylipäätään ajatellut koko asiaa. Minulle kun on täysin itsestään selvää, että kaikenväriset ihmiset ovat ihan samanarvoisia. Tämän vuoksi kirja jopa hieman ällistytti - 1960-luvulla Amerikassa on siis vielä ollut tälläistä - mustat ovat valkoisten piikoja, heillä on omat vessat, kaupat, asuinalueet, ei puhettakaan minkäänlaisesta tasa-arvosta. Lienen tyhmä, kun olisin sijoittanut rotuerottelun jonnekin 1920-luvulle.

Tarina oli omassa lajissaan loistava - kevyt, mutta ei pinnallinen, mukaansatempaava, hauska, ajattelemaan laittava. Ei mikään kirjallisuuden huipputeos tietenkään, oli tämä niin kepeä, stereotyyppinen ja loppua kohden lässähtävä, mutta silti aiheeltaan onnistunut ja matkalukemisena täydellistä. Haluan ehdottomasti nähdä myös elokuvan.

Arvio: 4/5

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Tatiana de Rosnay: Viimeinen kesä

43. Tatiana de Rosnay: Viimeinen kesä

Ennen kuin aloin lukea kirjaa, epäilin sen olevan liian lässynläätä. Romaani perhesiteistä ja vaietuista tunteista kuulostaa aika... no, sellaiselta mitä en yleensä lue. Alettuani lukea olin ensin sitä miletä, että eihän tämä niin paha olekaan, mutta sitten se oli kuitenkin. Melkoista lässyti-lässytiä.

Tarinassa keski-ikäisiä sisaruksia elämä on heitellyt; he molemmat ovat sinkkuja, yksin ja hieman onnettomia. Yhteisellä matkallaan sisarukset saavat tietää asioita menneisyydestään ja äidistään, joka on kuollut heidän ollessaan lapsia. Miehen näkökulman vuoksi tarina ei ensin tunnu niin imelältä kuin mitä se loppujen lopuksi on. Pariisi on kiva miljöö, koska siellä käytyään sen voi kuvitella. Tarinassa kuolee ja lähes kuolee porukkaa aivan liikaa, mutta loppu on toiveikas ja päähenkilökin, elämänsä sössinyt keski-ikäinen synkistelijä, löytää täydellisen naisen. Hoh hoijjaa.

Itse aloin lukea tätä ennen parin viikon lomamatkaa ja lopetin lukemisen vasta matkan jälkeen, mikä hieman häiritsi lukemista. Kyllähän tämän luki, mutta en ollut niin kamalan vaikuttunut kuitenkaan. En oikein ymmärrä, miksi kirja on ollut valtava menestys kaikkialla, kuten takakansi väittää. Itse asetan tämän lokeroon "ihan ok".

Arvio: 3/5

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Anna-Leena Härkönen: Kauhun tasapaino ja muita kirjoituksia

42. Anna-Leena Härkönen: Kauhun tasapaino ja muita kirjoituksia



Löysinpä käsiini vielä yhden Härkösen kolumnikokoelman ja lukaisin sen yhtä nopeasti kuin edellisetkin. Ihan viihdyttävää, nopeaa ja näppärää. Sopii kesän alkuun.

Arvio: 3/5

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Belinda Bauer: Tappajan katse

41. Belinda Bauer: Tappajan katse


Pidin paljon Bauerin kirjasta Hautanummi, joten odotin tältä kirjalta enemmän kuin mitä sain. En meinannut päästä tarinaan ollenkaan sisälle, eikä tätä huvittanut lukea kuin pieniä palasia kerrallaan. Juoni jynnäsi paikoillaan ja oli liian tavanomainen - puolustuskyvyttömiä vanhuksia murhataan yksi toisensa jälkeen ja poliisi yrittää tutkia. Lukija odottaa koko ajan päähenkilön vaimon joutuvan uhriksi. Siinä oli oikeastaan koko kirjan jännite.

Loppua kohden tarina muuttuu oudommaksi ja sitä kautta myös kiiinnostavammaksi. Loppuratkaisu on odottamaton eikä siitä paljoa kirjan aikana vihjata. Idea kirjassa on hyvä, toteutus ehkä niinkään ei. Paljon tiivistystä kirjan alkupäähän ja keskiväliin olisin kaivannut.

Arvio: 2/5