perjantai 25. heinäkuuta 2014

Kate Atkinson: Elämä elämältä

47. Kate Atkinson: Elämä elämältä

Elämä elämältä

Miten merkillisen kiehtova ja kiehtovan merkillinen kirja tämä onkaan! Onneksi rakennetta hieman avataan takakannessa, koska muuten tarina saattaisi hämmentää monia lukijoita ehkä liikaakin. Kyseessä on 1900-luku ja pitkä ankara sota, kuten kirjan eräs osakin on nimetty. Päähenkilö Ursula syntyy ja kuolee, kuolee monta kertaa jo lapsena ja myöhemmin aikuisena sodassa, paitsi että rinnakkaistarinoissa hän ei kuolekaan vaan jatkaa elämää. Tarina alkaa uudestaan kerta toisensa jälkeen ja onnistuu todella herättämään mielenkiinnon: Mihin tarinan rakenteella pyritään? Miten auki jääneet langanpäät saadaan sidottua vai saadaanko edes?

Tarina kertoo tietenkin siitä, miten pienet valinnat tai sattumanvaraisuudet saattavat muuttaa elämän suunnan täysin. Nautin tästä kovasti - henkilöt miellyttivät, tarinan tunnelma piti otteessaan ja jos päähenkilöllä alkoi mennä huonosti ja pimeys laskeutui, tiesin, että hän saa seuraavassa luvussa uuden mahdollisuuden elää elämänsä hivenen tai hieman enemmänkin toisin. Täydelliseksi napakymppilukuelämykseksi tämä ei kuitenkaan kohonnut, sillä suku- ja perhetarinana tämä oli melko tavanomainen, jos jätetään rakenne huomiotta. Onnistunut ja erikoinen lukuelämys kuitenkin.

Arvio: 4+/5

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Jo Nesbo: Lumiukko

46. Jo Nesbo: Lumiukko

Lumiukko (Nidottu, pehmeäkantinen)

Heinäkuun kirja omasta hyllystäni

Kiehtovasti lumiukkoteeman ympärille rakentuva rikostarina on parasta viihdettä. Nesbo on yksi ehdottomia dekkarisuosikkejani ja olen jopa hieman säästellyt tämän kirjan lukemista. Nyt kuitenkin nappasin sen matkalukemiseksi, koska tiesin sen sopivan siihen tarkoitukseen mainiosti.  Juoni on vetävä, tarina on fiksu muttei liikaa keskittymistä vaativa sopiakseen matkalle ja luvut ovat lyhyitä, joten tarvittaessa kirjaa voi lukea vain vähän kerrallaan.

Pidin tästä, mutta hieman petyin, kun osasin jonkin verran ennakoida ja aavistaa tarinan kulkua. Tosin jos murhaaja näyttää selviävän, kun kirjaa on vielä lukematta monta sataa sivua, niin johan siinä tyhmempikin tajuaa, että tämä ei ollut tässä. Kaipa olen kuitenkin lukenut riittävästi dekkareita ja sisäistänyt tiettyjä toistuvia kaavoja, kun erästä käännekohtaa epäilin jo takakansitekstin perusteella. Loppuratkaisua en kuitenkaan hoksannut, mikä tietysti ilahdutti.  Kaikkiaan kesälukemisena täydellistä, dekkarina odotin ehkä vieläkin enemmän.

Arvio: 3½/5