lauantai 10. joulukuuta 2016

John Irving: Ihmeiden tie

39. John Irving: Ihmeiden tie

Ihmeiden tie

Irving on pitkän linjan kirjailija, jota muistan lukeneeni ja jonka maailmoihin muistan uponneeni jo reilut parikymmentä vuotta sitten. Vanhalta suosikkikirjailijalta on aina mukava huomata upouuden romaanin ilmestyneen. Valitettavasti vanhojen suosikkien kohdalla odotukset saattavat olla liian korkealla ja niinpä sitten kävi tämänkin kanssa.

Päähenkilönä tarinassa on lapsena kaatopaikalla rampautunut ikääntyvä kirjailija Juan Diego, joka matkustaa Filippiineille ja nukahtelee vähän väliä vajoten menneisyyteensä. Vaikka tarina etenee kahdessa aikatasossa, tuntuu se kuitenkin jollain tapaa jynnäävän paikoillaan. Tragikoomiset käänteet tuntuvat lähinnä vaivaannuttavilta eikä tarina tempaise mukaansa odottamallani tavalla. Tuttua irvingmäisyyttä tässä on paljon, mutta sekään ei pelasta sitä tosiseikkaa, että valitettavasti kirja vaikuttaa alusta saakka aika tylsältä. Luin tätä matkalukemisena viime kesänä kahdella matkalla, ja huomasin useampaan otteeseen laittavani kirjan sivuun ja syventyväni mieluummin kännykän uutisiin. Jynnäävän juonen lisäksi päähenkilökin on hieman ärsyttävä, ei ollenkaan mielenkiintoinen, vaikka olisi sitä voinut olla. Lopulta luin tätä peräti kuutisen viikkoa, ja olin helpottunut kuin sain viimeiset sivut luettua harppoen ja silmäillen. Mitä ihmettä on tapahtunut?

Arvio: 2½/5
Luettu heinä- ja elokuussa