sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Ian McEwan: Sementtipuutarha

77. Ian McEwan: Sementtipuutarha

Neljä sisarusta jää vanhempien kuoleman jälkeen asumaan keskenään isoon taloon. Viranomaisia ja lastenkotia pelkäävät sisarukset eivät kerro äidin kuolemasta kenellekään, vaan valavat hänet kellarissa sementtiin. Tarinassa oli alusta saakka outo jännite, joka sai odottamaan, että jotain kamalaa tapahtuu. En olisi ihmetellyt, vaikka kaikki sisarukset olisivat kuolleet tarinan lopussa, mutta näin ei kuitenkaan käynyt. Jotenkin tarinan fiilis muistutti hieman Virgin Suisides - romaania.

Plussaa: Taitava ja mieleenjäävä, erikoinen ja hämäävä, hämmentävä. Haluan lukea tämän joskus uudestaan.

Miinusta: Kirja oli todella lyhyt, vain 134 sivua. Olisikohan teemasta saanut enemmänkin irti? Vai olisivatko lisäsivut vain pilanneet tarinan tiiviyden?

Arvio:  4/5

torstai 23. syyskuuta 2010

Marko Leino: Syytön

76. Marko Leino: Syytön

Kirjan alussa luuserisikapikkurikollinen on melko epäkiinnostava hahmo - syrjäytynyt sika tavalla, joka ei ole edes ärsyttävää tai huvittavaa. Ajattelin jopa hetken jättää kirjan kesken. Keskellä tarinaa olevat 70-luvulla lähetetyt kirjeet herättivät jonkinlaisen kiinnostuksen - lukija haluttiin selvästi johtaa harhaan ajattelemaan, että kirjeet olisivat luuseripäähenkilölle. Kaikenlaista tapahtuu, murhia myöten. Kyllähän tämän luki. Kuuluu osastolle "ihan ok".

Plussaa: Kertojan epäluotettavuus. Kuka onkaan hullu ja kuka ei? Kenelle kirjeet on tarkoitettu? Kirjan kerronta rakentuu lopulta onnistuneesti.

Miinusta: Päähenkilö on kuitenkin erittäin epämiellyttävä, vaikka hänen taustaansa valaistaankin. Kirja ei herärä suuria tunteita suuntaan eikä toiseen. Aika yhdentekevä.

Arvio:  2/5

lauantai 18. syyskuuta 2010

Charlaine Harris: Club Dead

75. Charlaine Harris: Club Dead

True Blood -fanille sopivaa luettavaa, vaikka ensimmäisen osan jälkeen tv-sarjalla ja kirjoilla ei olekaan ollut paljon yhteistä. Erittäin sopivaa luettavaa englanniksi - yksinkertaista, mutta ei niin simppeliä, että alkaisi ärsyttää. Tämä on sarjan kolmas osa ja tietty kaava alkaa näkyä: Joku on pulassa, Sookie tulee ja pelastaa... Hömppää-pömppää.

Plussaa: Ilman tv-sarjaa en olisi löytänyt näitä kirjoja, joiden lukemisesta kuitenkin pidän. Varsinkin englanniksi luettuna tämä toimii.

Miinusta: Onhan tämä kuitenkin melkoista hömppää. Sookie joutuu jatkuvasti niin hirveän väkivallan uhriksi, että homma alkaa tuntua naurettavalta. Milloin mikäkin "were" hyökkää ja raatelee tai hakkaa Sookien puolikuoliaaksi... En myöskään jää koukkuun näihin sillä tavalla, että haluaisin heti ahmia koko sarjan, josta kahdeksan ensimmäistä osaa odottaa kirjahyllyssä... Yksi kirja silloin tällöin riittää varsin hyvin.

Arvio:  3/5

torstai 9. syyskuuta 2010

Herbjorg Wassmo: Lasi maitoa, kiitos

74. Herbjorg Wassmo: Lasi maitoa, kiitos

Tätä kirjaa et unohda ikinä lukee takakannessa. Se on paljon luvattu, mutta varmasti monelle lukijalle totta. Ahdistavan kirjasta tekee se, että se ei ole fiktiota - tai vaikka tarina olisikin, teema ei ole. Ihmiskauppa on totta. Seksiorjuus on totta. Tarina on 15-vuotiaan ihmiskaupan uhriksi joutuneen liettualaistytön "selviytymistarina". Itse en ymmärrä, miten todellisuudessa kirjan kuvaamista kokemuksista kukaan voisi selviytyä. Vähintään mielenterveyden luulisi olevan entinen.

Plussaa: Tärkeä kirja, kuten takakannessakin lukee. Turha kuvitella, että maailma on mikään onnela. Ihmisten pitää tietää ja tiedostaa ne hirveydet, joita tässä maailmassa tapahtuu.
Miinusta: Miinuksena plussan kääntöpuoli - en halua lukea kirjoja ahdistuakseni ja tämä ei ollut aiheeltaan mikään miellyttävä lukukokemus. Seuraavaksi haluan lukea jotain kepeää. En kuitenkaan siksi, että unohtaisin tämän.

En ole lukenut muita Wassmon kirjoja. Ehkä pitäisi?

Arvio:  4/5

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Pauliina Susi: Pyramidi

73. Pauliina Susi: Pyramidi

Tarinan alussa vietävissä olevan kaupankassaressukkatyttönen houkutellaan mukaan verkostomarkkinointiin. Alku onnistuu herättämään mielenkiinnon ja aloin odottaa, miten päähenkilö Sinille käy. Kakkososassa näkökulma kuitenkin muuttuu - jostain tyhjästä ilmaantuu pelastava prinssi mikälie auttamaan päähenkilöä ja tarinaa aletaan kertoa hänen näkökulmastaan. Samalla tarina jotenkin lässähtää, muuttuu epäuskottavaksi ja ei-niin-kiinnostavaksi enää. Loppu kääntää kaiken päälaelleen. Pahisperheen jäsenten nimet (Anna, Anto ja Otto) taitavat olla tarkkaan harkitut.

Plussaa: Ennalta-arvaamattomuus - alussa ei voi mitenkään ennustaa tai arvata loppua. Irman lähettämien postikorttien myötä totuus alkaa vasta valjeta.
Miinusta: Tarina lässähtää kakkososassa. Tietty epäuskottavuus häiritsee ja varsinkin Sini on niin epälooginen hahmo, että olisi aiemmin pitänyt osata epäillä jotain.

Haluan lukea lisää Pauliina Sutta (vai Susia?).

Arvio:  2/5