torstai 17. syyskuuta 2015

Katie Arnoldi: Kehonpalvoja

54. Katie Arnoldi: Kehonpalvoja

Kuvahaun tulos haulle katie arnoldi kehonpalvoja

Fitness on nykyään kovin trendikäs aihe enkä muista koskaan lukeneeni yhtään sitä käsittelevää kirjaa. Siksipä nappasin tämän mukaani kirjaston palautushyllystä. Tarina kertoo upporikkaasta, osin lapsen tasolle jääneestä Charlesista, joka on mieltynyt äärimmäisen lihaksekkaaseen naistyyppiin ja joka on tottunut saamaan rahalla kaiken. Aurorassa hän näkee potentiaalia ja rahalla hän saa Auroran omakseen kaikella mahdollisella tavalla: treenaamaan, syömään, piikittämään itseensä mieshormonia ja milloin mitäkin sekä leikkimään kaikenlaisia sairaita pervoleikkejä.

Tarina on niin överi ja sairaan kieroutunut, että se ei vaikuta uskottavalta, vaikka kirjailija jälkipuheessa vakuuttelee tällaistakin tapahtuvan. Amerikka on Amerikka ja mitäpä minä tiedän pienten marginaaliryhmien pakkomielteistä. Mistään normaalista kehonrakennuksesta tarinassa siis ei ole kyse. Kirja on puhdasta viihdettä, mutta kertoo kuitenkin jotain äärimmäisestä narsismista. Tarina menee niin yli, ettei se edes järkytä vaan jollain tapaa jopa huvittaa. Hulvaton "paha saa palkkansa" -tyylinen loppukin on ilahduttavan karmaiseva. 

Arvio: 3/5

maanantai 7. syyskuuta 2015

Kate Morton: Hylätty puutarha

53. Kate Morton: Hylätty puutarha

Hylätty puutarha

Oli jo pitkään tehnyt mieli lukea jokin tiiliskiven paksuinen "lukuromaani", jotta pääsisi vaivattomasti uppoamaan muutaman illan ajaksi johonkin toiseen maailmaan. En tiedä, miksi lukukesä on ollut niin dekkaripitoinen, mutta rikoksiin alan olla todella kyllästynyt. Ajattelin, että joskohan tästä kirjasta olisi johonkin. Muistaakseni Mortonin edellinen kirja Paluu Rivertoniin oli kiva ja kivuton lukukokemus.

Aluksi lukija luulee, että tarina kertoo salaperäisestä naisesta, Nellistä, joka pikkutyttönä joutuu eroon perheestään maailman toiselle puolelle ja nuorena aikuisena saa tietää, ettei olekaan se ihminen, joka on luullut olevansa. Aikatasot ja näkökulmat hyppivät lukujen edetessä. Välillä ollaan vuodessa 1900, jolloin Nell ei ole vielä edes syntynyt, välillä taas vuodessa 2005, jolloin Nell on jo edesmennyt ja hänen lapsenlapsensa yrittää selvittää isoäidin salaisuutta. Tai sitten ollaan välimaastossa, vuodessa 1913, jolloin pieni Nell on jostain syystä yksin laivalla tai 1970-luvulla, jolloin Nell ensin matkustaa Englantiin ja myöhemmin saa lapsenlapsensa luokseen asumaan. Epäkronologinen järjestys pyrkii avaamaan Nellin mysteeriä pikkuhiljaa ja pitämään lukijan otteessaan, missä se onnistuukin kohtalaisen hyvin. Toisaalta tarina rönsyilee vähän liikaakin ja vaikuttaa välillä jopa lapselliselta. Mielleyhtymää F.H. Burnettin tyttökirjaklassikkoon Salainen puutarha ei voi välttää ja melko kornisti jopa kirjailija Burnett itse on yksi kirjassa vilahtavista sivuhenkilöistä. Jotain samaa tarinassa on kuin vanhoissa tyttökirjoissa.

Yllätyksekseni luin tätä viikkotolkulla, koska tarina ei temmannutkaan mukaansa toivomallani tavalla. Itse jäin hämmästelemään sitä, ettei tämä oikeastaan olekaan Nellin tarina vaan Nelliä edeltävän ajan. Petyin myös siihen, miten helposti mysteeri ratkesi. Mielessäni oli heti alusta alkaen looginen selitys sille, miksi kirjailijatar vei Nellin, ja olin oikeassa. Tietenkään kaikkia taustoja en osannut arvata.

Kirjassa ei sinänsä ole mitään vikaa ja se tarjoaa varmasti miellyttävän lukuelämyksen vanhahtavaa kartanoromaania ja polveilevaa sukutarinaa kaipaaville. Minulle tämä oli taas yksi "ihan kiva" kirja. Alan nähtävästi kyllästyä lukemiseen ja kaipaisinkin nyt kovasti erinomaista, tajunnanräjäyttävää kirjaa luettavakseni. Mistäköhän sellainen löytyisi?

Arvio: 3/5

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Karoliina Timonen: Kesäinen illusioni

52. Karoliina Timonen: Kesäinen illusioni

Kesäinen illuusioni

Nytpä löytyi täydellinen sunnuntaiaamun kirja, jonka voi laiskana kiireettömänä aamuna nauttia yhdellä hotkaisulla ja jonka myötä voi palata menneeseen kesään. Tarina sijoittuu kokonaan saarelle, jossa minäkertoja Klarissa viettää yksin kesää erossa perheesstään, yrittäen kirjoittaa ja miettien avioliittonsa tilaa. Tunnelma on helteinen ja hikinen, luonto tulee lähelle. Naapurisaarelle on majoittunut salaperäinen Olavi, johon Klarissa tekee tuttavuutta yksinäisyyden alkaessa painaa. Toisella naapurisaarella asuu vanha eukko vai asuuko sittenkään?

Tarinassa leikitellään osittain epäluotettavalla kertojalla. Tunnelma tiivistyy ja kesän lämmöstä tulee uhkaavan tukala. Pidin erityisesti siitä, miten auki kaikki jäi. Järkkykö Klarissan mielenterveys vai onko Olavi sittenkin sekopää? Ja miten kaikki päättyy? Kirja tarjoaa puitteet useammallekin tulkinnalle, mikä on aina ilahduttavaa. Pidin tunnelmasta ja varsinkin siitä, miten uskottavana kaikki kuitenkin säilyy; yliluonnollisen puolelle ei mennä. Vai mennäänköhän? Taitaa olla tulkintakysymys sekin. Kannattaa lukea, varsinkin jos on ikävä kesää.

Arvio: 3½/5