torstai 30. huhtikuuta 2015

Maalis-huhtikuun dekkarit

Maalis- ja huhtikuussa luin 6 dekkaria.

21. Erik Axl Sund: Unissakulkija 

Unissakulkija

Unissakulkija jatkaa täsmälleen siitä, mihin koukuttavaa Varistyttö päättyy. Kirjat kannattaa siis ehdottomasti lukea järjestyksessä, kuten nyt trilogiaa luettaessa tietenkin on luontevaakin. Sofian ja Victorian kuviot käyvät kieltämättä yhä kiinnostavimmiksi ja nopeasti tämänkin haluaa lukea saadakseen tietää, miten kaikki lopulta ratkeaa. Henkilöt ovat myös edelleen kovin mielenkiintoisia joskaan eivät välttämättä kovin miellyttäviä. Jeannetteen ja hänen perhekuvoihinsa keskitytään huomattavasti vähemmän kuin edellisessä kirjassa ja aiheen vastenmielisyyteenkin on jo hivenen turtunut, jos näin nyt edes voi sanoa. Hyvää matkalukemista ja niin koukuttavaa viihdettä, että kolmannen osan aion lukea heti perään.

Arvio: 4/5
Luettu maaliskuun alussa, e-kirjana

22. Erik Axl Sund: Varjojen huone

Varjojen huone

Sen verran koukuttavaa ja uutuudenviehättävää todellakin tämä Sund, että pakko oli korkata päätösosa heti kakkosen lukemisen jälkeen. Ruumiita on tullut jo paljon ja jännitteet kasvavat. Turhaan tarinaa ei mielestäni ole kuitenkaan pitkitetty, kuten joissakin trilogioissa, vaan tämä kolmas osakin onnistuu vielä yllättämään. Melko mielikuvituksekas ja epäuskottava tarina toki on, ja toivoa pitää että näin hulluja ihmisiä olisi olemassa vain fiktiossa. Loppuun vähän petyin, mutta en tiedä olisiko se edes voinut olla toisenlainen.


Pyyhkiikö trilogia sitten lattiaa Stieg Larssonilla, kuten ensimmäisen osan takakannessa luvataan? Mielestäni ei. Mutta ehdottomasti Larssonin trilogiaan mieltyneiden kannattaa lukea tämäkin.

Arvio: 4-/5
Luettu maaliskuun puolivälissä, e-kirjana

23. Belinda Bauer: Ruumis nro 19

Ruumis numero 19

Televisiosarjoissa on nähty superälykkäitä ja sosiaalisesti kömpelöitä asperger-ihmisiä, mutta enpä muista ennen heistä dekkareista lukeneeni. Sillä aikaa kun Aspergerin oireyhtymää kantava Patrick opiskelee anatomiaa ja tutkii ruumiita, tarinan minäkertoja joutuu onnettomuuteen ja viruu tiedottomuuden partaalla sairaalassa, jossa hän näkee ja kuulee yhtä sun toista, mutta ei pysty kommunikoimaan. Bimbo hoitaja Tracy taas yrittää iskeä potilaiden omaisista itselleen rikkaan miehen. Tracyn osuus tarinan kulkuun tuntuu ensin hieman epärelevantilta, mutta tarinan lopussa on selittäviä käänteitä ja yllätyksiä.

Tämä ei ole tyypillinen "poliisi etsii murhaajaa" -dekkari ja sepä miellyttikin kovasti. Omaperäisyys on aina hyvästä, varsinkin näin kaavamaisessa genressä kuin dekkari. Muistan pitäneeni kovasti Bauerin dekkarista Hautanummi, kun taas Tappajan katse oli mielestäni vain keskinkertainen. Tämä on ehdottomasti samaa tasoa kuin Hautanummi, koukuttava ja viihdyttävä, keskivertodekkaria kiintoisampi.

Arvio: 3½/5
Luettu huhtikuun puolivälissä

24. Carl-Johan Vallgren: Varjopoika
 
Varjopoika

Varjopojan nimi on samantyylinen kuin Varistyttö. Toivoin heti, ettei kirjassa keskeistä olisi pedofilia. Olen lukenut tästäkin ylistyksiä, mutta eipä tämä kovin erikoiselta vaikuttanut. Kirja muistuttaa joitakin muita uudehkoja ruotsalaisia nopeatemposia dekkareita, joissa hyvisten ja pahisten roolit eivät ole selkeät, syyllisiä lavastetaan, narkkariluolista päädytään korkeisiin asemiin tai päinvastoin.

Pikkupoika katoaa ja 40 vuotta myöhemmin hänen aikuinen veljensä katoaa myös. Asiaa tutkimaan ryhtyvä, oikeastaan täysin ulkopuolinen päähenkilö huomaa joutuvansa ajojahdin kohteeksi ja paetessaan hän jättää jälkeensä vain lisää ruumiita, joita hän ei itse kuitenkaan tapa. Ihan vetävä, mutta lopulta melko tavanomainen dekkari.

Arvio: 3+/5
Luettu huhtikuun puolivälissä

25. Mari Jungstedt: Viimeinen näytös

 Viimeinen näytös


En ole enää oikein pitänyt viimeksi lukemistani Jungstedtin kirjoista; niiden sisältö on tuntunut kovin köykäiseltä ja heppoiselta.  Tämä on samaa sarjaa ja vieläpä melko runsaalla romantiikalla höystettynä, hyh. Nainen murhataan, myöhemmin toinenkin nainen murhataan. Keski-ikäinen nainen on järjettömästi rakastunut nuorempaan näyttelijään, ja samaa tuntee yksi päähenkilöistä, komisario Knutas kollegaansa kohtaan. Toimittaja Johanin suhde vaimoonsa Emmaan kärsii pikkuryppysistä, mutta kukoistaa lopussa autuaasti. Murhaaja ei ole se kaikkein todennäköisin vaihtoehto, mutta arvattavissa kuitenkin.

Todella helppolukuinen ja -tajuinen, nopein näkökulmavaihdoksin etenevä viihdyttävä tarina, jota voi suositella etenkin vähän lukeville ja romantiikan ystäville.

Arvio: 2½/5
Luettu huhtikuun lopulla

26. Alexander Söderberg: Kolumbialainen liitto

Kolumbialainen liitto

Tämä lienee trilogian toinen osa? Henkilöt olisi pitänyt varmaan muistaa edellisestä osasta Andalusialainen ystävä. En muistanut. Tarina tempaa mukaansa toimintaelokuvamaisilla juonenkäänteillään ja kertoo kiehtovasti alamaailman kuvioista, mutta henkilöitä on liikaa ja he eivät piirry esiin kovin vahvoina persoonallisuuksina. Edellisen kirjan tapahtumien yksityiskohdat olivat nekin päässeet unohtumaan, joten kaikki pahikset ja heidän pahistelunsa motiivit eivät heti meinanneet aueta. Tarina on kovin tyly ja maskuliininen. Lukijan kannattaa varautua siihen, että kuka tahansa keskeisimmistäkin hahmoista voi kuolla hetkellä millä hyvänsä. Hieman yksioikoista luettavaa, mutta helppoa ja viihdyttävää toki. Dekkarikiintiö tuli tämän myötä hetkeksi aikaa täyteen.

Arvio: 3+/5
Luettu huhtikuun lopulla

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Piper Kerman: Orange is the New Black. Vuosi vankilassa

20. Piper Kerman: Orange is the New Black. Vuosi vankilassa

Orange is the New Black

Kiinnostuksen kirjaan herätti tietenkin samanniminen televisiosarja, jonka kaksi värikästä kautta jaksoivat kieltämättä viihdyttää. Voisi ajatella, että kirja on huomattavasti enemmän tositapahtumiin pohjautuva kuin tv-sarja, jota on tietenkin pitänyt dramatisoida ja värittää useammilla henkilöillä ja todellisuutta mehukkaammilla juonenkäänteillä. Huomasin, että tv-sarja ohjasi omaa lukemistani liikaa ja niin käy varmaan muillekin, koska luulisi, että tv-sarjan katsoneet löytävät kirjan eikä päinvastoin. Vähän petyin, kun henkilöhahmot olivat erinimisiä kuin tv-sarjassa. Jotkut heistä ovat tietenkin selkeästi tunnistettavissa, mutta monia televisiosarjasta tuttuja henkilöitä ja käänteitä ei alkuperäisteoksessa olekaan.

Kirja on arkisempi, kuivempi, uskottavampi kuin tv-sarja, lähempänä realistista elämää, voisi sanoa, vaikken vankilan todellisuudesta Yhdysvalloissa mitään tiedäkään. Ihan sujuva, viihdyttävä ja helppolukuinen kirja, kelpoa ajanvietettä.

Arvio: 3/5

torstai 16. huhtikuuta 2015

Neljä uudehkoa kotimaista

16. Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä ja muita kirjoituksia

Ihana nähä!

Härkösen kolumnikokoelmat ovat ihan näppäriä välipaloja. Tämäkin on todella nopealukuinen, ihan kiva, mutta ei tehnyt erityistä vaikutusta. Matkalukemisena kirja on mainio, koska se ei vaadi juurikaan keskittymistä. Kolumnit ovat lyhyitä ja tarjoavat viihdykettä, mutta eipä tästä juuri mitään mieleen jäänyt. Suosittelen helppoa ja kepeää lukemista etsiville.

Arvio: 2+/5

17. Pirjo Hassinen: Sauna Paradis

Sauna Paradis

Olen aina pitänyt enemmän tai joskus vähän vähemmänkin Hassisen kirjoista, joten ihan innolla tartuin tähän uusimpaankin. Tarinassa on Anne-niminen kirjailija, jonka vanha lapsuudentuttu Lauri samalta kadulta ei kykene muistamaan lapsuudestaan asioita, jotka haluaisi muistaa. Anne auttaa häntä muistamaan. Molemmilla henkilöillä on tietenkin omat ongelmansa, kipupisteensä, painolastinsa ja lisäksi Anne kirjoittaa kirjaa, joka on myös sisäkertomuksena osana tarinassa ja jossa peilautuu hänen oman elämänsä kipeät ja vaikeat asiat. Pidän kirjailijan tyylistä ja tavasta kirjoittaa, kovastikin. Arjen kuvaus on onnistunutta ja soljuvaa eikä koskaan voi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu tai mihin suuntaan henkilöt aktiivisesti menevät tai passiivisesti ajautuvat.

Miellyttävä arkinen tarina yllätyksineen, mukavalukuinen, uskottava, mukanaanvievä lukukokemus. Ei mikään järisyttävä tai maailman paras kirja kuitenkaan.

Arvio: 3½/5

18. Patjim Statovki: Kissani Jugoslavia

Kissani Jugoslavia

Olin kuullut paljon hyvää tästä kirjasta enkä joutunut pettymään. Itse asiassa tämä on yksi niistä (harvoista) kirjoista, jonka lukemisen haluaisi aloittaa heti loppuun päästyään uudestaan, jotta vaivaamaan jääneet asiat ehkä selviäisivät paremmin. Kissa- ja käärmesymboliikka kiinnosti kovasti. Onko käärme paha ja kissa hyvä? Ei. Kai? Mitä symboloi käärmeentappo? Isänmurhaa? Kuka tai mikä on puhuva kissa?

Kirja kertoo äidin ja pojan erilaiset tarinat. Kumpikin päätyy maahanmuuttajiksi Suomeen eikä se tee heistä onnellisia. Äidin tarina kiinnosti alussa enemmän, mutta loppua kohden pojan tarina kasvoi kiinnostavammaksi. Hyvä kirja, erottui massasta positiivisesti, uteliaisuutta herättelevä aihe ja kaikin puolin positiivinen lukuelämys. Kirjailija on tavattoman taitava!

Arvio: 4½/5

19. Tuomas Kyrö: Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja

Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja

Aloittaessani tämän kirjan lukemista mietin, mahtaako mielensäpahoittajan idea olla jo ammennettu tyhjiin. Mutta ehei, kyllä tämä kirja toimii loistavasti. Erityisesti mieli ei pahoitu siitä, että kirja onkin edellisistä poiketen jatkuvajuoninen romaani, mikä on mielestäni erinomainen jatke (vaiko päätös?) mielensäpahoittamiselle.

Mielensäpahoittaja odottaa kuolemaa, tekee testamenttia ja rakentaa arkkua. Kuoleman vastapainona tietenkin myös elämä on hyvin vahvasti läsnä. Päähenkilön viisaudet edelleen hymähdyttävät, hymyilyttävät ja välillä hihityttävätkin. Lukemisen arvoinen kirja, ehdottomasti.

Arvio: 4-/5

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Michael Cunningham: Lumikuningatar

Epänormaalin elämäntilanteen vuoksi maaliskuun luetut ovat päivittämättä.

15. Michael Cunningham: Lumikuningatar

Lumikuningatar

Olen yleensä pitänyt Cunninghamin kirjoista, ja tältäkin odotin paljon. Mutta mikäköhän nyt on, kun mikään ei tunnu miltään? Odotin enemmän kuin sain, vaikka onhan tämä kieltämättä ihan miellyttävälukuinen kirja. New York, veljekset. Toisella on vakavasti syöpäsairas vaimo, toinen näkee taivaalla valon, jota tarinassa (yli)analysoidaan. Elämän merkityksestä tai merkityksettömyydestä tässä lienee kyse?

Vielä loppua kohden odotin, että tarinassa tapahtuisi jokin käänne, joka saisi innostumaan, mutta ei. Ei sitten. Tämä jätti kylmäksi. Henkilökohtaisesti ei kolahtanut, vaikka objektiivisesti ehkä ansiokas tarina onkin. En vaan päässyt sisälle sen maailmaan. Ihan kiva kirja, siinä kaikki. Kansi on hieno.

Arvio: 3/5