perjantai 25. lokakuuta 2013

Haruki Murakami: 1Q84. Osat 1 ja 2.

76. Haruki Murakami: 1Q84. Osat 1 ja 2.




Murakamin uutuusjärkäle on odottanut lukuvuoroaan jo jonkin aikaa ja syysloman kynnyksellä vihdoin rohkenin tarttua siihen. Ja olipa hyvä, että säästin tämän lomalle. Halusin nimittäin lukea kirjaa koko ajan. Kuten osasin odottaakin, kirja on hämmentävä ja häiritsevä. Tarina on kummallinen eikä sen kulkua voi mitenkään arvailla tai ennustaa. En tiedä miten tätä pitäisi tulkita, koska mieleen tulee niin monenlaisia näkökulmia, mikä symbolisoi mitäkin... Mutta niin kovin kiehtovaa ja ajatukset liikkeelle laittavaa tarinankerrontaa tämä edustaa, ja tarinasta voi myös nauttia sitä sen suuremmin analysoimatta.

Kirjassa kulkee rinnakkain kaksi tarinaa. Toisessa nuori liikunnanohjaajanainen tappaa sivutoimenaan pahoja miehiä. Toisaalla kolmekymppinen matematiikan opettaja muokkaa teinitytön kirjoittamaa mielikuvituksellista mutta kirjoitusasultaan kömpelöä käsikirjoitusta romaanikilpailukuntoon. Käsikirjoituksessa on pikkuväkeä ja taivaalla mollottaa kaksi kuuta. Mutta missä eletään vuotta 1Q84?

Ensimmäinen osa herätti pelkkiä kysymyksiä. Olisin toivonut saavani edes yhden vastauksen. Toisessa osassa tarinat alkavat punoutua toisiinsa, mutta kaikki arvoitukset eivät siltikään tunnu ratkeavan. Ainoa seikka, josta en erityisemmin innostunut, on kirjan naiivilta tuntuva rakkaustarina. Hämmentävää oli myös se, miten vähän lähes 800 sivun aikana kuitenkin tapahtui.

Millainen todellisuus oikein jäljittelee fiktiota? Toivottavasti saan kolmososan käsiini pian.

Arvio: 5/5

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Riikka Ala-Harja: Reikä

75. Riikka Ala-Harja: Reikä



Ala-Harjan novellikokoelma on mukava ja niin nopealukuinen, että osa novelleista luikahti ohi melko huomaamatta, vähän liiankin nopeasti. Eniten pidin novellista Tarmo, jossa 50 vuotta täyttävä, arkisen harmaa kirjastonhoitaja odottaa yllätysjuhlia, joita ei koskaan tule. Tarina oli mukavan arkinen, koominen ja surullinen. Muut novellit ovat aika lailla osastoa ihan kiva - eivät välttämättä jääneet erityisemmin mieleen.

Arvio: 3/5

lauantai 12. lokakuuta 2013

Lippu kirjamessuille

Haluatko lipun kirjamessuille?

Sattuneista syistä minulla on hallussani ylimääräinen lippu 24. - 27. 10. 2013 järjestettäville Helsingin kirjamessuille.

Mikäli haluat lipun itsellesi, kommentoi tätä tekstiä ja jätä sähköpostiosoitteesi, niin otan yhteyttä ja lähetän lipun sinulle postitse. Kirjamessujen suurena fanina ja jokavuotisena vakikävijänä tuntuisi varsin kauhistuttavalta viskaista käyttökelpoinen lippu roskiin!

Mikäli kommentoijia on enemmän kuin yksi, arvon lipun saajan. Suoritan arvonnan keskiviikkona 16.10. Mikäli kukaan ei ole siihen mennessä kommentoinut, lippua voi kysellä keskiviikon jälkeenkin.

Salla Simukka: Valkea kuin lumi

74. Salla Simukka: Valkea kuin lumi



Simukan nuortentrilogian toinen osa jatkaa lukiolaistyttö Lumikin tarinaa. Lumikki on matkustanut Prahaan, ja edellisen osan Punainen kuin veri tavoin hän joutuu taas vahingossa mukaan rikollisiin kuvioihin. Kovin epäuskottavaa ja naiivia toki, mutta nuortendekkarina tarina toimii. Näppärää, nokkelaa, jännittävää. Tätä voipi suositella myös helppoa lukemista etsiville aikuisille.

Arvio: 3/5

Lionel Shriver: Syntymäpäivän jälkeen

73. Lionel Shriver: Syntymäpäivän jälkeen

Syntymäpäivän jälkeen

Niin kliseistä kuin se onkin, toisinaan elämässä seisotaan tienhaarassa ja elämä muuttuu valitun tien mukaan. Eteenpäin ei voi jatkaa, vaan on pakko tehdä valinta, oikealle vai vasemmalle. Tässä tarinassa on käännytty molempiin suuntiin. Joka toinen luku kertoo Irinan elämästä syntymäpäivän jatkojen jälkeen, jolloin hän hairahtui suutelemaan perhetuttua ja päätyi jännittäväksi julkkisvaimoksi, ja joka toinen luku kuvaa elämää, joka jatkui sen jälkeen, kun Irina hillitsi halunsa eikä suudellutkaan tuttua miestä, vaan palasi kiltisti kotiin oman tasaisen tylsän miehensä luo. Kuulostaa ehkä hömpältä, mutta ei todellakaan sitä ole.

Tarina herättää monenlaisia kysymyksiä: Olemmeko koskaan tyytyväisiä tekemiimme valintoihin? Kuinka paljon elämä on valintojen summa, ja kuinka paljon elämässä on sellaista, johon ei voi itse vaikuttaa? Kirjailija onnistuu kuvaamaan henkilöt lähes käsinkosketeltavan eläviksi. Päähenkilön täydellinen riippuvuus miehistä hivenen ärsyttää, mutta mikäli päähenkilö olisi elänyt itsellistä elämää, eipä näitä kahta tarinaakaan olisi. Tarina - tarinat - muuttuvat loppua kohden vain kiinnostavammiksi eikä tapahtumien kulkua voi arvata. Lopetus on mielestäni nerokas. Ehdottomasti yksi parhaista tänä vuonna lukemistani kirjoista.

Arvio: 5/5

lauantai 5. lokakuuta 2013

Ursula Poznanski: Viisi

72. Ursula Poznanski: Viisi



Ovela ja helppolukuinen murhamysteeri miellytti alusta alkaen. Löytyy ruumis, johon on tatuoitu karttakoordinaatit, joiden perusteella löytyy geokätköstä ruumiinosia ja vihjeitä uusista uhreista ja kätköistä. Dekkarina varsin koukuttava ja oivallista viihdettä. Kieli on sujuvaa ja neutraalia, ei hetkauta suuntaan eikä toiseen. Alkuperäiskieli saksa tosin näkyy tarinassa hieman hassusti siten, että jopa kidnappaajapahis ja hänen uhrinsa teitittelevät toisiaan.

Suosittelen dekkareiden ja jännityksen ystäville. Toivottavasti kirjailija kirjoittaa lisää.

Arvio: 4/5