lauantai 2. heinäkuuta 2016

Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe

28. Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe 


Kaikki se valo jota emme näe

Tätä kirjaa mainostettiin melko aggressiivisesti ehkä noin vuosi sitten. Se herätti tiettyjä odotuksia helppolukuisesta suureen yleisöön uppoavasta lukuromaanista. Ja sellainenhan tämä sitten onkin. Ihmiset eivät enää kai osaa lukea tai vaivautua keskittymään lukemiseen, sillä tässäkin kirjassa on kovin lyhyet luvut ja kaksi toisiaan leikkaavaa, nopeaan tahtiin vuorottelevaa näkökulmaa, mikä tekee kirjasta nopea- ja helppolukuisen.

On sota. On sokea tyttö Marie-Lause, joka isänsä kanssa pakenee sotaa Pariisista maaseudulle. Teknisesti lahjakas nuori orpopoika Werner joutuu mukaan sotaan. Kuten sanottu, tarina on helppolukuinen, mutta minä luin tätä viikkotolkulla. Lukuinto on ollut useammastakin syystä aika pientä menneenä keväänä eikä se toki tämän kirjan vika ole, mutta. Mutta. Jokin tässä häiritsi, ehkä tietty laskelmoivuus vai mikä lie. Tuli hieman kyyninen olo tätä lukiessa eikä tämä kuitenkaan vakuuttanut, liikuttanut, koskettanut tai väräyttänyt mitään viisareita erityisemmin, kuten olen kuullut toisille käyneen. Ymmärrän kirjan suosion ja uskon monien pitävän tästä, mutta. Minun on vaan pakko lisätä virkkeen perään mutta. Tekisi melkeinpä mieli sanoa lässynlää, mutta eipä sekään oikeutta tälle kirjalle tee.

Arvio: 3+/5

Kotimaisia

25. Aleksanda Salmela: Antisankari

Antisankari

Pidin paljon Salmelan edellisestä kirjasta 27 eli kuolema tekee taiteilijan. Sitä lukiessani muistan toivoneeni, että Salmela kirjoittaisi lisää. Ja kirjoittihan hän, joten tartuin tähänkin innoissani. Dystopiat ovat viime aikoina olleet kovin muodikkaita, mutta tässä tarinassa eletäänkin utopiassa, joka ei kuitenkaan varsinaiselta onnelalta vaikuta muuta kuin idean tasolla.

Kyseessä on erilaisista tekstilajeista, kuten päiväkirjamerkinnöistä, lehtiartikkeleista, revityistä kirjeistä ja suorasta kerronnasta koostuva post-postmoderni kokonaisuus. Mielenkiintoinen tämä on omalla erityisellä, oudolla tavallaan, mutta ei järin vetävä. Jouduin pitämään taukoa lukemisesta eikä tämän kirjan pariin ollut helppoa palata. Pari kertaa meinasin jättää jopa lukemisen kesken, koska niin vahvasti tuntui, etten pääse sisälle tarinaan ollenkaan. Enkä edes tiedä pääsinkö lopulta, ymmärsinkö mitään oikein vaiko kaiken väärin. Lievästi petyin.

On kertoja, kuka lie. Antti Sankari, Lia ja Meteora, Tzal. Kuka lie sankari, kuka antisankari ja kuka roisto, kannattaa yrittää lukea itse ja ottaa selvää. Minun lempikirjaani tästä ei tullut.

Arvio: 2½/5

26. Tommi Kinnunen: Lopotti

Lopotti

Tässäpä toinen kirjailija, jonka ensimmäisestä teoksesta Neljäntienristeys hurmaannuin huikeasti. Odotukset tätä kohtaan olivat suuret ja onneksi täyttyivät - Lopotti on nautinnollinen lukuelämys. Kinnunen on taitava ja saa tavallisen elämän kuulostamaan tässäkin teoksessa mielenkiintoiselta. Tarina on miellyttävä kaikin tavoin. Päähenkilöinä ovat osittain samat kuin edellisessä kirjassa, näkövammainen Helena ja homoutensa löytävä Tuomas. Muistan Neljäntienristeyksen henkilöt niin elävinä, että he ansaitsivat toki saada lisääkin tilaa kertoa tarinaansa. Pidin tarinan yllätyksellisyydestä; en osannut arvata juonen kulkua. Vahva suositus.

Arvio: 4½/5

27. Taina Latvala: Ennen kuin kaikki muuttuu

Ennen kuin kaikki muuttuu

Novellikokoelma, josta muodostuu samojen henkilöiden kautta yhtenäisehkö tarina. Nuoria ihmisiä ja heidän ihmissuhdevaikeuksiaan - tästä teemasta olisin nauttinut huomattavasti enemmän nuorempana. Pieni kirjanen oli kuitenkin ihan kivaa matkalukemista ja keväällä luettuna tyydytti osaltaan kesän kaipuuta. Jotkin oivallukset ja tuoreet kielikuvat miellyttivät kovastikin. Latvala ei ole hullumpi kirjoittaja ollenkaan.

Arvio: 3+/5