lauantai 28. syyskuuta 2013

Nuortenkirjoja

69. Anders Jacobsson & Sören Olsson: Bertin tunnustukset

Hauska tai mukahauska 15-vuotiaan pojan päiväkirja, joka keskittyy mopoihin, rippikouluun, tyttöongelmiin ja ulkonäkökriisiin. Uponnee teineihin tai sitten ei.

Arvio nuortenkirjana: 3/5, henkilökohtainen arvio: 1/5

70. Louis Sachar: Paahde

Jos pitäisi luetella parhaita lukemiani nuortenkirjoja, Paahde olisi ehdottomasti listan kärkipäässä. Luin tämän varmaan kuudetta tai seitsemättä kertaa ja aina yhtä mielelläni. Ikivanhan kirouksen vainoama Stanley Yelnats on väärään aikaan väärässä paikassa ja joutuu siksi pahojen poikien leirille kaivamaan kuoppia. Mutta miksi kuoppia kaivetaan?

En kirjoita tähän mitään juonesta; lukekaa teinit tämä itse. Voitte vaikka yllättyä. Tämä on yksinkertainen, nerokas, toimiva, omintakeinen tarina.

Arvio: 5/5

71. Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa

Kirja on kiinnostanut siitä saakka, kun se voitti Junior Finlandian muutama vuosi sitten, mutta vasta nyt sain tämän käsiini. Olin kuullut rajoja rikkovasta kerronnasta ja lisäksi tarinassa kiinnosti sen miljöö ja konteksti, 1980-luvun nuorten elämä, joka on itselleni paljon tutumpaa kuin nykynuorten elo.

Alussa ajattelin, että tajunnanvirtamainen, itseään kommentoiva kerronta on nykyteineille aivan liian vaikeaa luettavaa. Itse pidin kerronnasta, mutta kieltämättä kesti minullakin hetki päästä rytmiin kiinni. Tämä vaatii ehkä lukijalta enemmän kuin mitä keskitasoisella teinilukijalla on, mutta aikuislukija nauttii kielestä ja kerronnasta. Surullinen tarina, tuli mieleen omat teiniangstit.

Arvio: 4/5

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Lauren Beukes: Säkenöivät tytöt

68. Lauren Beukes: Säkenöivät tytöt



Odotin paljon tältä kirjalta, koska ajatus aikamatkoja tekevästä murhaajasta vaikutti kiehtovalta. Kirjassa on lyhyitä lukuja, joissa vaihtuu näkökulma ja vuosiluku sitä tahtia, että tottumattomalla tai hitaalla lukijalla saattaa mennä pää pyörälle. Mikään vaikea kirja tämä ei kuitenkaan missään tapauksessa ole, vaan lyhyet luvut nimenomaan tekevät kirjasta helppolukuisen.

Kirja pistää miettimään kerta toisensa jälkeen samoja asioita - mikä on murhaajan motiivi vai onko sitä? Miksi murhaaja hyppii ajasta toiseen murhaamassa säihkyviä tyttöparkoja? Miksi tytöt säkenöivät, mikä heitä yhdistää?

Kirja ei imaissut alusta alkaen mukaansa toivomallani tavalla, mutta lopun lähetessä mielenkiinto herää. Miten ihmeessä ajassa matkustavan murhaajan voi saada kiinni? Päättyykö tarina selkeään ja yksiselitteiseen loppuun vai turvautuuko kirjailija helppoon ratkaisuun ja jättää kaiken avoimeksi?

Kaikkiaan viihdyttävä ja omintakeinen tarina, jos nyt jatkuvaa tappamista voi viihteenä pitää. Toistuva tappaminen alkaa aika lailla turruttaa ja henkilöt jäävät varsin etäisiksi, koska he kuolevat heti. Tappaja on kuvattu hyvin ja hän on ällöttävän epämiellyttävä. Suomentamiseen toivoisin huolellisuutta. Jo takakantta lukiessa alkaa tympäistä, että englannin sana novel on suomennettu novelliksi. Ja ehkä keittiössä on kuitenkin jääkaappi, eikä jäälaatikko?

Sain tämän kirjan arvostelukappaleena Adlibris-kirjakaupasta, joten sama arvostelu lyhennettynä on lähetetty myös heidän sivuilleen. Kumpikaan teksti ei siis ole toisen kopio.

Arvio: 3/5

Virpi Hämeen-Anttila: Marionetit

67. Virpi Hämeen-Anttila: Marionetit



Upouusi Hämeen-Anttila on peruskiva luettava perheestä, jonka jäseniä yhdistää nukketeatteri, sirkus, pantomiimi. Kirjailija kuvaa totuttuun tyyliinsä realistista maailmaa ja elämää, jossa henkilöiden väliset suhteet ja dialogi on uskottavaa. Tarina on kuin katkelma elämää, joka alkaa keskeltä ja päättyy kesken. Sisarista harmaampi ja arkisempi nousee kukoistukseen ja räväkämpi painuu taka-alalle.

Ajattelin, että Hämeen-Anttilan tyyliin jotkut henkilöistä paljastuisivat sukulaisiksi, esim. isäksi ja tyttäreksi. Tällainen kuvio kirjassa olisi ollut valmiina. Mutta ei - tarina säilyy lähempänä realistista arkea. Ihan kiva kirja. Miellytti enemmän kuin Tapetinvärinen.

Arvio: 3/5

lauantai 14. syyskuuta 2013

Johanna Holmström: Itämaa

66. Johanna Holmström: Itämaa



Suomalainen äiti on kääntynyt kiihkeäksi muslimiksi. Maahanmuuttajaisä on etääntynyt uskonnosta. Tämä on tarina heidän tyttäristään nyky-Helsingissä, ristiriitaisten paineiden alla, kahden tai useammankin maailman välissä, lapsuuden ja aikuisuuden rajalla, erilaisten odotusten poltteessa. Tuli vahvasti mieleen Anja Snellmanin Parvekejumalat.

Nopealukuista, ajatuksia herättelemään pyrkivää ajatusmaailmojen, maailmojen, uskontojen, uskomusten räjähtävää törmäystä. Maailma on karu ja rumakin, naisen vartalo ei ole koskaan hänen omansa. Päähenkilö on nuori, joten tätä voisi suositella nuorillekin luettavaksi, varsinkin kun koulukiusaaminen tulee kirjassa hyvin vahvana teemana esille.

Perushyvä, lukemisen arvoinen kirja, joka jätti sukupuolten tasa-arvoon uskovalle lukijalle aika voimattoman olon. 

Arvio: 3/5

Ruotsalaisia dekkareita: Mons Kallentoft ja Karin Alvtegen

Luin taas pari ruotsalaista dekkaria:
64. Mons Kallentoft: Sydäntalven uhri ja 65. Karin Alvtegen: Syyllisyys

            


Kallentoftin tuotantoon en ole aiemmin perehtynyt, mutta kirjailijan muutkin kirjat menivät ehdottomasti lukulistan jatkoksi. Sydäntalven uhrin rakenne on hyvin perinteisen rikosromaanin kaltainen: löytyy ruumis, aletaan tutkia murhaa, tutkinnassa paljastuu yllättäviä kiemuroita, lopulta kaikki ratkeaa. Tuoretta tässä dekkarissa on kuitenkin kerrontatapa, kieli - välillä kieli maalailee hyvinkin realistisia mielikuvia ja toisaalta se on hyvin pelkistettyä, vajaavirkkeistä, jopa pelkkiä sanaluetteloita. Lukija pääsee hyvin lähelle päähenkilön elämää ja oman äänensä saavat myös uhrit, kuolleet.  Kirja on monisatasivuinen järkäle, ja kerronta ei etene kovin ripeästi. Välillä tulee vaikutelma, että kerrontaa olisi hieman voinut tiivistää. Ristiriitaista? Ehkä epädekkarimainen kerronta häiritsi hieman dekkarin lukemista. Toisaalta pidin tästä juuri siksi?

Pidin siis kirjasta - tarinasta, rakenteesta, kielestä, kerronnasta. Päähenkilöstäkin pidin, ja mielelläni seuraan hänen elämäänsä jatkossakin.

Arvio: 4/5

Samoin kuin edellisessäkin lukemassani Alvtegenin kirjassa Tuntematon, tässäkin päähenkilö, tällä kertaa mies, on väärään aikaan väärässä paikassa ja joutuu siksi tahtomattaan mukaan todistamaan, kuinka pakkomielteinen nainen ahdistelee yritysjohtajaa. Päähenkilö on yksinäinen, velkaantunut varhaiskeski-ikäinen mies, jonka lapsuutta ja menneisyyttä tarinan myötä valotetaan paljon, samalla tavalla kuin Tuntematon-dekkarissa. Dekkarit eivät ole samanlaisia, mutta paljon samaa niissä on.

Tämän tarinan kulkua en osannut arvata, vaikka ehkä olisi pitänyt. Käännekohta oli ovela. Mukavalukuinen dekkari, jossa on onnellinen loppu.

Arvio: 3/5

maanantai 9. syyskuuta 2013

Salla Simukka: Punainen kuin veri

63. Salla Simukka: Punainen kuin veri



Simukan nuortenromaanitrilogiasta olen kuullut ja lukenut paljon - kuinka se on kehuttu ja kohuttu, kuinka sen käännösoikeudet on jo ennen koko trilogian ilmestymistä myyty ties kuinka moneen maahan. Joten kun ensimmäinen osa patsasteli kirjaston uutuushyllyssä kuin lukemista vaatien, pakkohan se oli napata mukaansa.

Tarina kertoo lukiotytöstä, joka sattumalta ja tahtomattaan joutuu mukaan rikollisliigan hämäriin kiemuroihin. Eittämättä ensiksi tuli mieleen Ilkka Remeksen nuortenkirjat. Nuorimmille ja kaikkein tottumattomille teinilukijoille tarina saattaa näkökulmavaihdosten ja vihjailevien takaumien vuoksi olla jopa liiankin vaativaa luettavaa, mutta plussaa on tietysti se, ettei kirjailija aliarvioi nuorta lukijakuntaa. Rosoisen päähenkilön luulisi ainakin viehättävän teinejä. Kirja sopii erinomaisesti myös aikuislukijalle välipalaksi ja kyllä, aion lukea seuraavatkin osat.

Arvio: 3/5

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Kirja joka muutti elämäni

62. Kirja joka muutti elämäni. Toimittaneet Anu Laitila ja Silja Koivisto.



Kirjojen ystävä lukee mielellään kirjan kirjoista. Tähän teokseen on koottu lyhyitä tekstejä kirjoista, jotka ovat jollain tavalla muuttaneet lukijansa elämänkulun. Kirjoittajat ovat kirjailijoita, julkisuuden henkilöitä, taviksia ja anonyymejä. Elämä on muuttunut monella tapaa - kirja on vaikuttanut ammatinvalintaan, harrastuksiin, asuinpaikkaan, jopa sairastumiseen tai tervehtymiseen.

Mukava, nopea, kepeä luettava. Jotkin teksteistä olivat turhan lyhyitä, joihinkin olisi kaivannut hieman syvyyttä. Suurinta osaa esitellyistä kirjoista en ole itse lukenut, mutta se ei haitannut lukemista.

Oman elämäni muutti L.M. Montgomeryn Pieni runotyttö -trilogia. Se vaikutti tässä erittelemättömillä tavoilla elämäntapaani, harrastuksiini ja ammatinvalintaani.


Gillian Flynn: Kiltti tyttö

61. Gillian Flynn: Kiltti tyttö



Jokaisella tarinalla on kaksi puolta, lukee kirjan etukannessa. Tätä tarinaa kertoo aviopari, omahyväiseltä ja ylimieliseltä vaikuttava Nick ja päiväkirjamerkintöjensä perusteella kiltti ja mukautuva Amy, joka katoaa parin viidentenä hääpäivänä. Koukuttavaksi kirjan lähes ensimetreiltä tekee se, että kertojat eivät selvästikään kerro kaikkea tietämäänsä, mikä tulee ilmi pienistä asioista, kuten verbivalinnoista: En tiedä, minä valehtelin poliisille. Amysta kerrotaan Nickin silmin ja päinvastoin, mutta voiko kerrontaan luottaa? Ovatko henkilöt todella sellaisia, miltä he vaikuttavat? Kerronnan suunta ehtii kääntyä moneen kertaan ja lukija pyritään yllättämään, toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän onnistuneesti.

Pidin eniten kirjan ensimmäisestä osasta ja toisestakin, mutta lopusta en niinkään innostunut. Tarinan viehätystä vähensi päähenkilöiden epämiellyttävyys ja tarinankulun ajoittainen epäuskottavuus, mutta kovin viihdyttävää ja koukuttavaa tämäntyyppinen kerronta kieltämättä on. Uskoisin, että tämä vetoaa suureen yleisöön, mutta kirjallisuuteen kriittisesti suhtautuviin luultavasti ei. Hömppäähän tämä on, mutta hömpäksi melko fiksua. Itselleni tämä toimi erittäin hyvin matkalukemisena ja toivon, että kirjailijan muutkin teokset suomennetaan.

Arvio: 4/5