sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Karin Fossum: Evan katse

56. Karin Fossum: Evan katse



Olen ehkä lukenut tämän aiemmin. Kirja on ilmestynyt vuonna 1995, joten on hyvinkin mahdollista, että olen lukenut tämän kauan sitten.Oudosti muistin joitain yksityiskohtia ja aloin myös nähdä tarinaa päässäni elokuvana. Onkohan tästä tehty elokuva? Voinkohan olla nähnyt sen?

Kirja ilahdutti - täydellistä kesämökkiluettavaa auringon porottaessa ja lintujen liverrellessä. Lennokas ja koukuttava tarina oli yllättävän uskottava ollakseen niin uskomaton, ja rakenne toimi hienosti. Ja jei, olen siis löytänyt uuden dekkaristin, jonka tuotannon haluan lukea. Poliisipäähenkilö vaikuttaa sympaattiselta ja ainakaan toistaiseksi mikään ei ärsytä näissä. Omassa lajissaan onnistunut kirja, jota voi suositella dekkareiden ystäville. Tosin tämä on niin vanha kirja, että dekkareiden ystävät lienevät tämän ahmineet jo aikoja sitten.

Arvio: 4/5

Anna-Leena Härkönen: Sotilaan tarina

55. Anna-Leena Härkönen: Sotilaan tarina

Olin pitkään muistellut, että Härkönen kirjoitti nuorena jonkin toisenkin kirjan kuin Häräntappoaseen. Muistin lukeneeni sen lukioikäisenä ja pitäneeni sen maailmasta. Ja nytpä sen löysin.

Ei tosin enää oikein napannut mukaansa tämä teos. Nuorena tätä varmaankin luki nuoren näkökulmasta, mutta nyt lukijan näkökulma oli lähinnä sen astmaisen äidinkielenopettajan. Ei ole helppoa olla nuori, luova ja wanna-be taiteilija. Se ei ole helppoa nykymaailmassa, mutta ei se helppoa ollut 80-luvullakaan.

Tarina kertoo teatterimaailmasta ja se kai joltain osin perustuu Härkösen omiin kokemuksiin teatterikorkeakoulussa. Objektiivisesti tunnustan kirjan ansiot, mutta subjektiivisesti en lämmennyt.

Arvio: 2/5

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Karin Fossum: Älä katso taaksesi

54. Karin Fossum: Älä katso taaksesi



Luulin, että olen lukenut Fossumia aiemminkin, mutta enpäs näköjään olekaan, ainakaan viimeisen neljän vuoden aikana. Tämähän onkin jo vanha kirja, 90-luvun lopulla julkaistu. Kyseessä on perusdekkari, jossa selvitetään murhaa. Tarina oli mukaansatempaava ja onnistunut eikä ärsyttänyt ollenkaan, kuten marklundit, läckbergit ja slaughterit tuppaavat joskus ärsyttämään. Tai ehkä tämänkin kirjailijan tuotanto tympäisee, jos sitä tarpeeksi lukee? Tarinan kulku oli melko mielikuvituksellinen, mutta epäuskottavuus ei silti häirinnyt. Ehdottomasti luen lisää Fossumia, mukavaa kesäisten sadepäivien lukemista.

Arvio: 3/5

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Jennifer Egan: Aika suuri hämäys

53. Jennifer Egan: Aika suuri hämäys


Helsingin Sanomien kriitikon mukaan tämä on vuoden paras käännöskirja - täysin uudenlainen rakenteeltaan ja ilmaisultaan, jotain, mitä ei ole koskaan ennen nähty. Tällainen arvio nosti odotukset liian korkealle ja vaikka pidinkin kirjasta, odotin siltä liikoja. Ensin ajattelin koko kirjan olevan aika suuri hämäys, mutta eipä se sitä sitten lopulta ollutkaan. Tai riippuu siitä, miten aika suuri hämäys määritellään. Kirjan nimi on yllättävän onnistunut.

Kirjan jokainen luku on eri henkilön näkökulmasta ja myös aikatasoilla hypellään, mutta sehän ei tietysti ole mitään ennen näkemätöntä. Eri luvut selittävät ja avaavat toisiaan hienosti. Kirja kertoo New Yorkin  rock-maailmasta, levy-yhtiön pomosta ja hänen assistentistaan ja heidän ympärillään pyörivistä ihmisistä. Yksi luvuista on Power Point -muotoinen, mitä ei kai ennen juurikaan kaunokirjallisuudessa ole käytetty. Kirjassa on paljon kiinnostavia hämmentävyyksiä, esim. sanojen loppuun kuluneet merkitykset ja asioiden uudelleen nimeäminen. Tööttääminen vaikuttaa tekstiviestin lähettämiseltä, mutta ehkä se on jotain muutakin.

Itsellä oli lukemisessa olosuhteiden pakosta noin viikon tauko ja se ei ollut hyvä juttu, koska tuli sellainen olo, että jotain jäi hämäräksi. Kun lopetin kirjan, halusin aloittaa lukemisen saman tien alusta, koska jotkin asiat jäivät häiritsemään. Tätä pidän aina hyvän kirjan merkkinä eli kai tämä oli hyvä kirja. Oli tämä. Hämmentävä ja hämäävä ainakin ja luulen, että uudella lukukerralla tästä saisi uutta irti.

Arvio: 4/5

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Katarina Wennstam: Turman lintu

52. Katarina Wennstam: Turman lintu

 

Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, perheväkivaltaa, kunniaväkivaltaa. Miksi se, että ajaa tai pakottaa jonkun tekemään itsemurhan ei ole rikos? Tätä kysymystä pohditaan kirjassa paristakin näkökulmasta. Pidin kovasti edellisestä Wennstamin kirjasta, ja tämäkin koukutti mukaansa. Ruotsia pidetään varmaan yhtenä maailman tasa-arvoisimmista maista, mutta Wennstam tylyttää ruotsalaista yhteiskuntaa aika rajusti. Helppolukuinen, mutta ei hömppä-diipa-daapa -kirja tärkeästä aiheesta.

Arvio: 3/5

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Jonathan Franzen: Vapaus

51. Jonathan Franzen: Vapaus
 

Tukeva tarina keskiluokkaisesta amerikkalaisesta perheestä tuntuu sivumääräänsä (yli 600) suuremmalta. Luin tätä aluksi kuvauksena siitä, miten vaikeita ja valheellisia ovat ihmissuhteet, parisuhteet, ystävyyssuhteet, lasten ja vanhempien suhteet, mutta on tässä muutakin. Olemisen ja elämisen sietämätön vapaus, jota ei kuitenkaan koskaan saavuta. Jostain sellaisesta tässä pohjimmiltaan oli kyse, ehkä.

Kirja antoi aihetta miettiä omia lukutottumuksiakin. Miksiköhän luen niin paljon kevyttä hömppähöttöä, kun tällaisista pureksittavaa tarjoavista kirjoista tulee vaan niin paljon kylläisemmäksi? Tämä ei ollut raskas kirja, vaikka välillä äityikin melko puuduttavaksi paasaukseksi. Mutta sitten tarinaan tuli taas uusi näkökulma, joka herätti mielenkiinnon uudestaan. Lukeminen tuntui välillä urakalta, mutta ei vastenmieliseltä. Aika yllättävä kirja, koska tämä ei asetu lokeroon "ok" tai "ihan kiva". Tämä jätti jäljen, mitä harvat kirjat tekevät. En silti lukisi tätä uudestaan ihan heti enkä ylistäisi tätä maasta taivaisiin. Mutta yhdentekevä tämä ei ollut.

Arvio: 5/5

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Päivi Alasalmi: Koirapäinen pyöveli

50. Päivi Alasalmi: Koirapäinen pyöveli


Pidin joskus Alasalmen kirjoista paljonkin, joten oli mukava löytää novellikokoelma, jota en ollut vielä lukenut. Ihan hupaisia, nopeasti luettavia novelleja olivat, melko lyhyitä kaikki, osa miellytti enemmän ja osa vähemmän. Alasalmi toimii.

Arvio: 3/5

Anja Snellman: Ivana B.

49. Anja Snellman: Ivana B.


Keski-ikäinen, akateeminen, sivistynyt kirjailija, sosiaalisessa mediassa mekastava, nuori rivo nettityrkky wanna-be -kirjailija ja sukupolvien välinen pohjaton kuilu. Luin tämän keski-iän kriisisenä tilityksenä siitä, miten maailma on muuttunut käsittämättömäksi. Väkisinkin tulee mieleen, kuinka omakohtaisia kirjailijan tuntemukset mahtavat olla. Lyhyt kirjanen ei paljon aikaa vaadi, nopeasti hotkaisin takapihalla iltapäivällä. Ihan ok, muttei mieleenjäävä, niin kuin monet muutkin kirjat valitettavasti. Toisaalta tässä kyllä oli tasoja ja yhteiskuntakritiikkiä. Toisella lukukerralla voisi saada irti ihan uusia näkökulmia.

Arvio: 3/5

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Mari Jungstedt: Muurien kätköissä

48. Mari Jungstedt: Muurien kätköissä


Teki mieli lukea dekkari ja lukaisinkin tämän sitten nopeasti. Tiesin mitä saisin ja sain mitä odotin: Monesta eri näkökulmasta kerrotun perusdekkarin, ihan luettavan, sujuvan ja mukavan, sellaisen, joka oli hyvää seuraa laiskana sunnuntaina, muttei todellakaan mitään ihmeellistä tai erityistä. Gotlannissa murhataan tällä kertaa taideihmisiä ja murhaaja säilyy yllätyksenä loppumetreille saakka. Jatkanen sarjan lukemista...

Arvio: 3/5