maanantai 18. huhtikuuta 2016

Anoreksiaa ja huumeita - nuoren elämä on vaikeaa

15. Linnea Parkkonen: 112. Vihaan itseäni

112 - vihaan itseäni

Kira Poutasen Ihana meri on aina ollut yksi suosikkinuortenkirjojani, joten kiinnosti lukea tuoreempi versio samasta aiheesta, syömishäiriöön sairastuvasta tytöstä. Kirjoissa on paljon samaa - päähenkilönä epätoivoisesti täydellisyyttä tavoitteleva ysiluokkalainen tyttö, joka haluaa kaikista kokeista kymppejä ja kuvittelee rasvattoman vartalon vievän onneen ja täydelliseen elämään. Alkaa kiivas liikkuminen ja syömättömyys vanhempien ollessa pihalla kuin lintulaudat tai lumiukot konsanaan. Tämän kirjan päähenkilöllä, Lillillä, on riesanaan vielä alkoholisti-isä, jonka juomista hän yrittää peitellä kiireiseltä ja etäiseltä äidiltään.

Tarina on pidempi ja jollain tapaa konkreettisempikin kuin Ihana meri. Se on uskottava ja vetävä ja sopii ehdottomasti luettavaksi sekä nuorille että aikuisille, etenkin teinityttöjen vanhemmille. Dialogi hiukan pisti silmään negatiivisella tavalla eikä tämä mikään kaunokirjallisuuden mestariteos ole, mutta tärkeä kirja tärkeästä aiheesta.

Arvio: 3/5

16. Christiane F.: Huumeasema Zoo

Huumeasema Zoo

Olen lukenut tämän kirjan 90-luvun alussa. Silloin se oli kova juttu, josta monet puhuivat. Muistan, kun luin tätä kesällä olohuoneen sohvalla ja olisi pitänyt lähteä kavereitten kanssa joihinkin rientoihin. En olisi millään halunnut lähteä, vaan olisin halunnut jäädä kotiin lukemaan tätä kirjaa. Olisikohan ajankohta ollut peräti juhannus? Mitä se sitten kertookaan minusta tai tästä kirjasta? Mahtavaa, että tästä on tullut uusi painos.

Olen käynyt Berliinissä ja sen metroasemilla, en tosin 70-luvulla, jolle tämän kirjan tapahtumat sijoittuvat. Tarina kuvaa betonisia kerrostalolähiöitä ja pissantuoksuisia metroasemia  kovin lohduttomina ja rähjäisinä paikkoina, jotka kestääkseen lapsilla ei ole oikeastaan muuta mahdollisuutta kuin alkaa käyttää huumeita. Päähenkilö Christiane on aloittaessaan vasta 11-12 -vuotias, ja heroiinikoukkuun jäätyään huumeiden käytön lopettamisen mahdottomuus kuvataan kirjassa toistuvan uskottavasti.

Kyllä, tämä on edelleen koukuttava ja lukemisen arvoinen kirja, jonka ohitse aika ei ole ajanut. Sen oikeastaan halusinkin tietää. Suosittelen tätä kyllä, sekä aikuisille että kaikille teini-iän saavuttaneille.

Arvio: 4/5