tiistai 27. marraskuuta 2012

Liza Marklund: Panttivanki

90. Liza Marklund: Panttivanki



Uusinta Marklundia en ollutkaan vielä lukenut, ja onhan tämä koukuttavaa diipa-daapaa, sanoisin. Marklundilla on kyky luoda mahdollisimman epämiellyttäviä henkilöhahmoja. Annika Bengtzon on superärsyttävä ja hänen läheisensä kammottavaakin kammottavampia. En tiedä, onko inhorealismi kirjailijan tarkoitus.

Tässä, kai viimeiseksi (??) jääneessä Bengtzon-dekkarissa Annikan mies siepataan Afrikassa ja hänestä vaaditaan valtavia lunnaita. Olin jotenkin ihan varma, että mies kuolee, ja kuinkas käykään. Mutta kuinkas käykään. Jännitys pysyy yllä viime metreille saakka.

Suosittelen helppojen ja raflaavien dekkareiden ystäville.

Arvio: 2/5

tiistai 20. marraskuuta 2012

Mari Jungstedt: Aamun hämärissä

89. Mari Jungstedt: Aamun hämärissä



Dekkari pitkästä aikaa. Helppo- ja nopealukuista Jungstedtin rikossarjaa voi suositella oikeastaan kaikille.  Sujuvaa ja mukavaa luettavaa, eikä kirjailija aliarvioi lukijaa. Loppuratkaisu ei ole itsestään selvä. Mitään uutta, erityistä tai ihmeellistä tässä ei kuitenkaan ole. Perusdekkari.

Arvio: 3/5

Taina Latvala: Arvostelukappale

88. Taina Latvala: Arvostelukappale



Latvalan uutta kirjaa on kehuttu. Sitä en ole saanut vielä käsiini, mutta enpä ole Latvalalta lukenut mitään aiemmin ilmestynyttäkään. Arvostelukappale on Latvalan esikoisteos, novellikokoelma, joissa osittain samat henkilöt toistuvat ja yleensä päähenkilönä on jotain etsivä nuori nainen.

Nopeasti hotkaistu novellikokoelma asettuu "ihan ok"-lokeroon olematta silti tylsä tai huono. Luulen, että unohdan tämän suht nopeasti kuitenkin, unohdan sulatellakin lukemaani. Ei tässä silti mitään vikaa ole, luettava on kevyttä ja viihdyttävää, paikoin oivaltavaakin, pieniä hetkiä ja varmaan useiden ihmisten elämissä toistuvia yksityiskohtia.

Arvio: 3/5

tiistai 13. marraskuuta 2012

Petri Tamminen: Elämiä

87. Petri Tamminen: Elämiä



Tästä kirjasta tuli jotain omituisia mielikuvia opiskeluajoilta, 90-luvulta, mutta lukemisen jälkeen mielikuvat eivät selvenneet vaan menivät entistä enemmän solmuun. Luulin, että olisin lukenut tämän aiemmin, mutta en ollutkaan; vain ensimmäisen osan tekstit tuntuivat etäisesti tutuilta.

Elämiä, niin monenlaisia, lyhyesti ja ytimekkäästi kerrottuna. Tämä kestää useamman lukukerran.

Arvio: 3/5

John Irving: In One Person

86. John Irving: In One Person


En malttanut odottaa Irvingin uusimman suomennosta, vaan kun tämä alkuperäiskielinen oli kirjastossa tyrkyllään, nappasin mukaani ja lukaisin. Alussa englanti pitkästä aikaa tökki, mutta kun vauhtiin pääsin, tarina vei mukaansa enkä kamalasti edes kiinnittänyt kieleen huomiota. Ei ole vaikeaa tekstiä millään tavalla.

Tarina kertoo biseksuaalista Billystä, hänen nuoruudestaan ja aikuiseksi kasvamisestaan, identiteetin etsinnästä, ihastuksistaan ja ihmissuhteistaan miehiin, naisiin ja transseksuaaleihin. Mukana on Shakespearea harrastelijateatterissa, Irvingille tuttuun tyyliin painia ja saksan opiskelua, seksuaalivähemmistöjen oikeuksia 60-luvulla ja aids-epidemia 80-luvulla. Suurelta tarinalta tuntui tämäkin ja ehdottomasti luen saman suomeksikin heti kun se on mahdollista.

Arvio: 4/5

tiistai 6. marraskuuta 2012

David Foenkinos: Vaimoni eroottinen potentiaali

85. David Foenkinos: Vaimoni eroottinen potentiaali


Hupaisa ja kummallinen tarinainen oudosta neuroottisesta Hectorista, joka keräilee kaikkea, jopa vaimonsa ikkunanpesuhetkiä. Aluksi pidin tästä hillittömän hulvattomasta absurdiudesta paljonkin, mutta loppua kohden tarina lässähti ja muuttui lähinnä ällömakeaksi saduksi. Loppu on ala-arvoisen kökkö.

Suosittelen hullunkurisia ja omituisia kirjoja etsiville.

Arvio: 3/5