lauantai 22. helmikuuta 2014

Matkalla - Merimaa ja McEwan

Luin kaksi kirjaa, joissa molemmissa ollaan matkalla. Juuri mitään muuta yhteistä kirjoilla ei sitten olekaan.

19. Kirsi Merimaa: Hotelli Kalifornia



Muistelin, että Merimaan edellinen kirja Baltia express oli ihan siedettävä välipala luettavaksi, joten nappasin mukaan kirjastosta tarinan jatko-osankin. Vasta nyt sitten huomasin, että muistin väärin enkä olekaan edellisestä kirjasta kovin mairittelevaa arviota kirjoittanut. Jaa, tämä siis on juuri hyvä syy kirjoittaa ylös lukemansa kirjat.

Tässäkin kirjassa ollaan liikkeellä, matkalla, mistä pidän. Edellisestä kirjasta tuttu yksin viihtyvä tyttönen lähtee etsimään nettituttuaan Arabiemiraateista ja hyvin nopeasti juonikuviot käyvät melkoisen epäuskottaviksi. Suosittelen helppoa ja mutkatonta lukemista etsiville.

Arvio: 3-/5

20. Ian McEwan: Vieraan turva



Ihan miellyttävää vaihteeksi lukea kirja, joka on niin lyhyt (138 s.), että sen voi lukea yhdeltä istumalta. McEwanilla on täysin oma tyylinsä ja odotin kummallista tarinaa, jossa on erikoinen tunnelma - ja sen sain, en todellakaan pettynyt. Tarinassa pariskunta lomailee Venetsiassa, tapaa sen kujille eksyttyään toisen pariskunnan ja tämän jälkeen mikään ei ole entisensä. Kirjan tunnelma on uhkaava, jännitteinen, surrealistinen ja loppu jättää tyhjän olon. Huh, unenomaista, painajaismaista, kammottavaa. Jotkut vain osaavat.

Arvio: 4/5

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Nuortenkirjoja

15. Kira Poutanen: Ihana meri

Jo monta kertaa aiemmin lukemani säväyttävä nuortenkirja paljastaa, miten tyly ja karu miesten ja poikien maailma voi olla nuorelle täydellisyyttä tavoittelevalle tytölle. Ihana meri on edelleen vaikuttava kirja, joka kuvaa hyvin yhteiskunnan ja ympäristön (piilo)sovinismia ja nuoren tytön pelkoa kasvaa aikuiseksi naiseksi. Tarina on uskottava eikä ole vuosien myötä vanhentunut, paitsi toivottavasti anoreksian hoidon ja ymmärtämisen osalta.

Arvio: 4/5

16. Salla Simukka: Kun enkelit katsoivat muualle

Simukan nuortenromaani tyttöön ihastuvasta lukiolaistytöstä on jotenkin viehättävän teini ja onnistuu tavoittamaan dramaattisia teinitunteita hyvin. Aikuinen lukija hymähtelee, mutta voi kuvitella, että ensimmäisissä sydänsuruissaan vellovaan teiniin tämä uppoaa ihan täysillä.

Arvio: 3/5

17. Tuija Lehtinen: Traktori

Tyttö on hurahtanut Intiaan, poika on ihastunut tyttöön ja tekee kaikkensa miellyttääkseen tätä. Tyttö huomaa, että poika vain teeskentelee olevansa kiinnostunut samoista asioista kuin tyttökin ja häviää kuvioista. Poika perii isosedältään traktorin ja sydänsuruissaan lähtee sillä kesälomareissulle. Reissun aikana sattuu jos minkälaista ja monenlaisia ihmisiäkin osuu pojan kohdalle. Ihan kiva kirja, sujuva ja miellyttävä, ei liikaa nuoria mielistelevä.

Arvio: 3/5

18. Louis Sachar: Riskitekijä

Tapansa parantanut entinen paha poika nimeltä Kainalo joutuu uskomattomiin tilanteisiin oltuaan väärään aikaan oikeassa paikassa tai päinvastoin, väärien tai oikeiden ihmisten seurassa. Kaveruus pääsylipputrokarin kanssa heittää hänet väärennetyllä lipulla teinitähden konserttiin ja ystävyys kehitysvammaisen pikkutytön kanssa johtaa tapaamiseen ja tutustumiseen itse teinitähden kanssa. Lopulta kasassa on melkoinen vyyhti. Kovin uskottava tämä ei ole, mutta kieltämättä mukavaa ja viihdyttävää luettavaa.

Arvio: 3½/5

Marja Björk: Poika

14. Marja Björk: Poika




Helmikuun kirja omasta hyllystäni

Hämmästyin, kun huomasin tämän kirjan olevan Finlandia Junior - ehdokkaana. En ollut itse ajatellut tätä nuortenkirjaksi, mutta kyllä tämä yhtä hyvin sopii luettavaksi niin nuorille kuin vanhemmillekin. Tarina on inhimillinen, rehellinen, konstailematon ja nopealukuinen, ja se kuvaa mielestäni ihan uskottavasti sitä, kuinka vaikeaa on olla tyttö, jos on lapsesta saakka tuntenut olevansa poika. Aiheesta en ole aiemmin montakaan kirjaa lukenut, joten mielelläni ja kiinnostuneena tämän luin. Ainoa silmiinpistävä epäuskottavuus tarinassa oli mielestäni se, että päähenkilön äiti lukee netistä tyttärensä olevan transsukupuolinen ja opastaa häntä eteenpäin. Missä maailmassa vanhemmat ovat näppärämpiä netinkäyttäjiä kuin lapsensa? Ei olla vielä sellaisia aikoja eletty.

Arvio: 3+/5



lauantai 15. helmikuuta 2014

Katja Jalkanen ja Hanna Pudas: Rivien välissä

13. Katja Jalkanen ja Hanna Pudas: Rivien välissä



Kirja kirjablogeista oli vain pakko lukea. Omia ajatuksiani kirjablogin pitämisestä on täällä, joten ei aiheesta sen enempää; en viitsi jauhaa jatkuvasti samaa. Ja jauhan kuitenkin. En tunnistanut kirjablogikirjasta itseäni ja omaa blogiani. En ole koskaan ajatellut, että joku lukisi tekstejäni arvioidakseen ovatko ne "ammattitasoisia" vai "mutuhuttua". Minä vain kirjoitan muistiin lukemani kirjat, siinä kaikki. En tiedä yllättyykö joku tekstieni heikosta tasosta, jos kerron, että osa työtäni on lukea ja arvioida (pääasiassa huonoja) kirja-arvosteluita, antaa niistä palautetta ja ohjata ja opettaa kirjoittamaan parempia? Siis ihan sitä työtä, josta maksetaan palkkaa? :)

Minä kirjoitan blogitekstejä, lyhyitä subjektiivisia mielipiteitäni kirjoista, en ammattimaisia kirja-arvosteluita. Eikä minua oikeasti haittaa tai häiritse, jos kukaan ei näitä tekstejä lue. Minulle tämä on vain muistikirjan modernimpi muoto. Ei sitä minun muistikirjaanikaan lukenut kukaan muu kuin minä itse. Kirjablogikirjan luettuani aloin kuitenkin tuntea itseni kummajaiseksi. Ikään kuin olisin Facebookissa ilman yhtäkään kaveria. Mitä järkeä siinä on? Luen kyllä toisinaan muidenkin blogeja, mutta ei minulla ole aikaa, intoa ja energiaa roikkua jatkuvasti netissä! Ja tiedän, jos minä en kommentoi, ei minunkaan juttujani kommentoida. Mutta mitä väliä? Edelleenkin, haluan vain muistaa lukemani kirjat. Blogini katsojakertojen määrä on kuitenkin kasvussa koko ajan - se on ollut jopa yli 1000 kuussa. Vau.

Kirjablogikirja oli mielenkiintoista luettavaa, mutta minulle se aiheutti jonkinlaista rimakauhua. Pitäisi kirjoittaa fiksummin, pitäisi olla yhteisöllisempi. Pitäisi ja pitäisi, mutta taidan jatkaa samaan malliin kuin ennenkin.

Jos saisin tämän tekstin työssäni eteeni, kirjoittaisin loppuun: Kirjoitat itsestäsi, et lukemastasi kirjasta.
:)

Muuten, jos kirjan kansikuvaa ei saa tässä yhteydessä käyttää, kommentoi ja kiellä. Kuva on kustantajan sivulta.  

Ohlsson, Hammer, Lapidus - Rikoksia Ruotsista ja Tanskasta

10. Kristina Ohlsson: Nukketalo



Pikkutyttö katoaa junassa ennen Tukholmaa, poliisi alkaa tutkia rikosta. En ollut aiemmin lukenut Kristina Ohlssonin kirjoja, mutta tämä tempaisi mukaansa. Miinusta kirjassa on kuitenkin lähes kaikkien henkilöiden epämiellyttävyys. Poliisien keskinäinen valtapeli ja pelko koulutettua naista kohtaan tuntui niin tympeältä ja lapselliselta, että rikosten vastenmielisyydestä huolimatta lukijan - ainakin minun - oli alussa vaikea asettua poliisin puolelle. Lisäksi kirjailijan tyyli muistuttaa hieman Camilla Läckbergiä, mikä minulle on enemmän miinusta kuin plussaa. Toivottavasti tämä korjaantuu tulevissa kirjoissa.

Kaikkiaan kuitenkin oivallinen dekkari, jonka parissa viihdyin. Ehdottomasti nappaan kirjastosta mukaani lisääkin Ohlssonin dekkareita.

Arvio: 3½/5

11. Lotte ja Soren Hammer: Kaikella on hintansa



Grönlannista löytyy ruumis, joka on ollut jäässä viimeiset 25 vuotta. Täysin samalla tavalla murhattu samannäköinen tyttö on löytynyt aiemminkin. Alkaa sarjamurhaajan metsästys.

Kyseessä on ihan ok perusdekkari, joka ei kuitenkaan alusta saakka samalla tavalla tempaise mukaansa kuin tätä ennen lukemani Nukketalo. Sitä luin kaksi päivää, tätä yli viikon. Ei tämä pitkästyttävä tai epäonnistunut ole kuitenkaan, vähän jahkaileva vain. Itse asiassa tarinan idea on aika ovela, koska murhaaja löytyy melko varhaisessa vaiheessa, mutta pitäviä todisteita häntä vastaan ei meinata saada aikaiseksi. Loppua kohden jännitys tiivistyy, ja tarinasta tulee piinaavan jännittävä. Loppu sinänsä on melko ennalta-arvattava. Enemmän tästä kuitenkin pidin kuin olin pitämättä.

Arvio: 3/5


12. Jens Lapidus: Siisti kosto


Stockholm noir - trilogia jatkuu. Lapidus kuvaa rikollisia kiintoisalla tavalla tehden heistä ja heidän teoistaan jos ei nyt ihan sympaattisia niin ymmärrettäviä kuitenkin. Kirjoitustyylissä kaksoispisteen käsittämättömän laaja käyttö pistää silmään. Odotin tarinan olevan jatkoa Rahalla saa -dekkarille,  Stockholm noirin ensimmäiselle osalle, ja vähän petyin kun näin ei ollutkaan, vaan kirjassa oli täysin eri henkilöt. Tosin henkilöt ovat kiintoisia tässäkin - virkavirheeseen syyllistyvä poliisi, jonka yksityiselämä on yhtä sekasotkua, sotatantereilta palannut, osittain todellisuudentajunsa menettänyt mies, joka vihaa naisia hakkaavia miehiä ja pikkurikollinen maahanmuuttaja.

Ihan jees dekkari, mutta tämän lukemisen loppumetreillä tuli olo, että seuraavaksi jotain muuta kuin rikoksia.

Arvio: 3/5