lauantai 25. toukokuuta 2013

Jari Tervo: Jarrusukka

42. Jari Tervo: Jarrusukka



Tämänvuotisessa Kirjan ja ruusun päivän kaupanpääliskirjassa ylikoulutettu elämästä vieraantunut tohtorissijaisopettaja järjestää koululle joulukuvaelmaa ja etsii siihen täydellistä Jeesus-vauvaa. Touhu menee niin pakkomielteiseksi, että lopulta päähenkilö varastaa lapsen.

No jaa. Mitäpä tästä sanoisi. Ihan hupaisa pikku tarinainen, vähän pöljähkö ja oudohko. Nopeasti hotkaistu iltapala, unohtuu varmaan nopeasti.

Arvio: 2/5

torstai 23. toukokuuta 2013

Anne Leinonen ja Miina Supinen: Rautasydän

41. Anne Leinonen ja Miina Supinen: Rautasydän



Luulin, että tämä olisi dekkari, mutta tämä onkin jokin hassu rakkaushömppä. Ensin tuli mieleen Virpi Hämeen-Anttila ja sitten Tuija Lehtinen. Helppoa ja nopeaa luettavaa, viihdyttävää ja loppua kohden hieman jännittävääkin, eli kyllä tässä dekkarinkin piirteitä on, rikoksia ja jännitystä. Ja kaiken päätteeksi sitten siirappisen onnellinen loppu.

Voipi suositella helppoa ja viihdyttävää lukemista etsiville. Tämä sopii varmasti kesälukemiseksi riippukeinuun tai laiturille tai vaikkapa matkalukemiseksi.

Arvio: 3/5

tiistai 21. toukokuuta 2013

Lionel Shriver: Kaksoisvirhe

40. Lionel Shriver: Kaksoisvirhe



Kolmas lukemani Lionel Shriverin kirja sijoittuu tenniksen maailmaan, josta en ole ollenkaan kiinnostunut. Kiinnostumattomuus ei kuitenkaan suuremmin haitannut, koska tarinan varsinainen pointti ei ole tennis. Kyse on parisuhteessa tapahtuvasta kilpailusta ja valtapelistä; siitä, miten toisen menestyminen on itseltä pois. Hienosti kirjailija taas onnistuu tavoittamaan jotain olennaista ihmisyydestä ja siitä, pystyykö ihminen täydelliseen pyyteettömyyteen.

Jonkun mielestä tarina saattaa olla tylsä, koska ei tässä paljoa tapahdu. Itse ahmin tämän, nautin kerronnasta ja koukkuunnuin.

Arvio: 4/5

lauantai 18. toukokuuta 2013

Aki Ollikainen: Nälkävuosi

39. Aki Ollikainen: Nälkävuosi



Nälkävuosi kertoo nimensä mukaisesti julman ja karun tarinan äärimmäisessä köyhyydessä ja kurjuudessa elävien ihmisten kohtaloista. Tarina oli sopivaa jatkoa juuri lukemilleni Katja Ketun novelleille. Kerronnassa on kieltämättä hienoja elementtejä, ja kirjasta saisi kirjoitettua pitkänkin arvostelun tai esseen, mutta nyt kaipaisin jo jotain muuntyyppistä luettavaa. Lienen kai sitten jotenkin pinnallinen ihminen, mutta ei tämä inhorealismi ja kuolema minuun ihan täysillä kolahda.


Arvio: 3/5

Katja Kettu: Piippuhylly

38. Katja Kettu: Piippuhylly



Ketun novelleja yhdistää piippu. Novellit sijoittuvat menneeseen, sotaan, Venäjälle, Lappiin. Ne ovat erikoisia, erityisiä, usein vaivaannuttavan irvokkaita. Vahvaa kerrontaa ja miellyttävää kieltä, mutta novellien teemat ovat turhan karuja ja riettaita eikä tämä itselläni nouse miksikään ykkössuosikkikirjaksi.

Pitäisi lukea Kätilö, joka on tuolla kirjahyllyssä odotellut jo aivan liian kauan.

Arvio: 3/5

tiistai 14. toukokuuta 2013

Lisa Ballantyne: Syyllinen

37. Lisa Ballantyne: Syyllinen



Alkumetreiltä mukaansatempaava esikoisdekkari kertoo Daniel-nimisestä asianajajasta, joka saa puolustettavakseen murhasta syytetyn lapsen. Samaan aikaan Danielin adoptioäiti kuolee, ja nämä molemmat tapaukset saavat Danielin miettimään oman lapsuutensa kiemuroita. Tarinan rakenne on varsin koukuttava, sillä joka toinen luku on takauma. Oman jännitteensä tarinaan tuo se, miksi Danielin ja hänen adoptioäitinsä välit aikanaan katkesivat.

Tarina on mukavan selkeä ja simppeli ja se etenee johdonmukaisesti. Yllättävintä oikeastaan on se, että Englannissako siis todella rikosoikeudellisen vastuun alaikäraja on kymmenen vuotta ja yksitoistavuotias lapsi voi joutua vankilaan?

Arvio: 4/5

perjantai 10. toukokuuta 2013

Virpi Hämeen-Anttila: Tapetinvärinen

36. Virpi Hämeen-Anttila: Tapetinvärinen



En millään meinannut innostua tämän kirjan lukemisesta, vaan hidasta oli alku. Olin lukenut kirjaa varmaan jo 6-7 kertaa, enkä vielä ollut edes sivulla sata! En sitten tiedä missä vika, liekö minussa vai kirjassa?

Tarinan alussa keski-ikäinen kirjailija näkee lehtijutun lapsuudenystävästään, johon hänen suhteensa on ollut hyvin monimutkainen, ahdistavakin. Kirjailija alkaa märehtiä lapsuuttaan ja yrittää moni keinoin lähestyä ex-ystävää, joka kuulemma on vienyt häneltä muistot. Lukijalle on alusta saakka epäselvää, kumpi on sekaisin, tarinan kertoja vai ystävä ja tämä pitääkin tarinan mielenkiintoa ja jännitettä yllä. Ketä ovat kirjan oudot henkilöhahmot, totta vai kuvitelmaa?

Ihan ovela idea tarinalle, mutta vähän tämä oli kuitenkin tylsähkö.

Arvio: 2/5

Mari Jungstedt: Vaarallinen leikki

35. Mari Jungstedt: Vaarallinen leikki



Helppokiva, sujuvasti etenevä dekkari, jonka lukaisee ihan mielellään. Gotlannissa asuvat henkilöt ovat edellisistä osista tuttuja ja murhamysteeri pyörii tällä kertaa muoti- ja mallimaailman ympärillä. Ainahan näissä on sama kaava ja nytkin osasin arvata syyllisen vähän liian aikaisin. Hieman enemmän kaipaisin yllätyksellisiä käänteitä.

Arvio: 3/5

perjantai 3. toukokuuta 2013

Taina Haahti: Kaikki mitä tiedän huomisesta

34. Taina Haahti: Kaikki mitä tiedän huomisesta



En ollut koskaan kuullutkaan Taina Haahti -nimisestä kirjailijasta, vaikka ilmeisesti hän on kirjoittanut useammankin kirjan. Viitisenkymmentä sivua tätä luettuani ajattelin tämän olevan pelkkää naisviihdehömppää ja olin jo jättää kirjan kesken, mutta luin sen sitten loppuun kuitenkin. Ja tulipahan luettua taas yksi "ihan ok" -osaston kirja.

Tarinassa kuusikymppinen rikas mies jättää samanikäisen vaimonsa nuoremman naisen takia. Avioehdon vuoksi miestään tukenut ja miehen ehdoilla elänyt edustusvaimo ei saakaan erossa yhtään mitään, mutta alkaa itse järjestellä asioita. Hivenen epäuskottava selviytymistarina.

Arvio: 3/5

Karin Slaughter: Häpäisty

33. Karin Slaughter: Häpäisty




Tiesin, etten erityisemmin pitäisi tästä kirjasta, mutta halusin lukea sarjan loppuun. Slaughterin luoma sovinistinen, inhorealistinen maailma on kuvottava ja ärsyttää. En tiedä, tavoitteleeko Slaughter realismia ja kuvaako hän 2000-lukua, mutta jos näin on, olen todella iloinen, etten ole amerikkalainen. Ettäkö naislääkäri ei ole uskottava sukupuolensa vuoksi? Tai että parantumatonta syöpää sairastaneen lapsen vanhemmat voivat haastaa lääkärin oikeuteen lapsen kuolemasta ja oikeudenkäynnissä tonkia lääkärin yksityisasioita jostain kymmenen vuoden takaa? What?

Toisaalta olen lukenut muitakin raakoja ja kuvottavia dekkareita, jotka eivät ärsytä minua samalla tavalla kuin slauhterit. Miksiköhän? Ehkä Slaughter onnistuukin kuvaamaan inhottavaa todellisuutta niin hyvin, että se tulee lukijan iholle?

Tiesin, miten kirja ja sarja loppuu ja hyvä niin. En oppinut pitämään yhdestäkään sarjan keskeisestä henkilöstä. Edelliset osat ovat  SokaistuRiistetyt, PiinattuMerkitty ja Kadotettu.

Arvio: 2/5