76. Marko Leino: Syytön
Kirjan alussa luuserisikapikkurikollinen on melko epäkiinnostava hahmo - syrjäytynyt sika tavalla, joka ei ole edes ärsyttävää tai huvittavaa. Ajattelin jopa hetken jättää kirjan kesken. Keskellä tarinaa olevat 70-luvulla lähetetyt kirjeet herättivät jonkinlaisen kiinnostuksen - lukija haluttiin selvästi johtaa harhaan ajattelemaan, että kirjeet olisivat luuseripäähenkilölle. Kaikenlaista tapahtuu, murhia myöten. Kyllähän tämän luki. Kuuluu osastolle "ihan ok".
Plussaa: Kertojan epäluotettavuus. Kuka onkaan hullu ja kuka ei? Kenelle kirjeet on tarkoitettu? Kirjan kerronta rakentuu lopulta onnistuneesti.
Miinusta: Päähenkilö on kuitenkin erittäin epämiellyttävä, vaikka hänen taustaansa valaistaankin. Kirja ei herärä suuria tunteita suuntaan eikä toiseen. Aika yhdentekevä.
Arvio: 2/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti