Aihe, sijaisvanhemmuus, ei kosketa tai kiinnosta henkilökohtaisesti mitenkään, mutta tarina oli silti mukava luettava - sujuva, näppärä, nopealukuinen (päivässä luettava), uskottavakin kai jotenkin. Pidän Härkösen tyylistä, vaikka aihe ei kiinnostakaan. Jotenkin liian helppo tarina kuitenkin. Sijaislapsista luulisi saavan vähän tylymmänkin juonen aikaiseksi. Perheen kissakaan ei kuole tai katoa, mikä yleensä on fiktiokissojen funktio tämäntyylisissä tarinoissa.
Arvio: 3/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti