torstai 16. lokakuuta 2014

Anni Kytömäki: Kultarinta

68. Anni Kytömäki: Kultarinta

Kultarinta

Vahva ja väkevä tarina 1900-luvun alun Suomesta, miehestä ja hänen tyttärestään, metsästä ja karhusta. Luontokuvaukset ovat niin eläviä ja tarkkoja, että aluksi jopa mietin, mitenkähän jaksan loputtomiin lukea laineiden laulusta, tuulen tuiverruksesta, yön huokailusta. Mutta tarinan maailma veikin mukanaan täysin. Kun siihen ensin pääsi mukaan, sieltä oli vaikea päästä enää pois.

Tavattoman kiehtovaa kerrontaa sekä Suomen historiasta, kansanperinteestä että mystisestä ja maagisesta metsästä. Viehätyin enemmän kuin mistään kirjasta pitkään aikaan; putosin tarinaan, katosin metsään sen mukana. Kieli on kaunista, sujuvaa ja upeaa, kerronta taitavaa, henkilöt viehättäviä ja miellyttäviä kaikkine vajaavaisuuksineen ja inhimillisine piirteineen, tarinan kaari taitavasti punottu.  Viehättävin, vaikuttavin, upein kirja pitkään aikaan. Mitä tämän jälkeen voi edes lukea? Tuskin mikään tuntuu miltään.

Arvio: 5/5



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti