Pariisiin sijoittuvissa tarinoissa on vaikeasti selitettävissä oleva omalaatuinen tunnelmansa. Tästäkin kirjasta tuli heti Katherine Pancolin kirjojen atmosfääri mieleen. Tarinassa on kaksi yksin viihtyvää päähahmoa: Kerrostalon ovenvartijarouva, joka on fiksu ja sivistynyt, mutta teeskentelee yksinkertaista ja tietämätöntä sekä esiteini-ikäinen tyttö, joka on kaikessa suuressa elämänkokemuksessaan niin vakuuttunut elämän tyhjänpäiväisyydestä ja epäaitoudesta, että on päättänyt tehdä seuraavana syntymäpäivänään itsemurhan. Epätavalliselta kuulostavat henkilöt kiinnostivat heti. Taloon muuttaa japanilainen herra, joka kiinnostuu näistä yksinäisistä ja näkee heidän pintansa alle. Sen suurempia juonenkäänteitä kirjassa ei olekaan, paitsi lopussa on yllätys, jota en itse osannut odottaa yhtään.
Kirja on melko erityylinen kuin mitä olen viime aikoina lukenut ja siksipä se olikin raikas ja virkistävä välipala. Hieman opettavainen sävykään ei tökkinyt tai ärsyttänyt. Odotin siirappista loppua, jota en saanut, ja se muuttikin tarinan heti särmikkäämmäksi. Pidin tästä yllättävän paljon, vaikka yleensä tämänkaltaiset kirjat eivät ihan minua varten ehkä ole.
Arvio: 3½/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti