86. Ian McEwan: Ikuinen rakkaus
Luin netistä keskustelua McEwanin kirjoista, ja sen mukaan tämä kirja on niin kamala, että se on pakko jättää kesken. Heti kiinnostus heräsi. Alusta alkaen tarinassa vihjaillaan, että jotain kamalaa tapahtuu ja se kieltämättä herättää uteliaisuuden. Itselläni ei ollut kyllä mitään ongelmia lukea tätä kirjaa loppuun saakka.
Plussaa: Tarina ei ole ollenkaan perinteinen jännityskertomus tai dekkari, vaan huomattavasti älykkäämpi. Kamaluuksilla ei mässäillä eikä niitä pitkitetä, ne vain tapahtuvat. Enemmän keskitytään siihen, mitä päähenkilön pään sisällä tapahtuu, kuin hirveään toimintajännitykseen tai yksityiskohtaisiin väkivallan kuvauksiin. McEwan on kyllä taitava luomaan jännitteitä.
Miinusta: Vaikka pidänkin kirjailijan tavasta kirjoittaa, välillä kielikuvat ovat aivan ufoja: Olin aikeissa astua pelon ja uutteran aprikoinnin valaistusta kuoresta ulos seuraamusten kovasärmäiseen todellisuuteen. Joopa joo. Kiinnitän liikaa huomiota tällaisiin ja ärsyynnyn, typerää kylläkin. Miinukset ovat siis oman pääni sisällä?
Arvio: 4/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti