"Tänään on jouluaatto.
Tänään on minun syntymäpäiväni.
Tänään minä täytän viisitoista.
Tänään minä hautasin vanhempani takapihalle.
Eivät olleet rakkaita vanhempia."
Kirjan etukannessa oleva teksti kertoo hyvin, mistä kirjassa on kyse. Teini-ikäiset tytöt ovat haudanneet vanhempansa takapihalle ja elävät keskenään talossaan piilotellen viranomaisilta. Ennen kuin ehdin edes ajatella miksi, mieleeni tuli Ian McEwanin Sementtipuutarha, jossa on lähes samanlainen asetelma. On jo muutama vuosi siitä, kun luin Sementtipuutarhan enkä tarkempaan vertailuun pysty, mutta ei tästä tarinasta McEwan mieleen tullut yhtään.
Kirjassa on kolme kertojaa, joista eniten äänessä on 15-vuotias Marnie. Tämän vuoksi kerronta on paikoin nuortenkirjamaista, mutta rankan aiheen vuoksi en välttämättä suosittelisi tätä yläkouluikäisille. Tarina on turhan makaaberi. En muista koska olisin viimeksi edes käyttänyt sanaa makaaberi, mutta se kyllä sopii kuvaamaan tätä kirjaa. Vanhempien ja lasten välisestä rakkaudesta on useimmilla meistä kovin ihannoitu ja romanttinen kuva, jonka todellakin voi tätä kirjaa lukiessaan unohtaa. Toisaalta tarinassa on myös jotain kovin inhimillistä, vaikka alussa lasten ajatteleekin olevan tunteettomia hirviöitä. Herää taas se kliseinen kysymys miksi.
Pidin tarinan rakenteesta, nopealukuisuudesta, kerronnan helppoudesta ja mutkattomuudesta sekä ennalta-arvaamattomuudesta. Ja siitä, ettei tämä helppoudestaan huolimatta ole mitään kevyttä viihdemössöä kuitenkaan.
Arvio: 3½/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti