Odotin tältä(kin) kirjalta paljon, mutta eipä tämä(kään) erinomaiseksi lukuelämykseksi osoittautunut. Harmi. Yllätyin ja petyin, koska tämä ei mielestäni ollut edes erityisen hyvä kirja. Tarinassa useat henkilöt muistelevat edesmennyttä taiteilijaa, Harriet Burdenia. Burdenin kuva piirtyy myös kirjailijan muistiinpanojen kautta. Kuten aiemmistakin lukemistani Hustvedtin kirjoista, tästäkin jäi hieman ristiriitainen olo. Välillä nautin tämän lukemisesta ja pidin lukemastani, välillä taas jopa hieman pitkästyin. Paljon vähemmän pidin tästä kuin kuvittelin, jopa niin vähän, että jos tämä olisi ollut ensimmäinen lukemani Hustvedtin kirja, voi olla etten lukisi enää toista. Hajanainen ja sirpaleinen, sinne tänne hajoileva tilitys siitä, kuinka vaikeaa on olla naistaiteilija, kun ei saa arvostusta ja sitten kuolee pois.
Olosuhteiden pakosta jouduin vieläpä pitämään kesken kirjan lukemisen melko pitkän tauon, ja se ei ainakaan parantanut lukukokemusta. Totta puhuen meinasin jopa jättää lukemisen kesken. Ajoittain kaikki suuri ja mahtava taiteellisuus ja akateemisuuden korostaminen vain tympäisivät. Ja alaviitteet... Sopivatko ne todella kaunokirjallisuuteen? Kahlasin ja rämmin tämän loppuun, mutta nautinnollinen lukuelämys tämä ei minulle ollut.
Arvio: 2/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti