Oli jo pitkään tehnyt mieli lukea jokin tiiliskiven paksuinen "lukuromaani", jotta pääsisi vaivattomasti uppoamaan muutaman illan ajaksi johonkin toiseen maailmaan. En tiedä, miksi lukukesä on ollut niin dekkaripitoinen, mutta rikoksiin alan olla todella kyllästynyt. Ajattelin, että joskohan tästä kirjasta olisi johonkin. Muistaakseni Mortonin edellinen kirja Paluu Rivertoniin oli kiva ja kivuton lukukokemus.
Aluksi lukija luulee, että tarina kertoo salaperäisestä naisesta, Nellistä, joka pikkutyttönä joutuu eroon perheestään maailman toiselle puolelle ja nuorena aikuisena saa tietää, ettei olekaan se ihminen, joka on luullut olevansa. Aikatasot ja näkökulmat hyppivät lukujen edetessä. Välillä ollaan vuodessa 1900, jolloin Nell ei ole vielä edes syntynyt, välillä taas vuodessa 2005, jolloin Nell on jo edesmennyt ja hänen lapsenlapsensa yrittää selvittää isoäidin salaisuutta. Tai sitten ollaan välimaastossa, vuodessa 1913, jolloin pieni Nell on jostain syystä yksin laivalla tai 1970-luvulla, jolloin Nell ensin matkustaa Englantiin ja myöhemmin saa lapsenlapsensa luokseen asumaan. Epäkronologinen järjestys pyrkii avaamaan Nellin mysteeriä pikkuhiljaa ja pitämään lukijan otteessaan, missä se onnistuukin kohtalaisen hyvin. Toisaalta tarina rönsyilee vähän liikaakin ja vaikuttaa välillä jopa lapselliselta. Mielleyhtymää F.H. Burnettin tyttökirjaklassikkoon Salainen puutarha ei voi välttää ja melko kornisti jopa kirjailija Burnett itse on yksi kirjassa vilahtavista sivuhenkilöistä. Jotain samaa tarinassa on kuin vanhoissa tyttökirjoissa.
Yllätyksekseni luin tätä viikkotolkulla, koska tarina ei temmannutkaan mukaansa toivomallani tavalla. Itse jäin hämmästelemään sitä, ettei tämä oikeastaan olekaan Nellin tarina vaan Nelliä edeltävän ajan. Petyin myös siihen, miten helposti mysteeri ratkesi. Mielessäni oli heti alusta alkaen looginen selitys sille, miksi kirjailijatar vei Nellin, ja olin oikeassa. Tietenkään kaikkia taustoja en osannut arvata.
Kirjassa ei sinänsä ole mitään vikaa ja se tarjoaa varmasti miellyttävän lukuelämyksen vanhahtavaa kartanoromaania ja polveilevaa sukutarinaa kaipaaville. Minulle tämä oli taas yksi "ihan kiva" kirja. Alan nähtävästi kyllästyä lukemiseen ja kaipaisinkin nyt kovasti erinomaista, tajunnanräjäyttävää kirjaa luettavakseni. Mistäköhän sellainen löytyisi?
Arvio: 3/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti