Nytpä löytyi täydellinen sunnuntaiaamun kirja, jonka voi laiskana kiireettömänä aamuna nauttia yhdellä hotkaisulla ja jonka myötä voi palata menneeseen kesään. Tarina sijoittuu kokonaan saarelle, jossa minäkertoja Klarissa viettää yksin kesää erossa perheesstään, yrittäen kirjoittaa ja miettien avioliittonsa tilaa. Tunnelma on helteinen ja hikinen, luonto tulee lähelle. Naapurisaarelle on majoittunut salaperäinen Olavi, johon Klarissa tekee tuttavuutta yksinäisyyden alkaessa painaa. Toisella naapurisaarella asuu vanha eukko vai asuuko sittenkään?
Tarinassa leikitellään osittain epäluotettavalla kertojalla. Tunnelma tiivistyy ja kesän lämmöstä tulee uhkaavan tukala. Pidin erityisesti siitä, miten auki kaikki jäi. Järkkykö Klarissan mielenterveys vai onko Olavi sittenkin sekopää? Ja miten kaikki päättyy? Kirja tarjoaa puitteet useammallekin tulkinnalle, mikä on aina ilahduttavaa. Pidin tunnelmasta ja varsinkin siitä, miten uskottavana kaikki kuitenkin säilyy; yliluonnollisen puolelle ei mennä. Vai mennäänköhän? Taitaa olla tulkintakysymys sekin. Kannattaa lukea, varsinkin jos on ikävä kesää.
Arvio: 3½/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti