maanantai 11. tammikuuta 2016

Katherine Pancol: Mimmit 3

1. Katherine Pancol: Mimmit 3

Mimmit 3

Minulla ei ole Pancolin kirjoista mitään sellaista sanottavaa, mitä en olisi jo sanonut.  Kirjailijan tyyli on omalaatuinen ja ärsyttävä, mutta jokin siinä viehättää, koska aina tartun uusimpaan. Hyvän ja pahan taistelu on melkein kuin sadusta ja henkilöt kovin yksioikoisia, tosin erittäin suuria persoonia. Simppeliä ihmissuhdeviihdettä, jossa on sen verran jännitteitä, että lukemiseen koukuttuu. Saa nähdä vieläkö tämä jatkuu. Ensimmäisessä Mimmit-kirjassa esitellyn Stellan tarina saadaan jonkinlaiseen päätökseen, toisessa osassa alkaneet Hortensen ja Garyn kuviot jäävät taas pahasti kesken. Enköhän lue seuraavankin osan.

Arvio: 2½/5

2 kommenttia:

  1. Minusta on ihmeellistä, että suomalaiset naiset lukevat tätä. Olen lukenut vain Mimmit ykkösen. Hahmot ovat mielestäni yksiulotteisia, tarinan rakenne huono. Mimmit ykkönen oli täynnä ihmispetoja ja tunnelma jankkaava. Pahuus alkoi olla jo uskomatonta ja väkivalta inhorealistista. Tuntui kamalalta lukea sellaisesta pahuudesta niin pinnallisesti kuvattuna. En tuntenut sympatiaa yhtään henkilöä kohtaan, minusta ne olivat aivan käsittämättömän kummallisia kaikki. Kun maailmassa olisi niin paljon hyviäkin kirjoja luettaviksi!...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, olet täysin oikeassa. Ykkösosan tunnelma oli naurettavan paha ja ressukat naishahmot vain alistuvat... Olen samaa mieltä, että väkivalta pintaviihteenä ei ole kovin miellyttävää tai edes järkevää luettavaa. Minusta nämä ovat satuja, joita ei ole tarkoituskaan lukea realistisena kirjallisuutena. Kukaan hahmoista ei ole erityisen uskottava tai miellyttävä. Miksi siis luen kirjallisuutta, josta en edes pidä? Siinäpä vasta mysteeri. Joskus taisin sanoa, että tällaiset kirjat ovat kuin isoja mehukkaita finnejä - ällöttäviä, mutta niistä ei vaan voi pitää näppejään erossa. :) Mä inhoan myös esim. suosittuja Camilla Läckbergiä ja Karin Slaughteria.

      Poista