sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Riikka Pulkkinen: Totta

7. Riikka Pulkkinen: Totta

Vanha nainen on kuolemassa, ja aletaan muistella elettyä elämää. Muistelijana ei kuitenkaan toimi nainen itse, vaan menneeseen palataan hänen entisen kotiapulaisensa, miehensä toisen naisen silmin. Samalla naisen lapsenlapsi elää omassa elämässään hieman samanlaisia kuvioita kuin kotiapulainen 60-luvulla ja heidän elämänsä limittyvät. Tarinan edetessä lukija oivaltaa, että kotiapulaisen minäkerronta lieneekin lapsenlapsi Annan kuvitelmaa.

Plussaa: Miellyttävä lukea, sekä kerronnan että kielen tasolla. Taitavasti kirjoitettu kirja, jossa ei suuria ja ihmeitä tapahdu, mutta joka silti pitää otteessaan. Tuli sellainen olo, että jokainen lause on tarkkaan mietitty.

Miinusta: Tarinassa ei ole oikeastaan mitään uutta. Tämä sama tarina on kerrottu jo monta kertaa, hieman eri muodoissa vain.  Tarinassa oli myös liikaa aukkoja - olisin halunnut tietää enemmän. Kuitenkin tämä oli hyvä ja onnistunut kirja tarinaltaan, kerronnaltaan, tasoiltaan, kieleltään.

Arvio: 4/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti