Varmaankin täytyy taas sanoa ensimmäisenä mieleentullut: Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla on suosikkiklassikkoni. Rakastin tätä kirjaa, kun luin sen ensimmäistä kertaa parikymppisenä ja vasta tämän kirjan avulla ymmärsin, mitä kansalaissota konkreettisesti tarkoittaa. Koin oppineeni kirjan lukemalla enemmän historiasta kuin yhdestäkään historiankirjasta. En muista kirjasta yksityiskohtia ja se pitäisi ehdottomasti lukea uudestaan.
Toinen klassikko, josta muistan pitäneeni, on Leo Tolstoin Anna Karenina. Olen lukenut sen joskus 90-luvun puolivälissä ja häpeäkseni en muista siitä yhtään mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti