Alan toistaa itseäni näissä vastauksissa, mutta en voi sille mitään, että lapsuuteni ehdoton suosikki on L.M. Montgomeryn Pieni runotyttö -trilogia. Se vain vaikutti minuun lapsena niin uskomattoman vahvasti. Sen ansiosta kirjoittamisharrastukseni vahvistui, sen ansiosta ymmärsin, mikä on "minun juttuni" tässä maailmassa, ja kaiken tämän pohjalta tein jopa ammatinvalintani. Kyseinen kirjasarja on siis enemmän kuin lapsuuteni suosikkikirja. Se on melkein koko elämäni suunnan osoittanut kirja, niin dramaattiselta ja pateettiselta kuin se kuulostaakin.
Monet pitävät enemmän Montgomeryn luomasta Vihervaaran Annasta kuin runotyttö-Emiliasta. Minäkin olen lukenut myös Anna-kirjat lukuisia kertoja, mutta minulle ne olivat vain kirjoja muiden joukossa. En kokenut päähenkilöä läheiseksi enkä samastunut häneen millään tasolla. En ole myöskään kokenut tarvetta lukea Anna-kirjoja uudestaan aikuisena.
Luen juuri Runotyttö-trilogiaa. Kaksi ensimmäistä osaa olen jo lukenut ja viimeinen on vielä lukematta. Ne ovat kyllä vieläkin ihania. Pidin lapsena Anna-kirjoistakin, mutta Emilia oli henkilönä vielä enemmän mieleeni.
VastaaPoistaMinä olen lukenut Runotytöt aikuisena kolmisen kertaa. Eihän niihin oikein objektiivisesti voi suhtautua, kun ne lapsena tekivät niin valtavan vaikutuksen. Yritin muuten lukea myös Montgomerylta suomennettuja Sara-kirjoja, mutta en saanut niistä oikein mitään irti. Lapsena olisin varmasti pitänyt niistäkin.
Poista