66. Jo Nesbo: Lepakkomies
Puhutun ja kohutun Nesbon ensimmäinen teos vaikuttaa aika tavanomaiselta dekkarilta, kunnes puolivälissä muuttuu. Liian moni päähenkilöistä kuolee ja jokin sellainen koukuttava elementti ehkä puuttuu? Pidin, en pitänyt, pidin, en pitänyt, pidin....?
Arvio: 2/5
67. Alan Drew: Vesipuutarhat
Takakannesta: "Istanbul 1999. Itä ja länsi, muslimit ja kristityt. Kaksi perhettä, kaksi kulttuuria."
Kirjailija on amerikkalainen mies, joka kertoo tarinaa muslimitytön ja -miehen näkökulmasta. Silti kerronta vaikuttaa yllättävän uskottavalta. Kulttuurien yhteentörmäys on toki myyvä, kiinnostava ja moniulotteinen aihe.
Arvio: 3/5
68. Elina Hirvonen: Että hän muistaisi saman
Tästäkin kirjasta ja kirjailijasta olen lukenut netistä. Lyhkänen tarinainen henkisesti pahoinvoivista ihmisistä ja heidän lapsuudentraumoistaan. Taas sellainen ihan ok, lukemisen arvoinen kyllä, mutta luulenpa että tämä kuitenkin hyvin nopeasti unohtunee mielestä.
Arvio: 3/5
69. Jo Nesbo: Punarinta
Olen utelias tämän Nesbon suhteen, mutta jokin määrittelemätön jokin tässäkin tarinassa tökki. Ohuet ja yksiulotteiset henkilöt? Vastenmielisen oloinen päähenkilö? Aika- ja henkilöhyppelyt liian pienissä palasissa? Viimeksi mainittu ei kyllä yleensä häiritse lukemista. Luin pienissä palasissa ja jaksoin innostua vasta sadasta viimeisestä sivusta. Objektiivisesti kai ihan hyvä dekkari. Subjektiivisesti jokin vain ei toimi. Ei voi mitään.
Arvio: 2/5
70. Virpi Hämeen-Anttila: Päivänseisaus
Kirjan mies- ja naispäähenkilöt eivät päädy tässäkään pariskunnaksi, vaikka lukija niin odottaa. Hämeen-Anttila on kieltämättä taitava kirjoittaja - simppeli ja soljuva tarina ei ole mitään hömppähöttöä.
Arvio: 3/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti