34. Paulo Coelho: Veronika päättää kuolla
Tätä kirjaa on hehkutettu paljon monissa yhteyksissä. Ja joo, ideassa on ideaa, mutta en vaan taida pitää Coelhon kirjoitustyylistä. Sitä pidetään kauniina - musta se on vain naiivia. Inhosin kirjailijan tapaa sisällyttää itsensä tarinaan: "Paulo Coelho istui ravintolassa..." Yäk! Loppu pelasti vähän.
Arvio: 2/5
35. Seppo Jokinen: Koskinen ja raadonsyöjä
Perusdekkari. Ihan luettava, muttei milän tavalla erityinen tai mieleenjäävä.
Arvio: 2/5
36. Laura Lindstedt: Sakset
Nainen adoptoi lapsen Kiinasta, muttei löydä lapseen minkäänlaista kontaktia. Pidin kirjoitustavasta, hieman tajunnanvirtamaista, tuoreita kielikuvia. Lopussa tarina muuttui sekavahkoksi, kertoja vaihtui yllättäen ilman varoitusta. Loppu hämmensi ja meni hieman yli.
Arvio: 2/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti