lauantai 27. marraskuuta 2010

Laura Lähteenmäki: Mohair

91. Laura Lähteenmäki: Mohair

Tämä on kyllä ihan nuortenkirja, vaikka olikin kirjastossa aikuisten puolella. Abiturientti Petra jättää lukion kesken ja alkaa hengailla isänsä ikäisen miehen kanssa. Enpä taida kuulua tarinan kohderyhmään - olisin pitänyt tästä enemmän parikymppisenä.

Plussaa: Ihan näppärä tarina, nopeasti hotkaistava välipala, joka unohtunee mielestä samantien. Ihan mielelläni tämän luin, mutta olisin voinut jättää lukemattakin.

Miinusta: Tarinassa ei ole mitään erityistä tai mieleenjäävää. Päähenkilö Petra ei ole miellyttävä ja helposti samastuttava hahmo. Mitään selitystä esim. lukion kesken jättämiselle ei annettu.

Arvio: 2/5

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Stephenie Meyer: Aamunkoi

90. Stephenie Meyer: Aamunkoi

Vihdoinkin sain käsiini tämän hömppäsarjan päätösosan. Tällainen romanttinen teini-viihde-rakkaus-hömppä-pehmokauhu-fantasia ei ole se laji, jota yleensä luen, mutta sanotaan, että tajuan hyvin kirjasarjan suosion.

Plussaa: Hyvä, että teinit lukevat! Olisin itsekin rakastanut tätä 13-vuotiaana.

Miinusta: Aikuislukijalle liian siirappista, lapsellista hömppäpömppää.

Arvio:  3/5

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Jodi Picoult: Sisareni puolesta

89. Jodi Picoult: Sisareni puolesta

Kirja alkoi kiinnostaa heti takakannen perusteella: Anna on saanut alkunsa koeputkessa, koska syöpäsairaalle isosiskolle tarvittiin geneettisesti yhteensopiva kudos- ja soluluovuttaja. Murrosikään tultuaan Anna alkaa kyseenalaistaa olemassaolonsa ja sen, onko hänellä itsellään oikeus päättää omasta ruumiistaan.

Plussaa: Kiinnostava, epätavallinen, uskottava aihe. En muista lukeneeni mitään vastaavaa. Vaihtuvat näkökulmat toivat tarinaan paljon erilaisia puolia. Kiinnostavin hahmo oli oikeastaan Annan ja sairaan Katen isoveli Jesse, josta kasvaa kriminaali ongelmanuori. Lukija tajuaa täysin miksi, mutta vanhemmat eivät tunnu sitä ymmärtävän. Kirjan lukee nopeasti, koska haluaa tietää, mitä lopulta tapahtuu... ja loppu kieltämättä onnistuukin yllättämään. Onnistunut ja koukuttava tarina mielestäni. Olen utelias lukemaan lisää tämän kirjailijan kirjoja.

Miinusta: Päähenkilö Anna jäi harmittavan ohueksi hahmoksi eikä hän ollut edes kovin uskottava 13-vuotias. Asianajajan ja edunvalvojan kuviot olivat turhan saippuamaiset.

Arvio: 4/5

Gaile Parkin: Kigalin kakkukauppa

88. Gaile Parkin: Kigalin kakkukauppa

"Elämänmakuiset" Afrikka-tarinat ovat ilmeisesti muotia? Tämä on Mma Ramotswen tyylinen tarina edistyksellisestä naisesta, joka ansaitsee rahaa leipomalla kakkuja ja kuuntelemalla samalla asiakkaitten murheita. Melko simppeliä, mutta ei niin simppeliä, että pitäisi jättää lukematta. Dialogi on kyllä välillä turhan selittelevää ja osoittelevaa. "Eihän me muuten näin puhuttaisi, mutta kun lukijalle pitää selittää, mistä on kyse." Tällainen olo tulee. Dialogin yleisin sana on "eh" - mitä se lieneekään alkuperäiskielellä. Tarinassa on jopa vuoropuhelu:
- Eh?
-Eh!

Plussaa: Afrikasta on kiinnostava lukea. Oppiikin jotain, kuten sen, että joissain Afrikan maissa naimisiin menevän tytön vanhemmat maksavat pojan vanhemmille, ja joissain maissa asia on täysin päinvastoin. Osa henkilöistä oli ihan hauskoja. Ihan luettava kirja, mutta ei erityinen.

Miinusta: Pinnallisuus ja naiivius - ikäviäkin asioita mainittiin, esim. naisten ympärileikkaus ja hiv, mutta ne sivuutettiin nopeasti, ikään kuin lakaistiin maton alle. Kirja tuskin jää mieleen.

Arvio:  3/5

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Jo Nesbo: Kukkulan kuningas

87. Jo Nesbo: Kukkulan kuningas

Enpäs ole tiennyt, että head hunter on suomeksi pääkallonmetsästäjä. Kuulostaa hölmöltä ja lienee vain tämän kirjan juttu. Pidin tästä enemmän kuin aiemmin lukemistani Nesbon kirjoista. Juoni veti heti mukaansa enkä malttanut lopettaa lukemista ennen kuin pääsin loppuun. Omassa lajissaan onnistunut kirja - hyvä trilleri. Tuli jopa Larssonin trilogia mieleen.

Plussaa: Päähenkilö on kaikessa ristiriitaisuudessaan kiinnostava hahmo: Ylimielinen mutta pohjimmiltaan epävarma. Itsekäs paskiainen, jolle ensin toivoo käyvän huonosti ja josta sitten alkaa kuitenkin jollain tavalla pitää. Monimutkainen ja koukuttava juoni, joka onnistuu yllättämään vielä loppupuolellakin. Mikään ei tunnu olevan sitä miltä näyttää.

Miinusta: Juoni on kuitenkin ihan naurettavan epäuskottava. En haluaisi nähdä tätä elokuvana, koska se olisi Jack Bauer -tyylistä väkivaltaista action-melskausta.

Arvio:  4/5

lauantai 6. marraskuuta 2010

Ian McEwan: Ikuinen rakkaus

86. Ian McEwan: Ikuinen rakkaus

Luin netistä keskustelua McEwanin kirjoista, ja sen mukaan tämä kirja on niin kamala, että se on pakko jättää kesken. Heti kiinnostus heräsi. Alusta alkaen tarinassa vihjaillaan, että jotain kamalaa tapahtuu ja se kieltämättä herättää uteliaisuuden. Itselläni ei ollut kyllä mitään ongelmia lukea tätä kirjaa loppuun saakka.

Plussaa: Tarina ei ole ollenkaan perinteinen jännityskertomus tai dekkari, vaan huomattavasti älykkäämpi. Kamaluuksilla ei mässäillä eikä niitä pitkitetä, ne vain tapahtuvat. Enemmän keskitytään siihen, mitä päähenkilön pään sisällä tapahtuu, kuin hirveään toimintajännitykseen tai yksityiskohtaisiin väkivallan kuvauksiin. McEwan on kyllä taitava luomaan jännitteitä.

Miinusta: Vaikka pidänkin kirjailijan tavasta kirjoittaa, välillä kielikuvat ovat aivan ufoja: Olin aikeissa astua pelon ja uutteran aprikoinnin valaistusta kuoresta ulos seuraamusten kovasärmäiseen todellisuuteen. Joopa joo. Kiinnitän liikaa huomiota tällaisiin ja ärsyynnyn, typerää kylläkin. Miinukset ovat siis oman pääni sisällä?

Arvio: 4/5