Anne B. Radge: Aion tehdä sinut onnelliseksi

37. Anne B. Radge: Aion tehdä sinut onnelliseksi




Suhtaudun Radgen kirjoihin hyvin ristiriitaisesti. Berliininpoppelit-trilogiaa rakastin, chick lit - hömppäkirjaa Satunnaista seuraa inhosin. Aion tehdä sinut onnelliseksi kuulostaa myös chick litiltä, mutta onneksi takakansiteksti lupaili jotain muuta. Uskalsin siis käydä kirjan kimppuun ennakkoluulottomin mielin.

Tarina vie lukijansa 60-luvulle, aikaan, jolloin koti oli naisten valtakunta, lasten sopi näkyä muttei kuulua, vesivessa ja suihku olivat uusinta uutta ja televisio ja pakastin lähes ihmeitä, joita ei läheskään kaikista kotitalouksista löytynyt. Norjalaisessa kerrostalossa närää aiheuttavat sekä alakerran rouva, joka luuttuaa rappukäytävästä enemmän kuin oman osuutensa ja etenkin yläkerran hempukkamainen alasti siivoava rouva, jonka mies ei ole koskaan kotona. Närkästystä aiheuttaa myös kaupasta ostettu leipä, kateutta rappukäytävän ainoa pakastin ja sääliä äiditön pikkutyttö, joka kulkee pissat housussa ja viettää iltäpäivät rappukäytävässä. Tupakka käryää kaikkien huulilla ja kotitöiden lisäksi vain juoruilu tarjoaa jonkinlaista sisältöä kotirouvien elämään.

Tarina on huvittavan kammottava ja kammottavan huvittava. Siivousta syvästi inhoavana voi vain olla tyytyväinen, ettei tarvinnut elää aikaa, jolloin siivousräteillä kilpailu naapurin rouvien kanssa olisi ollut ainoa elämän sisältö. Arkiaskareista lukeminen ei ole kovin kiinnostavaa, vaikka ajankuvana tarina onkin onnistunut ja kerronta on ihan viehättävää.

Arvio 3+/5

Päivä 22 – Omistamani suosikkikirja

Toistoa toistoa, taas tulee tähänkin postaukseen toistoa. Omistan viisi Johanna Sinisalon kirjaa, joista siis Ennen päivänlaskua ei voi taitaa olla suosikkini. Muita omistamiani suosikkikirjoja ovat esimerkiksi jo muutaman kerran mainitsemani Anne B. Radgen Berliininpoppelit-trilogia, L.M. Montgomeryn Runotyttö-trilogia ja Anna-Leena Härkösen Häräntappoase.

Ja mainitsenpa muutaman muunkin kirjahyllystäni löytyvän suosikkikirjan, joista en ole vielä kirjoittanut: Anja Kaurasen Pelon maantiede, Sofi Oksasen Puhdistus, John Irvingin Garpin maailma.

Päivä 04 - Suosikkikirjani suosikkisarjastani

Pieni runotyttö - sarjasta suosikkikirjani on trilogian viimeinen osa, Runotyttö etsii tähteään. Jo lapsena tarina tuntui kiehtovalta ja jopa hieman kielletyltä, isommille tarkoitetulta luettavalta, koska kirjassa päähenkilö Emilia on jo aikuinen, lähes oikea kirjailija, kihloissa ja onneton. Tarina saa onnellisen lopun, mikä tietysti lapsena oli tärkeää ja aikuisenakaan loppu ei tuntunut liian imelältä.

Berliininpoppelit -trilogiassa suosikkikirjani on sarjan ensimmäinen kirja nimeltään Berliininpoppelit.  Se on sarjan kantavin ja valovoimaisin kirja.

Päivä 03 – Suosikkisarjani

               

Suosikkisarjaa mietittäessä ei heti tullut mitään itsestäänselvästi mieleen. Sitten mieleeni putkahti kaksi trilogiaa yhtä aikaa. Lapsuuden suosikkitrilogiani on L.M. Montgomeryn Pieni Runotyttö, ehdottomasti. Kuinkakohan monta kertaa olen lukenut sen? Liioittelematta varmaan ainakin 15. Samastuin päähenkilöön erittäin vahvasti ja lapsena olin aivan varma, että minusta tulee kirjailija. Ei tullut.

Viime vuosilta suosikkitrilogiani on Anne B. Radgen Berliininpoppelit -trilogia, joka on mielestäni erittäin onnistunut, elävä ja mukavalukuinen tarina, vaikka onkin kovin synkkä eikä lopu onnellisesti, toisin kuin Pieni Runotyttö.

Anne B. Radge: Satunnaista seuraa

18. Anne B. Radge: Satunnaista seuraa

Pidin todella paljon Radgen Berliininpoppelit-trilogiasta, joten ilahduin kun löysin kirjaston uutuushyllystä tämän kirjan. Kirja on kuitenkin aivan toisenlainen kuin palkittu trilogia. Kyseessä on click lit -tyylinen hömppä. Lähes nelikymppinen nainen pelkää sitoutumista ja vaihtaa miestä kuin paitaa. Rakkaus on pelottavaa, seksi kivaa. Ja sitä samaa koko kirja. Loppu on siirappinen ja kaiken seksihurjastelun jälkeen onni löytyy sen yhden ainoan oikean kohtaamisesta. Luin tämän, koska olin kipeä enkä jaksanut nousta sängystä. Normaaliolosuhteissa en tuhlaa aikaa tällaisen aivokuolleen pissislajityypin lukemiseen. Miksi ihmeessä kirjailija, joka osaisi kirjoittaa hauskoja tarinoita, tyytyy kirjoittamaan tällaista pinnallista bimbosontaa? Tämä vissiin sitten myy? Iso pettymys koko kirja.

Arvio: 1/5

Toukokuu 2010, osa 2

43. Mikko Karppi: Sateen varjo

Paljon parempi (ja lyhyempi) kuin Väinämöisen vyö. Yllättävän hyvä itse asiassa. Masentuneen masokistipäähenkilön traumat paljastuvat vähitellen. Karmeudessaan kiehtovaa.

Arvio:  4/5

44. Elina Tiilikka: Punainen mekko

Parikymppinen pimu ei halua opiskella eikä tehdä töitä, joten päätyy myymään itseään helpon rahan toivossa. Päähenkilö on vastenmielinen saamaton luuseri, joka ei herättänyt minkäänlaisia sympatioita. Kissanrääkkäysjutut jäi pyörimään mieleen. Tekoraflaava, myynee hyvin siksi, koska perustuu tositapahtumiin.

Arvio:  2/5

45. Kari Hotakainen: Ihmisen osa

Olen halunnut lukea tämän lokakuusta saakka, kun kuulin Hotakaisen puhuvan tästä kirjamessuilla. Aivan loistava kirja, paljon parempi kuin mitä odotin. Täynnä mitä merkillisimpiä ihmiskohtaloita. Kirjan tunnelma muuttuu tarinan edetessä täysin ja lukija yllättyy. Huikea.

Arvio: 5/5

46. Anne B Ragde: Vihreät niityt

Berliininpoppelit-trilogian kolmas osa alkaa ja etenee ankeissa tunnelmissa, mutta edelleen nautin henkilöistä ja kerronnasta. Ei tähän taida enää tulla jatkoa? Kaikki vaan jäi niin ärsyttävästi kesken.

Arvio:  4/5

47. Maarit Verronen: Osallisuuden tunto

Taas yksi sellainen peruskiva luettava. Sosiaalitieteilijä ystävystyy juopon kollegansa tädin kanssa ja tonkii omia sukujuuriaan lastenkotitaustan vuoksi. Vähän epäuskottava ja asiat ratkesivat jotenkin ihmeellisen helposti.

Arvio:  3/5

Huhtikuu 2010, osa 1

30. Richard Rayner: Pilvien piirtäjä

Kiinnostavinta kirjassa on se, miten jenkeissä asuva britti kuvaa Suomea, suomalaisuutta, Suomen historiaa. Ihan luettava ja miellyttävä, mutta ei niin "suuri tarina" kuin mitä luulee olevansa. Luin pienissä pätkissä - tarina ei ollut niin koukuttava, että olisi tullut tarve lukea heti loppuun. Päähenkilö oli aika ärsyttävä, ei kovin elävä vaan aika yksiulotteinen.
Rakkaustarinana aika naiivi.

Arvio:  3/5

31. Joolz Denby: Billie Morgan

Nelikymppinen mustiinpukeutuva nainen muistelee elämäänsä hyljeksittynä lapsena, huume- ja prätkäpiireissä pyörivänä teininä, murhaajana. Billien elämä oli varsin kiinnostava, luuserituttavaperheen ei. Pidin tavasta, jolla tarina oli kerrottu, vaikka joissain vaiheissa ankeus vähän tökki.

Arvio: 3/5

32. Pertti Jarla: Fingerpori

Hii haa! Rivo-Riitta, Jeesus ja Hitler. Homonymian riemuvoitto. Hihityttää. Parasta. Pitäisiköhän näitä hankkia omaksi?

Arvio: 4/5

33. Virpi Hämeen-Anttila: Muistan sinut Amanda

Ajattelin, että Hämeen-Anttilan tapaan kirjan alussa olevat toisiinsa liittymättömät mies- ja naispäähenkilöt ovat lopussa sataprosenttisen varmasti rakastavaiset. Tarinan puolivälissä ne paljastuivat sisaruksiksi ja loppu käänsi sitten taas kaiken päälaelleen. Aika tyypillistä Hämeen-Anttilaa - mukaansatempaavaa, nopealukuista, ihan jees mutta liian kevyttä ehkä kuitenkin? Parempi kuin "Perijät".

Arvio: 3/5

34. Anne B Ragde: Erakkoravut

Jatkoa Berliininpoppeleille. Mukava päästä takaisin tähän maailmaan. Pidin yhtä paljon kuin edellisestä osasta. Henkilöt ovat aitoja ja inhimillisiä, tarina karuudessaan uskottava. Loppu jäi niin ärsyttävästi kesken, että pakko löytää jostain seuraava osa pian...

Arvio:  4/5

Maaliskuu 2010, osa 1

21. Anne B. Radge: Berliininpoppelit

Kolmen erilleen ajautuneen norjalaisveljeksen äiti halvaantuu joulun alla. Aluksi tarina tuntui liiankin ankealta, mutta ihmissuhteiden ankeus on jotenkin uskottavaa ja tarinan norjalaisuus- ja sikala-aspektit olivat varsin kiinnostavia ja henkilöhahmot elävän tuntuisia. Kyllä, luen jatko-osatkin.

Arvio:  4/5

22. Paul Auster: Aaveita

New York -trilogia jatkuu. Tarinan kaikilla henkilöillä on värin nimi (Blue, Black, White...) Tässäkin päähenkilö varjostaa toista henkilöä ja kadottaa samalla itsensä tai joutuu itsensä vangiksi. Lopulta ei voi tietää kuka on mikäkin. Lyhyimpiä lukemiani kirjoja, vain 86 sivua. Ehkä trilogian viimeinen osa selvittää asioita hieman?

Arvio: 3/5

23. Ian McEwan: Amsterdam

Luin tätä lyhyttä kirjaa aivan liian pienissä palasissa. Jäi sellainen olo, että joitakin yksityiskohtia saattoi jäädä huomaamatta. Kahden miehen yhteinen rakastajatar kuolee nopeasti etenevään sairauteen ja miehet tekevät toisilleen eutanasialupauksen mikäli itse sairastuvat. Siitähän ei mitään hyvää seuraa. Ok-kamaa.

Arvio:  3/5

24. Essi Kummu: Mania

Nainen sekoaa tietokonepelien maailmaan. Naisen lapsi luulee olevansa leijona tai lintu. Koostui takaumista. Kerronta jokseenkin miellyttävälukuista.

Arvio:  3/5

25. Richard Yates: Revolutionary Road

Ontto avioliitto, tyhjä elämä. Pettymyksiä siitä, että mikään ei tunnu miltään.Suuria odotuksia, epärealistisia suunnitelmia. Satiirista ihmisen sisäisen tyhjyyden kuvausta. Viisikymmenlukua, hyvin amerikkalaista.

Arvio:  3/5