Näytetään tekstit, joissa on tunniste Wahlöö Per. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Wahlöö Per. Näytä kaikki tekstit

perjantai 1. marraskuuta 2013

Uutta ja vanhaa ruotsalaista: Wennstam ja Sjöwall & Wahlöö

77. Katarina Wennstam: Alfauros

Alfauros

Wennstamin trilogian viimeinen osa ottaa kantaa samaan asiaan kuin edellisetkin osat eli naisiin kohdistuvaan väkivaltaan, kuinka emme maailman tasa-arvoisimmissakaan maissa ole tasa-arvoisia. Hieman harmitti, etten kovin hyvin muistanut edellisiä osia. Oliko esim. yksi päähenkilöistä, Emma, teinityttö ykkösosassa?

Tarina on onnistunut kuvaus siitä, kuinka komea, karismaattinen ja vaikutusvaltainen mies onnistuu saamaan nuoren naisen täysin pauloihinsa. Kuinka mikään ei riitä, kun kaikki naiset automaattisesti lankeavat jälkojen juureen, kuinka halutaan enemmän, kovempaa, hurjempaa, väkivaltaisempaa... Samaa tapahtuu oikeassakin elämässä, aivan varmasti.

Haluaisin lukea trilogian joskus uudestaan, kaikki osat peräkkäin. Ensimmäisen osan, Tahran, luin kaksi vuotta sitten, joten ei liene kummallista, etten sitä täysin muista. Toisen osan, Turman linnun, olen näköjään lukenut toissa kesänä.

Arvio 4/5

78. Maj Sjöwall & Per Wahlöö: Mies joka hävisi savuna ilmaan

Toinen lukemani Martin Beck -dekkari sijoittuu 60-luvun Budapestiin, joka ihan näin nykyajassa sattuu olemaan yksi suosikkikaupungeistani. Kaupungin kuvaus ilahdutti ja kaupungin piirteet ja yksityiskohdat tulivat kolmen kuukauden takaiselta matkalta elävinä mieleen, tosin 60-luvun kuvittelin mustavalkoiseksi. :) Martin Beck matkustaa Budapestiin etsimään kadonnutta ruotsalaista miestä. Onko tästä tehty tv-elokuva? Jos on, en ole sitä nähnyt, mutta haluan nähdä 60-luvun mustavalkoisen Budapestin! Nopea- ja mukavalukuinen perusdekkari.

Arvio: 3/5

maanantai 12. elokuuta 2013

Uutta kotimaista ja vanhaa ruotsalaista: Reijo Mäki ja Sjöwall & Wahlöö

Dekkaripitoista on ollut kesälukeminen. Heinä-elokuun vaihteessa luin kaksi kirjaa:  
55. Reijo Mäki: Sahanpururevolveri ja 56. Maj Sjöwall & Per Wahlöö: Roseanna




Sahanpururevolveri on Mäen uusin novellikokoelma. Novellit ovat kevyitä, hupaisia, reijomäkimäisiä. Kaikki novellit eivät kuitenkaan ole uusia; jotkin näistä muistan lukeneeni ennenkin. Täydellistä kesälomalukemista, helppoa, hyvää, aivotonta viihdettä, ei sen kummempaa. Valitettavasti jouduin palauttamaan kirjan jo kirjastoon, joten en voi kertoa omia suosikkinovellejani. Tällaiselle helpolle ja kevyelle lukemisellekin on ehdottomasti aikansa ja paikkansa.

Roseanna on hyvin perinteistä kaavaa noudattava dekkari. Se on julkaistu ruotsiksi jo vuonna 1965, mikä kyllä näkyy tarinan yksityiskohdissa, rikostutkinnassa sähkeineen ja särisevine Amerikan puhelinyhteyksineen. 60-luvun maailma on erilainen kuin nykyaika, mutta rikostarinana tämä ei ole vanhentunut ja yhteiskuntakriittinen ote sekä poliisin yksityiselämän kuvaus ovat ehkä omana aikanaan olleet tuoretta ja poikkeuksellistakin. Kirja aloittaa kymmenosaisen Martin Beck -sarjan, joka on monille varmaan tuttu televisiosarjana. Mitään kovin yllättävää tai ihmeellistä tässä ei tottuneelle dekkarilukijalle ole, mutta mielelläni luen lisääkin tämän sarjan kirjoja.

Arvio molemmista: 3/5