Hugh Howey: Kohtalo

3. Hugh Howey: Kohtalo



Siilo-saagan päätösosa olisi pitänyt lukea heti ykkös- ja kakkososien jälkeen. Vaan kun luin ensimmäisen osan Siilo, eipä ollut muita osia vielä edes suomennettu. Olisin halunnut muistaa aiempien osien, varsinkin ykkösosan tapahtumien yksityiskohdat tarkemmin, koska tämä on kuitenkin niin selkeästi yksi iso tarina. Odotin mielenkiinnolla, mitä tuleman pitää.

Siilossa 18 asustava, ensimmäisestä osasta tuttu Juliette puhkaisee reiän toiseen siiloon ja käy ulkomaailmassa hakemassa näytteitä, jotka tarjoavat hänelle täysin uutta ja odottamatonta tietoa. Tämä on liikaa, joillekin, jossakin ja hetkessä koko siilon väki on hengenvaarassa. Toivoin tarinan henkilöille hyvää, mutta olin varma, ettei tästä kovin valoisa tai aurinkoinen tarina voi tulla. Eikä tullutkaan. Salaliittoja, väkivaltaa ja kuolemaa on mukana riittämiin. Tarinan puolivälissä huomasin,  että aloin hieman menettää kiinnostustani. Liekö tarinaa kuitenkin pitkitetty liikaa? Loppua kohden mielenkiinto luonnollisesti palasi, ja halusin tietää, mitä tapahtuu. Loppu on odotettavissa ja tarinalle sopiva. Trilogia on lukemisen arvoinen.

Arvio: 4/5

Hugh Howey: Siirros

45. Hugh Howey: Siirros 
 


Tämä Siilo-kirjan jatko-osa olisi pitänyt lukea paljon aiemmin. Luin edellisen osan 1,5 vuotta sitten, enkä muistanut tarinasta kuin sen idean ja juonen pääpiirteet. Oletan ja osaksi huomasinkin, että tarinassa on paljon viittauksia ykkösosaan ja jotkin ykkösosassa epäselviksi jääneet yksityiskohdat varmaankin selitetäänkin tässä tarinassa, joten ehkä kirjat kannattaisi lukea melko peräjälkeen. Joitakin viittauksia ykkösosaan olin muistavinani ja tunnistavinanikin, varsinkin kirjan loppua kohden, mutta koskaan ei voi olla varma. Kolmososa taitaa ilmestyä suomeksi tänä syksynä ja täytyykin yrittää saada se luettavaksi mahdollisimman pian.

Edellisestä osasta tuttu ahdistavan klaustrofobinen tunnelma on hyvin vahvasti läsnä tässäkin kirjassa. Edelleen ollaan tulevaisuudessa, ihmisten tuhoamassa maailmassa, kuitenkin ajassa ennen Siilo-kirjan tapahtumia. Vuonna 2049 maan alle aletaan rakentaa jättimäisiä, monikerrroksisia siiloja ja vuonna 2052 ihmiset aiheuttavat maailmanlopun. Tarina etenee lähinnä siilojen suunnittelijan, Donaldin näkökulmasta. Donald elää siilossa useina vuosisatoina nukkuen välillä syväjäädytettynä seuraavaa tehtäväänsä varten. Välillä tarinassa on nuori Mission, mutta tämä tarinalinja jää hämärästi auki. Lopussa siilossa 17 elää yksin vuosikymmeniä Jimmy, joka taisi olla mukana jo ykkösosassakin.

Ahdistava ja ajatuksia herättävä dystopia sai toivomaan omaa kuolemaansa ennen kuin ihmiset lopullisesti tuhoavat tämän maapallon, koska tapahtuuhan se tietenkin, ennemmin tai myöhemmin. Ehkä tämä maailma on nyt jo kuin siilo, jossa ihmisiä on aivan liikaa eikä sovussa osata elää. Toivon, että jos siilon saaga kolmannessa osassa loppuu onnellisesti, loppu ei ole liian imelä tai pliisu.

Arvio: 4/5

Hugh Howey: Siilo

4. Hugh Howey: Siilo



Maailma on tuhoutunut, ulkoilma saastunut myrkylliseksi. Jäljellä olevat ihmiset elävät maan alla yli satakerroksisessa siilossa. Heti alusta alkaen kiinnostaa, minkälaisia ristiriitoja ja jännitteitä tähän suljettuun yhteisöön kehittyy. Eräs siilon salaisuuksista paljastetaan heti tarinan ensimetreillä, mikä tietysti houkuttelee lukemaan lisää. Mikä on totuus siilosta ja maailmasta sen ulkopuolella? Kuka salailee ja mitä? Voiko siilon ulkopuolella sittenkin olla elämää?

Tarina on rakennettu kekseliäästi. Lukijalle paljastetaan salaisuuksia ja yksityiskohtia yksi kerrallaan. Siilo miljöönä on kuvattu niin hyvin, että ahtaanpaikankammoiselle tätä ei välttämättä voi suositella. Tarina kiehtoo ja ahdistaa, lukijalta loppuu happi henkilöiden mukana. Henkilöistä alkaa pitää ja heille toivoo onnellista loppua, vaikka se tarinan kuluessa alkaakin näyttää yhä epätodennäköisemmältä.

Omassa lajissaan erinomaisen viihdyttävää kirjallisuutta. Jostain olin lukevinani, että tälle on tulossa jatko-osia. Melkein tekisi mieli sanoa, että toivottavasti ei. Nälkäpelissäkin oli toimiva idea ja mukiinmenevä tarina, mutta jatko-osat tuntuivat lähinnä saman idean rahanahneelta kierrätykseltä ilman mitään uutta sisältöä. Jos jatkoa seuraa, toivottavasti tarinan ristiriidat eivät rakennu salailun, puhdistustuomioiden ja kapinan ympärille, vaan luvassa on jotain ihan muuta.

Arvio: 4+/5

Johanna Sinisalo: Auringon ydin

92. Johanna Sinisalo: Auringon ydin



Sinisalon dystopiassa eletään Suomen Eusistokraattisessa tasavallassa. Kaikki nautintoaineet alkoholista kofeiiniin on kielletty ja kieltoja valvoo Terveysvirasto. Naisista on jalostettu aivottomia bimboja, joita koulutetaan kuin koiria ja joiden ainoa tehtävä on miehen miellyttäminen ja lisääntyminen. Tässä maailmassa vaarallista elämää elää Vanna, kaivaten kadonnutta sisartaan ja peitellen suurta salaisuuttaan: Hän ei olekaan oikeasti bimbonaikkonen eloi, vaan älykäs morlokki. Lisäksi Vanna ja Jare diilaavat chiliä, joka on ehdottomasti kiellettyjen aineiden joukossa.

Hesarin kriitikko kehui tämän maasta taivaisiin, eikä hän väärässä ollut. Odotin tältä kirjalta paljon ja sain vielä enemmän. Tarina on nerokas, älykäs, pelottava, kammottava, koukuttava. Sen voi lukea yhteiskuntakritiikkinä, satiirina, feministisenä kannanottona, ihmisoikeuksien puolustuspuheena, vapauden manifestina tai ihan vain kiehtovana tarinana. En meinannut raaskia lukea tätä ollenkaan, koska en halunnut tämän loppuvan. Vuoden viime metreillä luin ehkä vuoden parhaan kirjan.

Arvio: 5/5

Lauren Beukes: Säkenöivät tytöt

68. Lauren Beukes: Säkenöivät tytöt



Odotin paljon tältä kirjalta, koska ajatus aikamatkoja tekevästä murhaajasta vaikutti kiehtovalta. Kirjassa on lyhyitä lukuja, joissa vaihtuu näkökulma ja vuosiluku sitä tahtia, että tottumattomalla tai hitaalla lukijalla saattaa mennä pää pyörälle. Mikään vaikea kirja tämä ei kuitenkaan missään tapauksessa ole, vaan lyhyet luvut nimenomaan tekevät kirjasta helppolukuisen.

Kirja pistää miettimään kerta toisensa jälkeen samoja asioita - mikä on murhaajan motiivi vai onko sitä? Miksi murhaaja hyppii ajasta toiseen murhaamassa säihkyviä tyttöparkoja? Miksi tytöt säkenöivät, mikä heitä yhdistää?

Kirja ei imaissut alusta alkaen mukaansa toivomallani tavalla, mutta lopun lähetessä mielenkiinto herää. Miten ihmeessä ajassa matkustavan murhaajan voi saada kiinni? Päättyykö tarina selkeään ja yksiselitteiseen loppuun vai turvautuuko kirjailija helppoon ratkaisuun ja jättää kaiken avoimeksi?

Kaikkiaan viihdyttävä ja omintakeinen tarina, jos nyt jatkuvaa tappamista voi viihteenä pitää. Toistuva tappaminen alkaa aika lailla turruttaa ja henkilöt jäävät varsin etäisiksi, koska he kuolevat heti. Tappaja on kuvattu hyvin ja hän on ällöttävän epämiellyttävä. Suomentamiseen toivoisin huolellisuutta. Jo takakantta lukiessa alkaa tympäistä, että englannin sana novel on suomennettu novelliksi. Ja ehkä keittiössä on kuitenkin jääkaappi, eikä jäälaatikko?

Sain tämän kirjan arvostelukappaleena Adlibris-kirjakaupasta, joten sama arvostelu lyhennettynä on lähetetty myös heidän sivuilleen. Kumpikaan teksti ei siis ole toisen kopio.

Arvio: 3/5

Kesä-Suomi-miehiä: Mäki ja Itkonen

Ennen matkaa, matkalla ja matkan jälkeen olen lukenut kaksi suomalaisen miehen kirjoittamaa kirjaa:
51. Reijo Mäki: Tatuoitu taivas ja 52. Juha Itkonen: Kohti

En muista, mitkä Mäen vanhemmista Vares-kirjoista olen joskus lukenut ja mitä en, mutta tätä 90-luvulla julkaistua tulevaisuusvisiota en ainakaan ollut lukenut aiemmin.

Mäen ystäville ja tyylistä pitäville luvassa on taattua tavaraa: kauniita naisia, jännitystä, huumoria, pahiksia, seikkailua, takaa-ajoja, pakoa, kuolemanvaaraa... Itselleni tarina oli liian viihteellinen ja maskuliininen. Suosittelisin tätä amispojille tai muille kulttuurinkammoksujille, joille kirjallisuus on kirosana. En edes tiedä miksi luin tämän - kesän pehmentämillä aivoilla toimettomina aamuina ja iltoina, ei paljoa mitään ajateltavaa edes kaivanne?
Kirjallisuutena tämä ei antanut mitään.

Arvio: 1/5

Itkosen Kohti taas miellytti kovastikin. Thaimaan matkasta kertova perhetarina on oikein sopivaa matkalukemista. Mikään matkakertomus tämä ei kuitenkaan ole, vaan kuvaus perhesuhteista, isästä ja pojasta, jotka lähtevät Thaimaahan etsimään katoamistempun tehnyttä tytärtä ja sisarta. Paljoa tässä ei tapahdu; fokus on perhesuhteiden näennäisen yksinkertaisuuden monimutkaisuudessa. Itkosen kieli on todella miellyttävälukuista, ja sitten ristiriitaisesti tyyli välillä ärsyttää. Harmitti, kun tarina päättyi niin kesken. Henkilöhahmot olivat niin eläväntuntuisia, että aloin pitää heistä, ja olisin halunnut tietää lisää. En tiedä miksi, koska varsinkin miehet olivat arvoiltaan ja ajattelultaan hyvin kovia ja rahakeskeisiä. Silti he kuitenkin olivat jollain tapaa inhimillisiä?

Arvio: 4/5

Johanna Sinisalo: Enkelten verta

99. Johanna Sinisalo: Enkelten verta



Jos pitäisi luetella suosikkikirjailijoitani, Johanna Sinisalo olisi ensimmäisten joukossa listalla. Kovin harva kirja tekee suurempaa vaikutusta, eikä tämäkään aluksi kovin ihmeelliseltä vaikuttanut, mutta kirjan lopussa olin oudosti lähes liikuttunut? Kyseessä on lähitulevaisuusvisio maailmasta, josta mehiläiset ovat alkaneet kadota. Keskiössä ovat karjantehotuottajaisä, mehiläisiä kasvattava poika ja eläinoikeusaktivisti pojanpoika. Ja mitä tapahtuu ja tapahtui?

Kirja on voimakas kannanotto luonnonsuojelusta ja eläinten oikeuksista mytologialla höystettynä. Kuolema on se rajallisuus, jonka ihminen ja eläin kohtaavat samanarvoisina.

Hieno kirja, hienompi kuin useimmat tänä vuonna lukemani, muttei kuitenkaan Sinisalon paras.

Arvio: 5/5

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

92. Emmi Itäranta: Teemestarin kirja



Tulevaisuuden Suomesta on loppumassa vesi. Teemestarin tytär tietää salaisuuden tuntureilla piilossa olevasta lähteestä. Ehjä ja hienosti kerrottu dystopia, jossa ihmetytti vain tämä hyvin epäsuomalaisen oloinen japanilaiselta kuulostava teeteema, mutta ehkäpä tulevaisuudessa kulttuurit ovat sekoittuneet. Kirjan uhkaavalta tuntuva maailma muistutti hieman Nälkäpeli-trilogian maailmaa, lukuun ottamatta niitä varsinaisia nälkäpelejä tietenkin.

Kaikkiaan lukemisen arvoinen kirja, joka antoi ajattelemisen aihetta nykyihmiselle. Tätä voisi suositella myös teineille. Romaani voitti kustannusyhtiö Teoksen scifikirjoituskilpailun.

Arvio: 4/5

Jan Salminen: Äidinmaa

82. Jan Salminen: Äidinmaa


Kiehtova dystopia osaksi tuhoutuneesta Suomesta, jossa naiset ovat vallassa, peilit kielletty ja "pariseksuaalisuus" halveksittava marginaali-ilmiö. Miehet on täysin alistettu. Tarina muuttuu loppua kohden vain kiehtovammaksi, karmivammaksi, ajatuksia herättävämmäksi. Kertojina toimivat vanha mies, joka vielä muistaa jotakin menneestä ajasta sekä hänen vartijansa nuori nainen, joka ei pysty täysin sopeutumaan Äidinmaan normeihin. Kieli on upeaa, tarina tempaisee mukaansa ja kertoo niin paljon ihmisistä ja yhteiskunnasta. Tarvitsisin aikaa varmasti viikon, että tavoittaisin edes vähän kaikista niistä mielikuvista ja ajatuksista, joita tämä herätti. Tarina osui ja upposi. Näin Äidinmaasta jopa unta, tosin uni oli osaksi sekoitus The Walking Deadia. Ja hienoa, että kirjailija on mies!

En sanoisi, että scifi on lempiluettavaani, mutta miksi Johanna Sinisalo on suosikkikirjailijani ja miksi tämäkin kolahti kovempaa kuin mikään muu pitkään aikaan? Kirjoita lisää, Jan Salminen, kirjoita.

Arvio: 5/5

Suzanne Collins: Nälkäpeli - Matkijanärhi

60. Suzanne Collins: Nälkäpeli - Matkijanärhi


Sain lopulta käsiini Nälkäpeli-trilogian viimeisen osan. Halusin tietää, miten tarina loppuu, mutta kun aloin lukea kirjaa, huomasin, ettei se kiinnosta yhtään. Edelleenkin olen sitä mieltä, että tarina on trilogia aivan suotta. Ensimmäisessä osassa oli jotain ideaakin, mutta kaksi jatko-osaa tuntuvat melko keinotekoisilta ja väkisinväännetyiltä. Teinityttö pelastaa maailman... Hoh-hoijjaa. Sitä paitsi kirja oli pelkkää sotaa ja kuolemaa. Osaan vain kuvitella, minkälainen räiskintäelokuva tästä lopulta saadaan aikaiseksi.

Arvio: 2/5

Suzanne Collins: Nälkäpeli - Vihan liekit

47. Suzanne Collins: Nälkäpeli - Vihan liekit




Nälkäpelin jatko-osa - tai trilogian toinen osa - ei juuri tarjonnut mitään uutta edelliseen osaan verrattuna: vähän kapinaa ja uuden nälkäpelin. Voin kuvitella, että kolmannessa osassa julma diktatuuri kukistuu kapinan alle ja ihmiset ovat taas vapaita ja onnellisia. Vai olisikohan kolmososassakin kuitenkin vielä nälkäpeli? Nähtäväksi jää. Tarinan olisi todellakin voinut jättää vain yhteen osaan.

Arvio: 3/5

Suzanne Collins: Nälkäpeli

46. Suzanne Collins: Nälkäpeli



Dystopia tulevaisuuden tosi-TV-ohjelmasta, jossa nuoret pakotetaan tappamaan toisiaan ja viimeinen hengissä selviytynyt voittaa. Elokuva on nähty eli tarina oli tuttu. Elokuvassa häiritsi pinnallisuus ja sama vaivasi hieman myös kirjaa. Miksi nuorille muka pitäisi kirjoittaa pinnallisesti? Tarinan idea on hyvä ja siihen olisi saanut hyvin liitettyä kriittisemmän ja älyllisemmän otteen. Kirja oli tietysti parempi kuin elokuva, sikäli mikäli näitä kahta genreä on edes mitään järkeä verrata. Aion lukea jatko-osan heti perään, koska sain sen pikalainana kirjastosta. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että tarinan olisi voinut jättää tähänkin?

Arvio: 3/5

Elokuu 2009

41. Dubravka Ugresic: Kiputilahallitus

Jugoslavia on hajonnut sodan jälkeen. Joukko nuoria opiskelee (ja yksi opettaa) Amsterdamissa ja he kaikki tuntuvat menettäneen kaiken - kotimaansa, äidinkielensä, historiansa, identiteettinsä. Ajatuksia herättävä kirja, juoneltaan hieman outo ja poukkoileva, mutta piti mielenkiinnon yllä. En ole lukenut tätä muistuttavaa ennen.

Arvio:  3/5

42. Laura Lähteenmäki: Kaaso

Kolmekymppisen naisen ympäriltä kaikki menevät naimisiin ja hän kärsii, riutuu ja uhrautuu sinkkuna ja kaasona. Miksi nämä tällaiset kirjat ovat aina tällaisia? Nyyhkis-bläähkis, ei ole miestä eikä häitä. Voi kyynel.


Arvio: 2/5


43. Stephenie Meyer: Vieras

En ole pahemmin scifiä lukenut eikä tämäkään tyypillisimmästä päästä liene. "Sielut" ovat vallanneet ihmisruumiit omakseen. Vaeltaja-niminen sielu istutetaan Melanie-nimiseen naiseen, joka ei suostu väistymään, vaan pakottaa Vaeltajan etsimään rakastamiaan ihmisiä.
Aika lapsellista hömppää. Viihdyttävää kylläkin. Ei kovin vaikuttava, mutta "ihan kiva" kirja.

Arvio:  3/5