Margaret Atwood: Poikkeustila

67. Margaret Atwood: Poikkeustila



Syyskuun kirja omasta hyllystäni

Atwoodin novellikokoelma on kärsivällisesti kököttänyt kirjahyllyssäni ja odottanut lukuvuoroaan vuositolkulla. Alussa kirja vaikutti ok-osastolta. Kirjan kolmatta novellia lukiessani tajusin, että novelleissa on samat henkilöt, ja samassa kirja alkoikin kiinnostaa enemmän. Onko tämä edes varsinainen novellikokoelma, kuten takakansi väittää, koska novelleista tai luvuista kuitenkin muodostuu yhtenäinen tarina? Ilmeisesti kyseessä on osittain myös elämäkerta?

Tarina kertoo naisesta, joka ensin lähes teini-ikäisenä saa pikkusiskon. Myöhemmin hän muuttaa maalle asumaan naimisissa olevan miehen ja eläinlauman kanssa. Tämä elämä maalla oli mielestäni kirjan kiinnostavin osa. Sujuvaa ja miellyttävää luettavaa, mutta ei mitään erityisen järisyttävää vaikutusta tehnyt kuitenkaan. Jotain vastaavaa haluaisin kuitenkin lukea pian. Tarinan kieli, maailma ja tunnelma viehättivät.

Arvio: 3+/5

Päivä 23 – Kirja, jonka olen jo pitkään halunnut lukea, mutta en ole vielä lukenut

Kirjat, jotka olen jo pitkään halunnut lukea, mutta en ole vielä lukenut, löytyvät omasta kirjahyllystäni. Kun kirjaston eräpäivät kolkuttelevat jatkuvasti ovella, on helppo jättää omat kirjani hyllyyn odottamaan sitä pahaa päivää, jolloin kirjastosta ei löydy mitään luettavaa. Tällaista päivää ei vielä ole tullut, vaan minulla on jatkuvasti kirjastosta lainassa 10-30 kirjaa.

En osaa nostaa yhtä omistamaani ja lukematonta kirjaa ylitse muiden, vaan niitä on monta. Mainittakoon vaikkapa Katja Ketun Kätilö, Margaret Atwoodin Herran tarhurit, John Irvingin Vapauttakaa karhut, Riikka Ala-Harjan Maihinnousu ja Kari Hotakaisen Luonnon laki.

Tämän vuoden tavoitteenani on lukea 12 kirjaa omasta kirjahyllystäni.

Kesäkuu 2009, osa 2

30. Laura Honkasalo: Tyttökerho

Alle kolmekymppinen nainen vinkuvonkuu kuinka elämä menee hukkaan, kun ei ole miestä ja lapsia. Ihan hyvin kirjoitettua, vaikka henkilöt olivat melko kaavamaisia kuitenkin ja aihe on pateettinen. Tällaiset ihmissuhdediipadaapat olisivat uponneet paremmin joskus 10-15 vuotta sitten. Bla-bla-bla.

Arvio: 1/5

31. Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos

"Rakkaus on sitä, että antaa toisen pilata elämänsä."
Mainonnan perusteella luulin, että tämä olisi jokin seksikeskeinen tilitys, keski-ikäisten Akvaariorakkautta... Mutta tämähän olikin parempi. Huumori upposi ja miehen ja naisen suhteen kuvaus oli aika osuvaa.

Arvio:  3/5

32. Margaret Atwood: Rouva Oraakkeli

Nainen on lavastanut oman kuolemansa ja alkaa kerrata elämäänsä: Ylipaino, vaikea äitisuhde, puolalainen rakastaja, ääriasioista innostunut aviomies, jolta pitää salata kaikki, kirjailijan ura kauhuromantiikan ja runojen parissa. Ihan ok lukea, epäuskottavuus vähän häiritsi.

Arvio: 3/5

33. Leena Lehtolainen: Sukkanauhatyttö

Novellikokoelma. Kevyttä kamaa, nopeaa ja kepeää kesälukemista. Sujuvaa ja helppoa, ei-mieleenjäävää.

Arvio:  2/5

Huhtikuu 2009

16. Kari Hotakainen: Sydänkohtauksia

Aika yhdentekevä. Aihe (elokuvan teko ja sitkeä suomalainen elokuvafriikki) ei sittenkään jaksanut kiinnostaa tarpeeksi.

Arvio: 2/5


17. Henning Mankell: Daisy Sisters

Tätä piti vaan lukea-lukea-lukea. Ei mitenkään ihmeellinen, mutta pidän Mankellin kerrontatavasta. Siinä on jotain aitoa, arkipäiväistä, kotoisaa?

Arvio: 3/5
 

18. Anna-Leena Härkönen: Loppuunkäsitelty

Julkkis tilittää surustaan ja tavikset haluaa tirkistellä. Toivottavasti minäkertoja ei ollut aito Härkönen, vaan neuroottisuus oli fiktiota? Kirja täynnä kliseitä. Nimetön nobody ei ikinä saisi tällaista julkaistua.

Arvio: 1/5

19. Paulo Coelho: Yksitoista minuuttia

"Rakkaus näyttää liittyvän enemmän toisen ihmisen poissaoloon kuin läsnäoloon."
Pidin alusta, mutta lopun "suuret oivallukset" eivät puhutelleet. Loppujen lopuksi tämä oli "Pretty Woman" -tyyppinen satu. Maailman myydyin kirja vuonna 2003? Vaikea uskoa. Silti haluan lukea lisää Coelhoa.

Arvio: 3/5


20. Margaret Atwood: Kissansilmä


Taiteilija näkee elämänsä kissansilmän läpi. Lapsuus- ja nuoruuskuvaukset olivat parasta, loppua kohden lässähti. Ihan ok luettavaa, ei sen enempää.

Arvio: 3/5