23. Mikko Karppi: Unkarilainen taulu
Ensimmäisen 50 sivun jälkeen ei oikein innostanut tämä kirja, mutta luin sen kuitenkin nopeasti ja mielelläni loppuun. Dekkari, jossa etsitään kadonneita naisia, ei ole ihan peruspoliisiromaani, vaan mukana on Karpille tyypillinen mystinen, fantasianomainen sävy. Tarinan ei ole edes tarkoitus olla uskottava, mikä saattaa tietenkin joitakin lukijoita häiritä.
Lopun koodia en taida jaksaa ratkaista.
Arvio: 3/5
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Karppi Mikko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Karppi Mikko. Näytä kaikki tekstit
maanantai 2. toukokuuta 2011
lauantai 28. elokuuta 2010
Toukokuu 2010, osa 2
43. Mikko Karppi: Sateen varjo
Paljon parempi (ja lyhyempi) kuin Väinämöisen vyö. Yllättävän hyvä itse asiassa. Masentuneen masokistipäähenkilön traumat paljastuvat vähitellen. Karmeudessaan kiehtovaa.
Arvio: 4/5
44. Elina Tiilikka: Punainen mekko
Parikymppinen pimu ei halua opiskella eikä tehdä töitä, joten päätyy myymään itseään helpon rahan toivossa. Päähenkilö on vastenmielinen saamaton luuseri, joka ei herättänyt minkäänlaisia sympatioita. Kissanrääkkäysjutut jäi pyörimään mieleen. Tekoraflaava, myynee hyvin siksi, koska perustuu tositapahtumiin.
Arvio: 2/5
45. Kari Hotakainen: Ihmisen osa
Olen halunnut lukea tämän lokakuusta saakka, kun kuulin Hotakaisen puhuvan tästä kirjamessuilla. Aivan loistava kirja, paljon parempi kuin mitä odotin. Täynnä mitä merkillisimpiä ihmiskohtaloita. Kirjan tunnelma muuttuu tarinan edetessä täysin ja lukija yllättyy. Huikea.
Arvio: 5/5
46. Anne B Ragde: Vihreät niityt
Berliininpoppelit-trilogian kolmas osa alkaa ja etenee ankeissa tunnelmissa, mutta edelleen nautin henkilöistä ja kerronnasta. Ei tähän taida enää tulla jatkoa? Kaikki vaan jäi niin ärsyttävästi kesken.
Arvio: 4/5
47. Maarit Verronen: Osallisuuden tunto
Taas yksi sellainen peruskiva luettava. Sosiaalitieteilijä ystävystyy juopon kollegansa tädin kanssa ja tonkii omia sukujuuriaan lastenkotitaustan vuoksi. Vähän epäuskottava ja asiat ratkesivat jotenkin ihmeellisen helposti.
Arvio: 3/5
Paljon parempi (ja lyhyempi) kuin Väinämöisen vyö. Yllättävän hyvä itse asiassa. Masentuneen masokistipäähenkilön traumat paljastuvat vähitellen. Karmeudessaan kiehtovaa.
Arvio: 4/5
44. Elina Tiilikka: Punainen mekko
Parikymppinen pimu ei halua opiskella eikä tehdä töitä, joten päätyy myymään itseään helpon rahan toivossa. Päähenkilö on vastenmielinen saamaton luuseri, joka ei herättänyt minkäänlaisia sympatioita. Kissanrääkkäysjutut jäi pyörimään mieleen. Tekoraflaava, myynee hyvin siksi, koska perustuu tositapahtumiin.
Arvio: 2/5
45. Kari Hotakainen: Ihmisen osa
Olen halunnut lukea tämän lokakuusta saakka, kun kuulin Hotakaisen puhuvan tästä kirjamessuilla. Aivan loistava kirja, paljon parempi kuin mitä odotin. Täynnä mitä merkillisimpiä ihmiskohtaloita. Kirjan tunnelma muuttuu tarinan edetessä täysin ja lukija yllättyy. Huikea.
Arvio: 5/5
46. Anne B Ragde: Vihreät niityt
Berliininpoppelit-trilogian kolmas osa alkaa ja etenee ankeissa tunnelmissa, mutta edelleen nautin henkilöistä ja kerronnasta. Ei tähän taida enää tulla jatkoa? Kaikki vaan jäi niin ärsyttävästi kesken.
Arvio: 4/5
47. Maarit Verronen: Osallisuuden tunto
Taas yksi sellainen peruskiva luettava. Sosiaalitieteilijä ystävystyy juopon kollegansa tädin kanssa ja tonkii omia sukujuuriaan lastenkotitaustan vuoksi. Vähän epäuskottava ja asiat ratkesivat jotenkin ihmeellisen helposti.
Arvio: 3/5
torstai 19. elokuuta 2010
Toukokuu 2009
21. Johanna Sinisalo: Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita
Koskakohan mä muka viimeksi olen lukenut novellikokoelman? Pidän kuitenkin enemmän pitkistä tarinoista. Jotenkin häiritsee lukemista ja katkaisee lukunautinnon, kun aina pitää aloittaa uusi juttu. Nämä novellit ovat kuitenkin aivan huippuja. Monissa oli mytologiaa, mutta pidin silti eniten arjesta kertovista, kuten "Me vakuutamme sinut" ja Baby Doll". Toivottavasti Sinisalo kirjoittaa lisää ja paljon!
Arvio: 5/5
22. Reijo Mäki: Enkelit kanssasi
Aivotonta viihdettä, mutta pidän tästä. Mäen verbaliikka ja huumori purevat, vaikka eihän tämä mikään korkeakulttuurinen elämys ole. Mutta en nyt sellaista haekaan.
Ei ollut parasta Varesta.
Arvio: 2/5
23. Linn Ullmann: Siunattu lapsi
Kolme sisarpuolta palaa isänsä luokse saareen monen kymmenen vuoden jälkeen. Tässäkin oli lapsuuden julmuutta samalla tavalla kuin Kissansilmässä ja Linnuntiessä. Lapset raiskaavat yhden ja tappavat toisen eikä kukaan osaa epäillä. Hienovaraisesti kerrottu.
Arvio: 3/5
24. Henning Mankell: Nimeltään Tea-Bag
Outo runoilija toimii täysin irrationaalisesti. Kirjassa ei ollut yhtään miellyttävää henkilöä. En pitänyt.
Arvio: 1/5
25. Mikko Karppi: Väinämöisen vyö
Kirja alkaa tavallisena dekkarina, mutta muuttuu nopeasti mysteeriksi Suomen kansanperinteestä ja mytologiasta. Kaksi poliisia, surmatun poliisin veli ja tytär lähtevät vihjeiden avulla etsimään Sammon palasia, jotta voisivat koota Sammon ja siirtyä sen kautta Kalevalaan. Varsin kiinnostava aihe, mutta ei niin mukaansatempaava kuin voisi luulla. Henkilöhahmot jäävät harmittavan ohuiksi. Fantasia ei kuitenkaan ole se mun omin juttu.
Arvio: 3/5
Koskakohan mä muka viimeksi olen lukenut novellikokoelman? Pidän kuitenkin enemmän pitkistä tarinoista. Jotenkin häiritsee lukemista ja katkaisee lukunautinnon, kun aina pitää aloittaa uusi juttu. Nämä novellit ovat kuitenkin aivan huippuja. Monissa oli mytologiaa, mutta pidin silti eniten arjesta kertovista, kuten "Me vakuutamme sinut" ja Baby Doll". Toivottavasti Sinisalo kirjoittaa lisää ja paljon!
Arvio: 5/5
22. Reijo Mäki: Enkelit kanssasi
Aivotonta viihdettä, mutta pidän tästä. Mäen verbaliikka ja huumori purevat, vaikka eihän tämä mikään korkeakulttuurinen elämys ole. Mutta en nyt sellaista haekaan.
Ei ollut parasta Varesta.
Arvio: 2/5
23. Linn Ullmann: Siunattu lapsi
Kolme sisarpuolta palaa isänsä luokse saareen monen kymmenen vuoden jälkeen. Tässäkin oli lapsuuden julmuutta samalla tavalla kuin Kissansilmässä ja Linnuntiessä. Lapset raiskaavat yhden ja tappavat toisen eikä kukaan osaa epäillä. Hienovaraisesti kerrottu.
Arvio: 3/5
24. Henning Mankell: Nimeltään Tea-Bag
Outo runoilija toimii täysin irrationaalisesti. Kirjassa ei ollut yhtään miellyttävää henkilöä. En pitänyt.
Arvio: 1/5
25. Mikko Karppi: Väinämöisen vyö
Kirja alkaa tavallisena dekkarina, mutta muuttuu nopeasti mysteeriksi Suomen kansanperinteestä ja mytologiasta. Kaksi poliisia, surmatun poliisin veli ja tytär lähtevät vihjeiden avulla etsimään Sammon palasia, jotta voisivat koota Sammon ja siirtyä sen kautta Kalevalaan. Varsin kiinnostava aihe, mutta ei niin mukaansatempaava kuin voisi luulla. Henkilöhahmot jäävät harmittavan ohuiksi. Fantasia ei kuitenkaan ole se mun omin juttu.
Arvio: 3/5
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)