Päivä 18 – Kirja, johon olin pettynyt

Olen pettynyt moniin kirjoihin, joita muut ovat hehkuttaneet. Esimerkiksi Alexander McCall Smithin
Mma Ramotswe-kirjat eivät tehneet minuun minkäänlaista vaikutusta. Kaikki puhuivat  ihastuttavista hyvän mielen kirjoista, mutta minusta se, että aikuisille kirjoitetaan hupsuttelevia ja opettavaisia söpöjä pikkutarinoita, on vain lukijan aliarvioimista. Luin muutaman ja luovutin. Olisin ehkä pitänyt näistä lapsena? Tosin kirjojen aiheet eivät taida olla lapsille sopivia.

Suurin pettymys viime vuonna oli ehkä Aki Ollikaisen Nälkävuosi, joka tuntuu olevan monien suosikki. Objektiivisesti ehkä kelpo kirja juu, mutta minusta tarina oli vain ja ainoastaan ankea. Henkilökohtaista vaikutusta se ei valitettavasti tehnyt.

Alexander McCall Smith: Elämän kirkas keskipäivä

6. Alexander McCall Smith: Elämän kirkas keskipäivä

Täytynee pitää tauko myös Mma Ramotswe -kirjojen lukemisessa. Tämä herttainen naiivius ja opettavaisuus ei jaksa nyt huvittaa, vaan pikemmin se lievästi ärsyttää. Mamma tekee taas söpöjä tutkimuksiaan, pääasiassa yrittäen löytää sopivan aviomiehen rikkaalle rouvalle ja pelastaen tulevan rassukkamiehensä kaikilta pulmilta, joihin mies joutuu, koska ei osaa sanoa ei. Lopussa sentään on yllätys, jota tosin on pedattu ensimmäisestä kirjasta alkaen...

Arvio: 2/5

Alexander McCall Smith: Kalaharin konekirjoituskoulu miehille

99. Alexander McCall Smith: Kalaharin konekirjoituskoulu miehille

Kaikki nämä Mma Ramotswe -kirjat ovat ihan samanlaisia: lapsellisia, hyväntahtoisia, herttaisia, simppeleitä, opettavaisia, aivottomia, huvittavia pitkien nimihirviöiden toistelemisineen, viehättäviä, pöhköjä. En osaa tästäkään sanoa mitään uutta, enkä edes tiedä miksi luen näitä. Rehellisesti, tämän taisin lukea siksi, että saisin sadan luetun kirjan rajan paukkumaan vielä tänä vuonna.

Arvio: 2/5

Alexander McCall Smith: Siveysoppia kauniille tytöille

95. Alexander McCall Smith: Siveysoppia kauniille tytöille 

Olen väsynyt enkä jaksa lukea mitään ajattelutyötä vaativaa, joten Mamma Ramotswe kehiin! Mma jatkaa tutkimuksiaan samaan naiiviin ja opettavaiseen sävyyn kuin kahdessa aiemmassakin kirjassa. En todellakaan ymmärrä, miksi nämä kirjat on kirjastossa luokiteltu jännityskirjoiksi, koska mitään jännittävää näissä ei todellakaan ole.

Plussaa: Naiiviudesta huolimatta tässä kirjasarjassa on jotain hupaisaa ja viehättävää.

Miinusta: Useaan kertaan mainittu lapsellisuus.

Arvio:  3/5

Alexander McCall Smith: Kirahvin kyyneleet

83. Alexander McCall Smith: Kirahvin kyyneleet

Lapsille sopiva satu lapsille sopimattomista aiheista. En oikein ymmärrä näiden kirjojen suosiota enkä kohderyhmää. Hyvikset ovat niin hyviä ja pahikset pahoja ja paha saa aina palkkansa. Mamma Ramotswe tekee söpöjä pikku tutkimuksiaan, Ramostwen tuleva aviomies adoptoi mammalta kysymättä orpokodista pari lasta ja mamma vaan nauraa, että onpas hyväsydäminen mies ja nyt meillä on sitten lapsiakin. Hoh hoijjaa...

Plussaa: Sopivan aivotonta junalukemista. Luen näitä varmaan lisääkin sitten, kun taas kaipaan jotain tällaista luettavaa: vilpitöntä ja herttaista, lapsellista, aivotonta.

Miinusta: Niin naiivia, että menee lukijan aliarvioimiseksi. Toisaalta en ymmärräkään kohderyhmää?

Arvio:  2/5

Elokuu 2010, osa 2

71. Aleksander McCall Smith: Naisten etsivätoimisto nro 1

Tämä on kuulemma "hyvän mielen kirja". Niin taisi olla "P.S. Rakastan sinua" -kirjakin, jota inhosin. Ei tämä ainakaan dekkari ole, ennemminkin aikuisten satu, jossa hyvät ovat hyviä ja pahat pahoja. Päähenkilö Mma Ramotswe on kuin tyttökirjojen hyveellisten sankareiden ja Neiti Etsivän risteytys - niin hyväsydäminen ja nokkela, armollinen pahiksille. Kai tästä joku hyvälle mielelle tulee? Liian opettavaista ja osoittelevaa mulle.

Arvio:  2/5

72. Ben Elton: Eedenistä vikaan

Eltonin tyly ja karu tulevaisuusvisio osoittaa oivallisesti ihmisen tyhmyyden. Pidän Eltonin tyylistä ja asenteesta.

Arvio:  3/5