tiistai 25. kesäkuuta 2013

Anne Swärd: Viimeiseen hengenvetoon

48. Anne Swärd:  Viimeiseen hengenvetoon



Oudohko ja kiehtovakin kirja. Pikkutytön ja teinipojan ystävyys tuntuu alusta alkaen hyvin epäuskottavalta. Pikkutyttö kasvaa aikuiseksi, lähtee pois, vaihtaa miestä ja kaupunkia nopeaan tahtiin. Mutta mitä tapahtui pojalle? Mitä tapahtui Kööpenhaminassa?

Tunnelma tarinassa on ristiriitainen - yhtä aikaa jännitteinen ja jahkaileva. Ansiokas kirja tavallaan, mutta ei henkilökohtaisesti täysin kolahtanut.

Arvio: 3/5

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Kate Morton: Paluu Rivertoniin

47. Kate Morton: Paluu Rivertoniin



En ole pitkään aikaan lukenut tällaista lukuviihdenaistenkirjaa. Tuli lähinnä mieleen jotkin vanhat tyttökirjat ja Jane Austenin maailma, jossa naisen elämän tärkein tehtävä on päästä hyviin naimisiin. Vanhus muistelee elämäänsä sota-aikoina, sisäkkönä ja kamarineitinä loistokkaassa kartanossa, jonka vaiheista aiotaan tehdä elokuva. Tarinassa hypitään siis 1900-luvun alusta 1900-luvun loppuun eikä aina kovin onnistuneesti, vaan välillä hieman kömpelösti.

Kirja on sujuvaa ja helppoa tekstiä, joka sopii varmasti monenlaisille lukijoille, kunhan vain ottaa tämän viihteenä eikä ryhdy liian syvällisiin analyyseihin. Tarinan salaisuuksia alleviivataan jatkuvasti ja lukijan on helppo arvailla tapahtumien kulkua. Ihan mukava välipala luettavaksi, kooltaan tuhti, mutta sisältö jää kuitenkin melko kevyeksi. Tiivistämistä tämä olisi vaatinut!

Arvio: 3/5

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Mikael Niemi: Veden viemää

46. Mikael Niemi: Veden viemää



Luulajanjoki tulvii Ruotsin Lapissa. Padot murtuvat ja veden voima vie mukanaan talot, autot ja ihmiset. Tarinaa kerrotaan luvuittain paikallisten ihmisten näkökulmista, mikä tuo tarinaan kiinnostavuutta, koukuttavuutta ja jännitystäkin - koskaan ei voi tietää, kuka selviää katastrofista ja kuka ei.

Itse en oikein osannut kuvitella tulvan mukana ajelehtivia taloja ja autoja ja ihmisten toimintaa tulvassa. Se vähän häiritsi lukemista. Mutta epäilemättä kirjailija on taustatyönsä tehnyt ja hieman epäuskottaviltakin kuulostavat tapahtumaketjut voisivat kai sitten oikeastikin mennä kuvatulla tavalla.

Tarinan henkilöt ovat kiinnostavia, joskaan eivät välttämättä kovin miellyttäviä, ja heistä haluaa tietää lisää. Rakenne lyhyine lukuineen on todella koukuttava, muuta sanaa en keksi. Onnistunut otteessaanpitävä kirja, jonka luen varmasti joskus uudestaan.

Arvio: 4/5


lauantai 8. kesäkuuta 2013

Jennifer Egan: Sydäntorni

45. Jennifer Egan: Sydäntorni



Olen halunnut lukea Eganin uuden kirjan siitä saakka kun kuulin, että sellainen on suomennettu. Paitsi että tämä ei olekaan upouusi, vaan ilmestynyt englanniksi jo vuonna 2006. Jostain muistan lukeneeni, että Egan on kirjoittanut yhteensä neljä kirjaa. Toivottavasti ne kaksi muutakin suomennetaan pian, sillä tämä on hyvä kirja.

Newyorkilainen Danny matkustaa Itä-Eurooppaan restauroimaan serkkunsa ostamaa vanhaa linnaa, jonka mielenkiintoisin osa on torni. Toisaalla Ray istuu vankilassa ja osallistuu luovan kirjoittamisen kurssille. Lopussa kurssin pitäjä Holly löytää oman sydäntorninsa.

Kirjan rakenne on poikkeuksellinen ja kiinnosti heti. Tarina onnistuu yllättämään lukijan, mikä on aina positiivista. Tarinassa sekoittuu tosi ja fantasia varsin kiehtovalla tavalla. Kauhun ja dekkarinkin piirteitä on. Minuun tämä kolahti enemmän kuin viime kesänä lukemani Aika suuri hämäys, jonka suhteen odotukset olivatkin varmaan liian korkealla. Tämän suhteen odotuksia ei ollut ja ne ylittyivät. Egan pääsee tätä vauhtia suosikkikirjailijoideni joukkoon.

Arvio: 5/5


torstai 6. kesäkuuta 2013

Sarah Winman: Kani nimeltä jumala

44. Sarah Winman: Kani nimeltä jumala

Kani nimeltä jumala

Erikoinen ja mukavalla tavalla omituinen tarina tytöstä, hänen perheestään ja parhaasta ystävästään muistuttaa jotain aiemmin lukemaani, jota en nyt tavoita. John Irving? Ei. Augusten Burroughs? Ei ehkä sekään. Kirjassa on paljon raskaitakin teemoja melko kepeällä, muttei pinnallisella tai aivottomalla tavalla käsiteltynä. Pidin kerronnasta kovasti. Se on viihdyttävää, mutta kuitenkin melko älykästä ja kieli on ihastuttavan raikasta. Eniten jäi häiritsemään, miksi jumala-niminen kani on nostettu kirjan nimeksi ja etenkin, miksi se kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella.

Omalaatuisen perheen tarina laajenee lopussa koko kansakunnan tragediaksi, mutta päättyy kuitenkin toisin kuin voisi odottaa ja olettaa. Pidin minä tästä, kovastikin. Jos jatkossa löydän toisen kirjan samalta kirjailijalta, taatusti nappaan sen mukaani.

Arvio: 4/5

tiistai 4. kesäkuuta 2013

David Foenkinos: Yhden elämän muistot

43. David Foenkinos: Yhden elämän muistot



Erikoinen tarina muistoista, joista muodostuu elämä. Tai elämiä. Nuori mies käy isoäitinsä luona vanhainkodissa, kunnes isoäiti yhtäkkiä katoaa. Tarina on oudosti osin miellyttävälukuinen ja viehättävä, osin taas hieman pitkästyttävä. Sitä rytmittää lyhyet milloin kenenkin muistot.

Pidin tarinasta siihen saakka, kun se keskittyi isoäitiin, mutta loppu rakkaushömppineen lässähti pahasti. Ihan kiva kirja, osastoa ok muttei erityinen kuitenkaan.

Arvio: 3/5