Tatiana de Rosnay: Mokka

72. Tatiana de Rosnay: Mokka
 

Takakannen mukaan kirja on psykologista jännitystä, mutta lähinnä tämä on nyyhkytarina äidistä, jonka poika joutuu yliajon uhriksi ja vaipuu koomaan. Yliajaja pakenee paikalta. Äidillä on pakkomielle löytää lapsensa yliajaja ja tältä osin tarina kai yrittää olla jännittävä. Miten muistelisin, että edellisessäkin lukemassani de Rosnayn kirjassa oli teemana auto-onnettomuus, joka jollain tavalla yhdisti perhettä? Päähenkilö rupesi seurustelemaan onnettomuuden uhrin lääkärin kanssa tai muuta vastaavaa?

Itselleni tämä on liian lässyti-lää. Tarina toimii varmaan terapiakirjana niille, joiden läheinen on joutunut onnettomuuteen tai rikoksen uhriksi. Objektiivisesti ihan ehyt tarina, mutta minulle liian ruikuttava. Vaikka aihe oli koskettava, tarina ei koskettanut.

Arvio: 2/5

Tatiana de Rosnay: Viimeinen kesä

43. Tatiana de Rosnay: Viimeinen kesä

Ennen kuin aloin lukea kirjaa, epäilin sen olevan liian lässynläätä. Romaani perhesiteistä ja vaietuista tunteista kuulostaa aika... no, sellaiselta mitä en yleensä lue. Alettuani lukea olin ensin sitä miletä, että eihän tämä niin paha olekaan, mutta sitten se oli kuitenkin. Melkoista lässyti-lässytiä.

Tarinassa keski-ikäisiä sisaruksia elämä on heitellyt; he molemmat ovat sinkkuja, yksin ja hieman onnettomia. Yhteisellä matkallaan sisarukset saavat tietää asioita menneisyydestään ja äidistään, joka on kuollut heidän ollessaan lapsia. Miehen näkökulman vuoksi tarina ei ensin tunnu niin imelältä kuin mitä se loppujen lopuksi on. Pariisi on kiva miljöö, koska siellä käytyään sen voi kuvitella. Tarinassa kuolee ja lähes kuolee porukkaa aivan liikaa, mutta loppu on toiveikas ja päähenkilökin, elämänsä sössinyt keski-ikäinen synkistelijä, löytää täydellisen naisen. Hoh hoijjaa.

Itse aloin lukea tätä ennen parin viikon lomamatkaa ja lopetin lukemisen vasta matkan jälkeen, mikä hieman häiritsi lukemista. Kyllähän tämän luki, mutta en ollut niin kamalan vaikuttunut kuitenkaan. En oikein ymmärrä, miksi kirja on ollut valtava menestys kaikkialla, kuten takakansi väittää. Itse asetan tämän lokeroon "ihan ok".

Arvio: 3/5

Tatiana de Rosnay: Avain

50. Tatiana de Rosnay: Avain 


Nopeaa ja kepeää luettavaa ei yhtään kepeästä aiheesta eli juutalaisvainoista. Kirjassa kulkee rinnakkain kaksi tarinaa - juutalaisvainot Pariisissa vuonna 1942 ja pienen tytön järkyttävä tarina sekä 2000-luvulla Pariisissa elävän amerikkalaisen toimittajan tutkimukset menneestä. Aihe oli kiiinnostava, mutta olisin kaivannut sen syvällisempää käsittelyä. Vanhempi tarina koskettaa, koska tällaisia kohtaloita on oikeasti ollut. Nykyajassa kulkeva amerikkalaisnaisen tarina taas on silkkaa rakkaushömppää.

Arvio: 3/5