Heinä-elokuun dekkarit

Heinä- ja elokuussa luin kuusi dekkaria.

46. Belinda Bauer: Kadonneet lapset



Tämä Bauerin trilogian viimeinen osa olisi pitänyt lukea jo ajat sitten. En tietenkään tarkasti muistanut enää aiempien osien henkilöitä, tapahtumien suuria linjoja sentään vähän. Tarina alkaa hyvin perinteisenä dekkarina - lapsi siepataan. Toinenkin lapsi siepataan, sitten kolmas ja neljäs. Sieppaaja jättää sieppauspaikalle aina samanlaisen viestin, mutta katoaa jäljettömiin eikä vaadi vanhemmilta mitään. Poliisi on neuvoton. Tarinan keskivaiheilla sieppaaja ja hänen motiivinsa paljastetaan lukijalle ja näkökulma vaihtuu poliisin tutkinnoista siepattujen kärsimyksiin. Jännite ei siis muodostu sieppaajan henkilöllisyydestä vaan siitä, miten siepatuille lopulta käy.

Tarina on yllättävän omintakeinen ollakseen kuitenkin tavallinen dekkari, helppolukuinen ja mukaansatempaava. Pidän kirjailijan tavasta kertoa tarinaa. Henkilöt, jopa mielipuoli sieppaaja, ovat kovin inhimillisiä ja samastuttavia. Hyvää kesäviihdykettä.

Arvio: 4/5
Luettu heinäkuun alussa

47. Erik Axl Sund: Lasiruumiit

 

Sundin edellinen trilogia mässäili sensaationhakuisesti kuvottavalla ja vastenmielisellä pedofilialla. Tämä uuden trilogian alku haluaa hätkähdyttää nuorten äärimmäisellä itsetuhoisuudella. Luvut ovat lyhyitä, näkökulmia on paljon ja varsinkin alussa näkökulmien määrä tuntuu liialliselta. Itsemurhia, murhia, rankkaa juopottelua, huumeita, viiltelyä, extremepahoinvointia.

Mitähän tästä sanoisi. Sund osaa yllättää, mutta henkilöt ovat kovin epäuskottavia muuttuessaan hyviksistä pahiksiksi sormia napsauttamalla. Ihan kelpoa kesäviihdettä tämäkin, mutta vähän jäi sellainen äh-häh -olo. Väkivallalla ja pahoinvoinnilla mässäily ei ole lempiluettavaani, ja vaikka Sundin aiempi trilogia oli erilainen ja siksi kiinnostava, luulen kyllästyväni kirjailijan tyyliin melko pian.

Arvio: 3+/5
Luettu heinäkuun alussa, e-kirjana

48. Johanna Holmström: Sulje silmäs pienoinen

 


Robin on lapsipsykologi, jonka äidin naapurustossa tapahtuu kummia asioita. Ovatko tihutöihin ja muihin kummallisuuksiin syyllisiä todellakin lapset, kuten äiti haluaa selittää vai tapahtuuko naapurustossa jotain ihan muuta?

Tarina tuntuu heti alusta alkaen huolellisesti suunnitellulta ja jokainen yksityiskohta tarkoin mietityltä. Miljöön kuvaus on onnistunutta ja tunsin hassusti uppoavani miljööseen kuin veitsi sulaan voihin. Tunnelma on todella aito; miljöön kuvauksen kirjailija osaa. Tämä muistuttaa hieman joitakin lukemiani ruotsalaisia dekkareita lennokkaine ja epäuskottavine loppuineen, paitsi että näkökulma tarinassa ei dekkareille tyypilliseen tapaan koko ajan vaihdu. Koko tarina on kerrottu Robinin näkökulmasta. Laadukkaan oloinen kirja, ei huono tämäkään.

Arvio: 3½/5
Luettu heinäkuun alussa

49. Michael Katz Krefeld: Kadonneet



Tällä kirjalla on niin samanlainen kansi ja samantyylinen nimi kuin kirjailijan edellisessä Langenneet - teoksessa, etten ensin edes tajunnut tämän olevan kokonaan uusi kirja. Edellisestä osasta muistin vain sen, että se käsitteli ihmiskauppaa melko raa'alla ja vastenmielisellä tavalla. Luulen, että pidin tästä enemmän kuin pidin edellisestä, vaikken sitä tarkasti muistakaan.

Tarina kulkee kahdessa tasossa. Vuonna 1989 Berliinin muuri sortuu. Vuonna 2014 mies varastaa pomoltaan rahaa ja katoaa Berliiniin. Varsinkin vuoden 1989 tapahtumat kiinnostivat, koska oletan historiallisten faktojen ja aikansa tapahtumien olevan todenperäisiä. Olin lähdössä Berliiniin heinäkuun lopulla, joten siksikin miljöö kiinnosti ja tarina veti puoleensa. Jostain syytä koukutuin tähän pahemmin kuin muihin viime aikoina lukemiini dekkareihin. Viihdyin sujuvan kerronnan ja kiintoisien, kieltämättä joskin melko stereotyyppisten hahmojen parissa, nopeasti luin.

Arvio: 4/5
Luettu heinäkuun puolivälissä

50. Helsinki Noir. Toimittanut James Thompson



Helsinki Noiriin on koottu rikostarinoita eri puolilta Helsinkiä ja se on kuulemma julkaistu myös Yhdysvalloissa. Kokoelmasta saisi ehkä eniten irti, jos tuntisi Helsingin hyvin. Tällöin miljöö olisi helppo nähdä elävänä päässään. Toki joitakin paikkoja osasin helposti kuvitella, mutta en kaikkia.  Novellit ovat erityyppisiä - jotkin kevyitä ja viihdyttäviä, osa karuja ja tylyjä lohduttomine ihmiskohtaloineen. Osa ei jää mieleen ollenkaan, esim. Karo Hämäläisen Meklari-novelli meni jotenkin niin kokonaan ohi, että mietin hetken jopa sen uudelleen lukemista. Johanna Holmströmin Varastetuista elämistä pidin, koska olen joskus itsekin tietyntyyppisiä kaiken esitteleviä lifestyleblogeja lukiessani miettinyt, eikö bloggarin elämä olisi helppo varastaa, kun se on täysin auki netissä eikä mistään yksityisyydestä pidetä kiinni. Kirjan viimeinen novelli jäi parhaiten mieleen ja se onkin kokoelmalle oivallinen lopetus.

Mukavaa luettavaa tämäkin, muttei sen enempää tai vähempää.

Arvio: 3+/5
Luettu heinäkuun lopulla

51. Anders de la Motte: Kupla



Taas kolmas kirja trilogiasta, jonka kahden aiemman osan kaikkia pieniä yksityiskohtia en täysin muistanut., suuret linjat toki. Tässäkin trilogiassa ensimmäinen osa, Peli, oli kekseliäs ja mukaansatempaava, mutta nämä jatko-osat eivät niinkään vakuuta. Toisessa osassa Lume oltiin Dubaissa, mutta en yhtään muista, millaisissa merkeissä toinen osa edes loppui.

Kuten aiemmissakin osissa, tarina etenee sisarusten, HP:n ja Rebeccan näkökulmista. HP on hermoraunio ja yrittää edelleen saada otteen Pelistä. Rebecca on töissä turvallisuuspalvelussa ja yrittää omalta osaltaan selvittää mitä ihmettä hänen ympärillään tapahtuu. Nopeatempoinen, toimintaelokuvamainen, viihdyttävä ja kaikessa epäuskottavuudessaan jopa tahattoman huvittava jännäri vie mukaansa äärimmäisten salaliittoteorioiden maailmaan. Puhkeaako kupla, kuten kirjan nimi enteilee?

Melko näppärää viihdettä, jota voisi ehkä suositella vähän lukevillekin. Trilogia tosin kannattaa lukaista nopeammassa tahdissa kuin mitä itse tein.

Arvio: 3/5
Luettu elokuun puolivälissä

Maalis-huhtikuun dekkarit

Maalis- ja huhtikuussa luin 6 dekkaria.

21. Erik Axl Sund: Unissakulkija 



Unissakulkija jatkaa täsmälleen siitä, mihin koukuttavaa Varistyttö päättyy. Kirjat kannattaa siis ehdottomasti lukea järjestyksessä, kuten nyt trilogiaa luettaessa tietenkin on luontevaakin. Sofian ja Victorian kuviot käyvät kieltämättä yhä kiinnostavimmiksi ja nopeasti tämänkin haluaa lukea saadakseen tietää, miten kaikki lopulta ratkeaa. Henkilöt ovat myös edelleen kovin mielenkiintoisia joskaan eivät välttämättä kovin miellyttäviä. Jeannetteen ja hänen perhekuvoihinsa keskitytään huomattavasti vähemmän kuin edellisessä kirjassa ja aiheen vastenmielisyyteenkin on jo hivenen turtunut, jos näin nyt edes voi sanoa. Hyvää matkalukemista ja niin koukuttavaa viihdettä, että kolmannen osan aion lukea heti perään.

Arvio: 4/5
Luettu maaliskuun alussa, e-kirjana

22. Erik Axl Sund: Varjojen huone



Sen verran koukuttavaa ja uutuudenviehättävää todellakin tämä Sund, että pakko oli korkata päätösosa heti kakkosen lukemisen jälkeen. Ruumiita on tullut jo paljon ja jännitteet kasvavat. Turhaan tarinaa ei mielestäni ole kuitenkaan pitkitetty, kuten joissakin trilogioissa, vaan tämä kolmas osakin onnistuu vielä yllättämään. Melko mielikuvituksekas ja epäuskottava tarina toki on, ja toivoa pitää että näin hulluja ihmisiä olisi olemassa vain fiktiossa. Loppuun vähän petyin, mutta en tiedä olisiko se edes voinut olla toisenlainen.


Pyyhkiikö trilogia sitten lattiaa Stieg Larssonilla, kuten ensimmäisen osan takakannessa luvataan? Mielestäni ei. Mutta ehdottomasti Larssonin trilogiaan mieltyneiden kannattaa lukea tämäkin.

Arvio: 4-/5
Luettu maaliskuun puolivälissä, e-kirjana

23. Belinda Bauer: Ruumis nro 19



Televisiosarjoissa on nähty superälykkäitä ja sosiaalisesti kömpelöitä asperger-ihmisiä, mutta enpä muista ennen heistä dekkareista lukeneeni. Sillä aikaa kun Aspergerin oireyhtymää kantava Patrick opiskelee anatomiaa ja tutkii ruumiita, tarinan minäkertoja joutuu onnettomuuteen ja viruu tiedottomuuden partaalla sairaalassa, jossa hän näkee ja kuulee yhtä sun toista, mutta ei pysty kommunikoimaan. Bimbo hoitaja Tracy taas yrittää iskeä potilaiden omaisista itselleen rikkaan miehen. Tracyn osuus tarinan kulkuun tuntuu ensin hieman epärelevantilta, mutta tarinan lopussa on selittäviä käänteitä ja yllätyksiä.

Tämä ei ole tyypillinen "poliisi etsii murhaajaa" -dekkari ja sepä miellyttikin kovasti. Omaperäisyys on aina hyvästä, varsinkin näin kaavamaisessa genressä kuin dekkari. Muistan pitäneeni kovasti Bauerin dekkarista Hautanummi, kun taas Tappajan katse oli mielestäni vain keskinkertainen. Tämä on ehdottomasti samaa tasoa kuin Hautanummi, koukuttava ja viihdyttävä, keskivertodekkaria kiintoisampi.

Arvio: 3½/5
Luettu huhtikuun puolivälissä

24. Carl-Johan Vallgren: Varjopoika
 


Varjopojan nimi on samantyylinen kuin Varistyttö. Toivoin heti, ettei kirjassa keskeistä olisi pedofilia. Olen lukenut tästäkin ylistyksiä, mutta eipä tämä kovin erikoiselta vaikuttanut. Kirja muistuttaa joitakin muita uudehkoja ruotsalaisia nopeatemposia dekkareita, joissa hyvisten ja pahisten roolit eivät ole selkeät, syyllisiä lavastetaan, narkkariluolista päädytään korkeisiin asemiin tai päinvastoin.

Pikkupoika katoaa ja 40 vuotta myöhemmin hänen aikuinen veljensä katoaa myös. Asiaa tutkimaan ryhtyvä, oikeastaan täysin ulkopuolinen päähenkilö huomaa joutuvansa ajojahdin kohteeksi ja paetessaan hän jättää jälkeensä vain lisää ruumiita, joita hän ei itse kuitenkaan tapa. Ihan vetävä, mutta lopulta melko tavanomainen dekkari.

Arvio: 3+/5
Luettu huhtikuun puolivälissä

25. Mari Jungstedt: Viimeinen näytös

 


En ole enää oikein pitänyt viimeksi lukemistani Jungstedtin kirjoista; niiden sisältö on tuntunut kovin köykäiseltä ja heppoiselta.  Tämä on samaa sarjaa ja vieläpä melko runsaalla romantiikalla höystettynä, hyh. Nainen murhataan, myöhemmin toinenkin nainen murhataan. Keski-ikäinen nainen on järjettömästi rakastunut nuorempaan näyttelijään, ja samaa tuntee yksi päähenkilöistä, komisario Knutas kollegaansa kohtaan. Toimittaja Johanin suhde vaimoonsa Emmaan kärsii pikkuryppysistä, mutta kukoistaa lopussa autuaasti. Murhaaja ei ole se kaikkein todennäköisin vaihtoehto, mutta arvattavissa kuitenkin.

Todella helppolukuinen ja -tajuinen, nopein näkökulmavaihdoksin etenevä viihdyttävä tarina, jota voi suositella etenkin vähän lukeville ja romantiikan ystäville.

Arvio: 2½/5
Luettu huhtikuun lopulla

26. Alexander Söderberg: Kolumbialainen liitto



Tämä lienee trilogian toinen osa? Henkilöt olisi pitänyt varmaan muistaa edellisestä osasta Andalusialainen ystävä. En muistanut. Tarina tempaa mukaansa toimintaelokuvamaisilla juonenkäänteillään ja kertoo kiehtovasti alamaailman kuvioista, mutta henkilöitä on liikaa ja he eivät piirry esiin kovin vahvoina persoonallisuuksina. Edellisen kirjan tapahtumien yksityiskohdat olivat nekin päässeet unohtumaan, joten kaikki pahikset ja heidän pahistelunsa motiivit eivät heti meinanneet aueta. Tarina on kovin tyly ja maskuliininen. Lukijan kannattaa varautua siihen, että kuka tahansa keskeisimmistäkin hahmoista voi kuolla hetkellä millä hyvänsä. Hieman yksioikoista luettavaa, mutta helppoa ja viihdyttävää toki. Dekkarikiintiö tuli tämän myötä hetkeksi aikaa täyteen.

Arvio: 3+/5
Luettu huhtikuun lopulla

Belinda Bauer: Tappajan katse

41. Belinda Bauer: Tappajan katse


Pidin paljon Bauerin kirjasta Hautanummi, joten odotin tältä kirjalta enemmän kuin mitä sain. En meinannut päästä tarinaan ollenkaan sisälle, eikä tätä huvittanut lukea kuin pieniä palasia kerrallaan. Juoni jynnäsi paikoillaan ja oli liian tavanomainen - puolustuskyvyttömiä vanhuksia murhataan yksi toisensa jälkeen ja poliisi yrittää tutkia. Lukija odottaa koko ajan päähenkilön vaimon joutuvan uhriksi. Siinä oli oikeastaan koko kirjan jännite.

Loppua kohden tarina muuttuu oudommaksi ja sitä kautta myös kiiinnostavammaksi. Loppuratkaisu on odottamaton eikä siitä paljoa kirjan aikana vihjata. Idea kirjassa on hyvä, toteutus ehkä niinkään ei. Paljon tiivistystä kirjan alkupäähän ja keskiväliin olisin kaivannut.

Arvio: 2/5

Belinda Bauer: Hautanummi

45. Belinda Bauer: Hautanummi



Omalaatuinen kasvutarina ja jännityskertomus 12-vuotiaasta pojasta, joka haluaa löytää enonsa ruumiin ja alkaa siksi kirjeenvaihtoon vankilassa istuvan lastenmurhaajan kanssa. Erikoinen asetelma kiinnosti heti. Tarinaa kerrotaan vuorotellen varhaisteinipojan ja vankilassa istuvan pedofiilin näkökulmista. Puistattava, oudon realistinen epänormaalista lähtökohdastaan huolimatta. Helppolukuinen, mielenkiinnon ylläpitävä, aika hyvä itse asiassa.

Arvio: 4/5