Pari kotimaista

70. Marja Björk: Mustalaisäidin kehtolaulu



En muistanut lukeneeni yhtäkään kirjaa romaneista, mutta tarinassa mainittu Anita mustalaistyttö -niminen kirja herätti himmeän mielikuvan lapsuudesta. Olen varma, että lapsena luin kyseisen kirjan. Muuten mustalaiskulttuuri ei ole ollenkaan tuttua ja siksipä tämä olikin kiinnostava lukea. Tarina kertoo romaneitten arjesta, keskiössä Marita, ensin nuorena tyttönä, myöhemmin jo lähes aikuisen lapsen äitinä. Kerronta on mukavalukuista ja sujuvaa, pidin kovasti. Tarinana jopa opettavainen ja silmiä avaava.

Arvio: 3½/5

71. Taina Haahti: Operaatio onni



Tämä on taas tällainen arkikirja, perhe-elämäkuvaus. Perheenäiti Suvi haluaa omakotitalon, uudet huonekalut, hienomman grillin kuin naapurilla. On lastenhoito-ongelmia, jatkuva kiire, iso velkataakka niskassa, koko ajan työmatkalla oleva mies, joka varmaan pettääkin. Hassunhauska ja lakoninen kuvaus siitä, miten onnellisuutta ei koskaan tavoita, miten arjen huolet eivät katoa, vaikka kuinka omistaisi talvipuutarhan.

En oikein osaa samastua näihin lapsiperheen arki -kuvauksiin ja onnen etsimiseen materiasta. Tämäntyyppinen hassunhauskuus ei vaan saa minua edes hymähtämään. Kirja oli yöpöydällä kesken monta viikkoa, ja luin sillä aikaa useammankin uutuuden kirjaston pikalainahyllystä. Ei tämä minun kirjani ollut, mutta joku toinen saattaa pitää tästä kovastikin.

Arvio: 2/5

Marja Björk: Poika

14. Marja Björk: Poika




Helmikuun kirja omasta hyllystäni

Hämmästyin, kun huomasin tämän kirjan olevan Finlandia Junior - ehdokkaana. En ollut itse ajatellut tätä nuortenkirjaksi, mutta kyllä tämä yhtä hyvin sopii luettavaksi niin nuorille kuin vanhemmillekin. Tarina on inhimillinen, rehellinen, konstailematon ja nopealukuinen, ja se kuvaa mielestäni ihan uskottavasti sitä, kuinka vaikeaa on olla tyttö, jos on lapsesta saakka tuntenut olevansa poika. Aiheesta en ole aiemmin montakaan kirjaa lukenut, joten mielelläni ja kiinnostuneena tämän luin. Ainoa silmiinpistävä epäuskottavuus tarinassa oli mielestäni se, että päähenkilön äiti lukee netistä tyttärensä olevan transsukupuolinen ja opastaa häntä eteenpäin. Missä maailmassa vanhemmat ovat näppärämpiä netinkäyttäjiä kuin lapsensa? Ei olla vielä sellaisia aikoja eletty.

Arvio: 3+/5

Marja Björk: Puuma

20. Marja Björk: Puuma



Yhtä aikaa nopea, kepeä, tragikoominen, hupaisa ja surullinenkin tarina kertoo rikkaasta keski-ikäisestä naisesta ja hänen merkityksettömältä tuntuvasta elämästään. Vaikka tarina on nopea- ja helppolukuinen, on se silti rivien välissä kaikkea muuta kuin pinnallinen. Pidän Björkin tavasta kirjoittaa ja kertoa tarinaa. Hän ei selittele perin pohjin ja pidä lukijaa idioottina, vaan tuntuu luottavan lukijan kykyyn oivaltaa itse. Tarinassa on pienin kerronnan keinoin tavoitettu tyhjyys, joka näkyy selvästi päähenkilön elämässä. Tällaista lukisin mielelläni lisääkin, kiitos.

Arvio: 3/5

Marja Björk: Prole

7. Marja Björk: Prole


Duunariperheen karua arkea pienellä tehdaspaikkakunnalla Pohjois-Karjalassa, joskus 1960-luvulla. Tuli vahvasti mieleen edellinen kirja Posliini, jonka luin Björkiltä. Elämä ja dialogi on rumaa ja tylyä - alkoholia kuluu, perheenäidit juoksevat baareissa ja ottavat turpaan miehiltään, lapsia tulee lisää vaikkei entisistäkään huolehdita, köyhyys vaivaa, kirosanat raikaa.

Vaikka tarinan maailma on köyhä, ruma, tyly ja karu, kirjaa lukee silti mielellään ja tarina on elävä. Osasin kuvitella miljöön välillä hyvinkin elävästi edessäni, koska tiedän, missä kirjassa mainitut kylät ovat ja olen nähnyt ne omin silmin. Loppu on kuitenkin hieman outo. Kamalissa kotioloissa kasvaneesta tytöstä tulee muutaman sivun aikana tuomari? Olisi tosiaan ollut mukava tietää enemmänkin tästä prosessista, ei liene helppoa ponnistaa akateemiseksi kuvatun kaltaisesta kodista? Mutta ehkäpä se olisi ollut sitten jo toinen kokonainen tarinansa.

Luen lisää Björkiä ja toivottavasti hän myös kirjoittaa lisää.

Arvio: 3/5

Marja Björk: Posliini

68. Marja Björk: Posliini


Eletään 1960-lukua Pohjois-Karjalan perukoilla. Monilapsisen ja -ongelmaisen perheen tyytymättömän äidin ja juopon isän tytär lähetetään säännöllisin väliajoin sukulaisvierailulle suureen Helsinkiin. Mutta sukulaissetäpä tykkääkin pikkutytöistä ihan väärällä ja vääristyneellä tavalla.

Tyly ja karu tarina vaikeasta aiheesta on hyvin uskottava. Kirjailija tavoittaa tunnelman, joka jää kaivelemaan. Voi aivan hyvin kuvitella, että tällaista oikeasti tapahtuu syrjäytyneille lapsille, ja juuri tällä tavalla kuin mitä kirjassa kuvataan. Kirja ei missään tapauksessa ollut yhdentekevä eikä sellainen "ihan ok", joka unohtuisi heti. Mielenkiinto heräsi kirjailijan muitakin teoksia kohtaan.

Arvio: 3/5