Michael Cunningham: Lumikuningatar

Epänormaalin elämäntilanteen vuoksi maaliskuun luetut ovat päivittämättä.

15. Michael Cunningham: Lumikuningatar



Olen yleensä pitänyt Cunninghamin kirjoista, ja tältäkin odotin paljon. Mutta mikäköhän nyt on, kun mikään ei tunnu miltään? Odotin enemmän kuin sain, vaikka onhan tämä kieltämättä ihan miellyttävälukuinen kirja. New York, veljekset. Toisella on vakavasti syöpäsairas vaimo, toinen näkee taivaalla valon, jota tarinassa (yli)analysoidaan. Elämän merkityksestä tai merkityksettömyydestä tässä lienee kyse?

Vielä loppua kohden odotin, että tarinassa tapahtuisi jokin käänne, joka saisi innostumaan, mutta ei. Ei sitten. Tämä jätti kylmäksi. Henkilökohtaisesti ei kolahtanut, vaikka objektiivisesti ehkä ansiokas tarina onkin. En vaan päässyt sisälle sen maailmaan. Ihan kiva kirja, siinä kaikki. Kansi on hieno.

Arvio: 3/5

Michael Cunningham: Tunnit

48. Michael Cunningham: Tunnit

Elokuun kirja omasta hyllystäni

Kolme naista eri vuosikymmenillä enemmän tai vähemmän vankeina omissa elämissään, kolme elämää kietoutuen yhteen Mrs. Dallowayn elämään. Luulin lukeneeni kyseisen teoksen, Virginia Woolfin Mrs. Dallowayn joskus opiskeluaikoina, mutta enää en olekaan asiasta varma. Ärsyttävää, miten sitä unohtaakin. Kirja on kiehtova tarina naisista, joita yhdistää joko uinuva tai tietoinen rakkaus naiseen ja kuolema. Joskus parikymmentä vuotta sitten muistan lukeneeni monta Cunninghamin kirjaa peräjälkeen ja pitäneeni Cunninghamia jopa suosikkikirjailijoideni joukossa. Tämäkin tarina täytti odotukset. Lähes kaikki kirjassa miellytti - kerronta, kieli, rakenne. Loppu kokoaa naisten elämät nerokkaasti yhteen. Kyllä, tämä oli ehdottomasti parempi lukukokemus kuin kaikki ne dekkarit, joita olen nyt kesällä aivottomasti ahminut. Kirjasta tehtyä elokuvaa en ole nähnyt, mutta ehkä pitäisi?

Arvio: 4+/5

Michael Cunningham: Illan tullen

34. Michael Cunningham: Illan tullen



Taiteen ja kulttuurin parissa työskentelevän, New Yorkissa asuvan pariskunnan elämä mullistuu, kun perheeseen muuttaa asumaan vaimon pikkuveli. En tiedä johtuuko miljööstä, mutta tästä tuli vahvasti Paul Auster mieleen. Olen yleensä pitänyt Cunninghamin kirjoista valtavasti, ja tässäkin oli ansionsa, mutta jokin, määrittelemätön jokin, tässä kuitenkin välillä häiritsi ja ärsytti. Ehkä päähenkilön suhde vaimon pikkuveljeen oli kuitenkin hieman epäuskottavan oloinen? Olisiko tekotaiteellisuus oikea termi kuvaamaan kirjaa? Kerronta on välillä kummallisen harhailevaa, mutta ehkä juuri se onkin tämän tarinan juttu? En tiedä. Outoa, etten enää tunnu tietävän omia mielipiteitäni kirjoista!

Arvio: 4/5