Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hosseini Khaled. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hosseini Khaled. Näytä kaikki tekstit

perjantai 1. marraskuuta 2013

Khaled Hosseini: Ja vuoret kaikuivat

79. Khaled Hosseini: Ja vuoret kaikuivat

Ja vuoret kaikuivat

Muistan pitäneeni Hosseinin edellisistä kirjoista, joten odotukset tätä kohtaan olivat suuret. Ja pidin minä tästäkin. Ihmiskohtaloita Afganistanissa 1950-luvulta 2000-luvulle, karuja ja riipaiseviakin. Ei tämä kuitenkaan niin kovasti kolahtanut kuin mitä olisin ehkä odottanut ja toivonut. Esim. loppu on alun näkökulmasta vähän liiankin ilmeinen. Alussa sisarukset erotetaan toisistaan, joten mitäköhän kummaa tapahtuu lopussa?

Mukavalukuista soljuvaa tarinankerrontaa. Odotin kuitenkin hieman enemmän.

Arvio: 3/5

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Maaliskuu 2010, osa 2

26. Paul Auster: Lukittu huone

New York -trilogian viimeinen osa. Yhtä hämmentävä kuin edelliset. Ilmeisesti hyvän kirjan merkki on se, että kirjan lopussa tekisi mieli aloittaa koko tarina (trilogia) alusta saadakseen vastauksia edes joihinkin kysymyksiin.

Arvio:  4/5

27. Sue Townsend: Adrian Mole ja järisyttävät joukkotuhoaseet

Kaipaan jotain aivotonta luettavaa. Ja sitä sain. Molen päiväkirjassa kaikki menee pieleen ja epäonnistuu epäonnistumisen jälkeen. Komiikka ei naurata mutta silti tätä lukee mielellään?

Arvio: 2/5

28. Anna Gavalda: Viiniä keittiössä

Lyhyen hetken kuvaus. Lähes kokonaan miniän ja apen vuoropuhelua. Miniä on petetty ja jätetty, apen taustalta paljastuu vastaavaa. Taas yksi tällainen perus-ok nopea luettava, joka unohtuu samantien.

Arvio: 3/5

29. Khaled Hosseini: Leijapoika

Elämää Afganistanissa taas. Luokkaeroja, ystävyyttä. Mukaansatempaava tarina piti otteessaan. Toivottavasti Hosseini kirjoittaa lisää.

Arvio:  4/5

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Tammikuu 2010, osa 1

1. Siri Hustvedt: Amerikkalainen elegia

Tämäkin on sen verran puhuttu ja kohuttu kirjailija, että odotin jotain enemmän? Sukutarina, joka on ihan luettava, muttei mitenkään erityinen. En päässyt oikein sisälle koko tarinaan, luin sen ikään kuin kaukaa ulkopuolelta. Loppupuolella alkoi tuntua, että ehkä tarina oli tarkoituskin lukea sillä tavalla?

Arvio:  3/5

2. Pirjo Hassinen: Sano että haluat

Hassinen kirjoittaa aina Jyväskylästä, vaikka kirjojen kaupungit ovatkin nimettömiä. Tai sitten vain luen niistä Jyväskylän?
Tunteiden kuvaus on melko osuvaa ja onnistunutta, hassismaista. Naispäähenkilö alkoi jossain vaiheessa ärsyttää vauvahaaveillaan ja riippuvuudellaan. Ja korostetulla perhekeskeisyydellään ja rakastamisellaan. Ei vaan osaa samastua yhtään.

Arvio: 3/5

3. Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa

Arkielämää Afganistanissa. Kyllä tämä on sairas maailma. Tarinana kieltämättä onnistunut, koukuttava ja koskettava. Luin lähes yhdeltä istumalta.

Arvio: 4/5

4. Henning Mankell: Italialaiset kengät

Vanha mies elää erakkona keskitalvella ulkosaaristossa. Yksinäisyyden kuvausta. Erakkoelämässä on aina jotain kiehtovaa. Epäuskottava - yhtäkkiä erakon elämään ilmaantuu perhe ja ystäviä? Kaikessa arkisuudessaan ja vähäeleisyydessään miellyttävä tarina.

Arvio: 3/5

5. Tomi Kontio: Keväällä isä sai siivet

Pennut lukevat tätä koulussa. Muistaakseni tämä sai Finlandia Juniorin joitakin vuosia sitten? Aluksi en pitänyt tästä ollenkaan - ja tuskin olisin pitänyt lapsenakaan. Loppua kohden tarina alkoi olla ok. Täynnä fantasian kliseitä ja monista kohdista näkyi, että vaikutteita oli otettu sieltä sun täältä.

Arvio:  2/5