keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Paul Auster: Oraakkeliyö

100. Paul Auster: Oraakkeliyö

Milloinkahan viimeksi olen lukenut kirjan, jossa on alaviitteitä? Romaanin, jossa on alaviitteitä? Niin paljon alaviitteitä, että lukeminen jopa hieman vaikeutui niiden takia? Kirjassa sairas kirjailija kirjoittaa salaperäiseen muistikirjaan kirjaa, joka sitten yllätyksekseni jääkin kesken eikä tarina muutenkaan etene ollenkaan siihen suuntaan, mitä kirjan alku antaa odottaa. Tarina polveilee sinne tänne ja siihen ilmaantuu sivuhenkilöitä, joiden kaikkien funktiot eivät selviä ollenkaan. Kaikki jää auki. Hämmentynyt olo jäi tästä.

Plussaa: Kummallisuus. Täysi ennalta-arvaamattomuus. Austerilla on kyllä ihan oma tyylinsä. Kuvittelin, että tarinasta tulisi faktan ja fiktion, unen ja todellisuuden sekasotku, ja osittain se sitä olikin, muttei ollenkaan niin selvästi ja loogisesti kuin mitä odotin. Jollain kummalla tavalla tässä kirjassa olisi ollut aineksia vaikka kuinka moneen erilliseen tarinaan. Luin tämän melko nopeasti, vaikka tämä ei ollut helppolukuinen kirja. Metafiktioiden tasoja on niin paljon, että kaiken avaaminen vaatisi toisen lukukerran. Auster on ehdottomasti kirjailija, jota haluan lukea ja luen lisää.

Miinusta: Ne alaviitteet!

Arvio: 3/5

Alexander McCall Smith: Kalaharin konekirjoituskoulu miehille

99. Alexander McCall Smith: Kalaharin konekirjoituskoulu miehille

Kaikki nämä Mma Ramotswe -kirjat ovat ihan samanlaisia: lapsellisia, hyväntahtoisia, herttaisia, simppeleitä, opettavaisia, aivottomia, huvittavia pitkien nimihirviöiden toistelemisineen, viehättäviä, pöhköjä. En osaa tästäkään sanoa mitään uutta, enkä edes tiedä miksi luen näitä. Rehellisesti, tämän taisin lukea siksi, että saisin sadan luetun kirjan rajan paukkumaan vielä tänä vuonna.

Arvio: 2/5

maanantai 27. joulukuuta 2010

Jodi Picoult: Yhdeksäntoista minuuttia

98. Jodi Picoult: Yhdeksäntoista minuuttia

Olenkin ihmetellyt, miksi kukaan ei ole kirjoittanut kirjaa kouluammuskeluista. No, näköjään onkin. Tämä on yli 600-sivuinen tarina siitä, miten kouluampujasta tuli kouluampuja. Tarinaa kerrotaan monista näkökulmista ennen ja jälkeen varsinaisen ammuskelun.

Plussaa: Sivumäärästään huolimatta kirja oli nopealukuinen ja aiheestaan huolimatta kevyt lukea. Aihe on tärkeä ja tarina onnistui olemaan myös melko uskottava, vaikka en uskokaan, että Suomen kouluissa 2000-luvulla ikinä katseltaisiin läpi sormien yhtä järjestelmällistä ja vakavaa koulukiusaamista. Jenkkilän kouluista ei voi tietää. Tarina parani loppua kohden ja onnistui yllättämäänkin lopussa, samalla tavalla kuin edellinen Picoultin kirja, jonka luin.

Miinusta: Aihe on vakava ja synkkä, joten välillä ärsytti se, miten kevyt, viihteellinen ja pinnallinen kirja kuitenkin oli. Ja miksi (nais)lukijoita pitää kosiskella sillä, että jokaiseen tarinaan väkisin ujutetaan jokin lälly siirappinen rakkaustarina? Tässäkin tuomarin ja poliisin lempi oli aivan turha käänne. En pitänyt tästä kirjasta yhtä paljon kuin aiemmin lukemastani Picoultin kirjasta. Välillä tarina polki turhaan paikallaan ja jännite kasvoi vasta lopussa.

Arvio: 3/5

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Anita Amirrezvani: Kukkien verellä kirjottu

97. Anita Amirrezvani: Kukkien verellä kirjottu


Tarina 1600-luvun Persiasta. Nimetön minäkertoja, nuori tyttö, menettää isänsä ja samalla kaiken, koska naiset ovat miestensä omaisuutta eivätkä voi tietenkään tehdä työtä. Tämä on jonkinlainen selviytymis- ja kasvutarina, joka tuntuu enemmän sadulta kuin todelta.

Plussaa: Ensin ei ollut ja sitten oli.  Loistava ensimmäinen virke. Pidin kirjasta. Se oli sujuva ja miellyttävä lukea, sopi hyvin luettavaksi joululoman alkuun. Vaikka kirja kertoi persialaisesta naisesta, se ei silti ollut järkyttävä ja ahdistava, kuten vaikkapa Lasi maitoa, kiitos.

Miinusta: Välillä ärsyttää lukea naisten huonosta asemasta ja kohtelusta, varsinkin kun tietää, että asiat eivät juuri Iranissa ole vuosisatojen aikana muuttuneet. Tarina oli kuitenkin jopa liiankin viihteellinen ja saippuamainen. Se ei jäänyt kaivelemaan eikä juuri pistänyt miettimään, koska se ei tuntunut todelliselta.

Arvio: 3/5

lauantai 18. joulukuuta 2010

Charlaine Harris: Dead to The World

96. Charlaine Harris: Dead to The World

Bill lähtee Peruun, Eric menettää muistinsa, Jason katoaa, Sookie sekoaa Ericiin. Hömppä jatkuu. True Blood -tv-sarja kuulemma jatkuu maaliskuussa, mahtavaa. Uutuuksina tässä kirjassa olivat pahat noidat ja ihmispantterit (vrt. ihmissudet).

Plussaa: Olin kai tietämättäni ikävöinyt tätä maailmaa, koska pidin kirjasta paljon. Luen varmaan seuraavankin osan sarjasta pian, joululoman aikana.

Miinusta: Onhan tämä pöhköä hömppää, mutta enkuksi luettuna toimii.

Arvio:  3/5

perjantai 10. joulukuuta 2010

Alexander McCall Smith: Siveysoppia kauniille tytöille

95. Alexander McCall Smith: Siveysoppia kauniille tytöille 

Olen väsynyt enkä jaksa lukea mitään ajattelutyötä vaativaa, joten Mamma Ramotswe kehiin! Mma jatkaa tutkimuksiaan samaan naiiviin ja opettavaiseen sävyyn kuin kahdessa aiemmassakin kirjassa. En todellakaan ymmärrä, miksi nämä kirjat on kirjastossa luokiteltu jännityskirjoiksi, koska mitään jännittävää näissä ei todellakaan ole.

Plussaa: Naiiviudesta huolimatta tässä kirjasarjassa on jotain hupaisaa ja viehättävää.

Miinusta: Useaan kertaan mainittu lapsellisuus.

Arvio:  3/5

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Herbjorg Wassmo: Dinan kirja

94. Herbjorg Wassmo: Dinan kirja

Olen halunnut lukea lisää tältä kirjailijalta siitä lähtien, kun luin Lasi maitoa kiitos -kirjan. Tämä tarina onkin jotain ihan muuta. Se sijoittuu 1800-luvun Norjaan. Dina aiheuttaa lapsena vahingossa äitinsä kuoleman, ja hänestä kasvaa täysin holtiton ja häpeilemätön, yhteiskunnan normeista piittaamaton. Dina on kuin jokin myyttinen satuhahmo, joka elää omassa maailmassaan omilla säännöillään.

Plussaa: Pidin tarinan maailmasta ja viihdyin siellä erittäin hyvin talvisen sunnuntain ja osan itsenäisyyspäivääkin.  Norjalaisuudessa on jotain kiehtovaa.

Miinusta: En pitänyt tarinaan ujutetuista raamatunlauseista, vaikka niillä olikin oma merkityksensä. Tarina oli venytetty hieman liian pitkäksi, sillä loppua kohden se hieman lässähti. Onneksi loppu oli kaikkea muuta kuin lälly ja sopi erittäin hyvin tarinaan.

Arvio:  4/5

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Sami Parkkinen: Self help

93. Sami Parkkinen: Self help

Meillä ei ole mitään muuta sidettä toisiimme kuin yksinäisyyden pelko, ja ilman sitä pelkoa me olisimme täydellisiä petoja. Me unelmoimme toistemme jättämisestä ja riippumattomuudesta, ja näistä unelmista syntyvä syyllisyys saa meidät rukoilemaan anteeksiantoa öiden hitaasti tappavassa yksinäisyydessä.
Kaksi pariskuntaa asuu saman katon alla ja he kaikki ovat aivan sekaisin. Yksi luulee perustavansa jonkin Self Help Centerin ja saavansa sillä asiansa kuntoon. Luin kirjan nopeasti enkä oikein saanut siitä mitään.

Plussaa: Toisen perheen hikikomoritytär oli kiinnostava ja hänestä olisin lukenut mielelläni enemmänkin.

Miinusta: Ei tämä huono kirja ollut, mutta henkilökohtaisesti se ei juurikaan puhutellut ja luulenpa, että unohdan kirjan hyvinkin pian. Tästä ei ole vaan juuri mitään sanottavaa ja se sanookin paljon.

Arvio: 2/5

perjantai 3. joulukuuta 2010

Lisa Unger: Kauniita valheita

92. Lisa Unger: Kauniita valheita

Miksi lukea kirjoja, joista ei pidä? Jonkinlainen mysteeri kai sekin. Olen väsynyt ja haluan lukea jotain yksinkertaista, mutta tämä oli kyllä niin simppeliä soopaa, että monta kertaa alkoi ärsyttää. Nuori nainen saa tietoonsa sattumalta, että hänen koko elämänsä on ollut valhetta, ja siitä alkaa "kuuma ja yllätyksellinen" jännitysromaani. Pah.

Plussaa: En pitänyt tarinasta, koska se oli aivoton ja yksinkertainen, mutta halusin kuitenkin lukea sen loppuun. Halusin tietää, mitä tapahtuu.

Miinusta: Täysin särmätöntä viihdettä, periamerikkalaista soopaa. Täynnä kliseitä - päähenkilön elämään ilmestyy mies, jonka tarkoitus on vain saada päähenkilöltä tietoja, mutta sitten he tietenkin rakastuvat oikeasti, voi nyyhkis. En yllättynyt mistään, vaan kirja toisti moneen kertaan nähtyjä ratkaisuja. Tarina vilisee tuotemerkkejä, mikä ärsyttää myös. Paetessaan pahiksia päähenkilö tarvitsee puhelimen, pysähtyy ostamaan pienen punaisen Nokian ja siihen tutustuessaan toteaa: Luojalle kiitos Amerikasta. Mitä helvettiä???

Arvio: 1/5