Päivä 08 Yliarvostetuin kirja

Kirjoja, joista monet ovat pitäneet, mutta minä en, ovat esimerkiksi Dan Brownin Da Vinci koodi ja Cecelia Ahernin P.S. Rakastan sinua. Mielestäni molemmat kirjat edustavat popularistista viihdemössöä, joka aliarvioi lukijaa.  En olisi lukenut kumpaakaan loppuun ilman ylistäviä arvioita, joiden vuoksi odotin kummankin kirjan paranevan loppua kohden. Näin ei käynyt, jouduin pettymään. Minun makuuni kirjat eivät olleet.

Samaten olen inhonnut syvästi muutamaa lukemaani Paulo Coelhon kirjaa, joita pidän tekotaiteellisena moskana latteilla "viisauksilla" höystettynä - Elä elämäsi eläen kuin olisit jo elänyt ja rakasta rakastamiasi ihmisiä niin sinua rakastetaan ja muuta mukasyvällistä pilipaliblaata.

Heinäkuu 2009, osa 1

34. Paulo Coelho: Veronika päättää kuolla

Tätä kirjaa on hehkutettu paljon monissa yhteyksissä. Ja joo, ideassa on ideaa, mutta en vaan taida pitää Coelhon kirjoitustyylistä. Sitä pidetään kauniina - musta se on vain naiivia. Inhosin kirjailijan tapaa sisällyttää itsensä tarinaan: "Paulo Coelho istui ravintolassa..." Yäk! Loppu pelasti vähän.

Arvio:  2/5

35. Seppo Jokinen: Koskinen ja raadonsyöjä

Perusdekkari. Ihan luettava, muttei milän tavalla erityinen tai mieleenjäävä.

Arvio: 2/5

36. Laura Lindstedt: Sakset

Nainen adoptoi lapsen Kiinasta, muttei löydä lapseen minkäänlaista kontaktia. Pidin kirjoitustavasta, hieman tajunnanvirtamaista, tuoreita kielikuvia. Lopussa tarina muuttui sekavahkoksi, kertoja vaihtui yllättäen ilman varoitusta. Loppu hämmensi ja meni hieman yli.

Arvio:  2/5

Huhtikuu 2009

16. Kari Hotakainen: Sydänkohtauksia

Aika yhdentekevä. Aihe (elokuvan teko ja sitkeä suomalainen elokuvafriikki) ei sittenkään jaksanut kiinnostaa tarpeeksi.

Arvio: 2/5


17. Henning Mankell: Daisy Sisters

Tätä piti vaan lukea-lukea-lukea. Ei mitenkään ihmeellinen, mutta pidän Mankellin kerrontatavasta. Siinä on jotain aitoa, arkipäiväistä, kotoisaa?

Arvio: 3/5
 

18. Anna-Leena Härkönen: Loppuunkäsitelty

Julkkis tilittää surustaan ja tavikset haluaa tirkistellä. Toivottavasti minäkertoja ei ollut aito Härkönen, vaan neuroottisuus oli fiktiota? Kirja täynnä kliseitä. Nimetön nobody ei ikinä saisi tällaista julkaistua.

Arvio: 1/5

19. Paulo Coelho: Yksitoista minuuttia

"Rakkaus näyttää liittyvän enemmän toisen ihmisen poissaoloon kuin läsnäoloon."
Pidin alusta, mutta lopun "suuret oivallukset" eivät puhutelleet. Loppujen lopuksi tämä oli "Pretty Woman" -tyyppinen satu. Maailman myydyin kirja vuonna 2003? Vaikea uskoa. Silti haluan lukea lisää Coelhoa.

Arvio: 3/5


20. Margaret Atwood: Kissansilmä


Taiteilija näkee elämänsä kissansilmän läpi. Lapsuus- ja nuoruuskuvaukset olivat parasta, loppua kohden lässähti. Ihan ok luettavaa, ei sen enempää.

Arvio: 3/5